Subjektiivinen lastenhoito-oikeus!

Itse en ymmärrä äitejä jotka "puskee" isommat syrjään tarkoituksella selittäen että päiväkodissa saa virikkeitä,on kavereita,on parasta lapselle ja koko perheelle. KUKA KYSYY LAPSEN MIELIPIDETTÄ mikä on parasta ja mikä ei??? eipä sitä lapsen tunteita kannata ajatella..kunhan vain lapsi saa niitä virikkeitä. Virikkeet: iso ryhmä, kauhea meteli, liian vähän henkilökuntaa, massana pyöritettävää lapsilauma, jatkuva kiire(mikä johtuu henkilökunnan sairastumisista ja sijaisia kun ei saa), yleinen levottomuus...jonakin päivänä ehkä askartelua,jumppaa,laulamista. Siinä ujompi lapsi saa todellista shokkihoitoa kun on ryhmässä jossa on ehkä 26lasta ja se 3 hoitajaa.Usein ne ujoimmat ja hiljaisimmat jää sinne villien komennettavien lapsien jalkoihin,ja niitä villejä on joka ryhmässä. Menkää hyvät vanhemmat katsomaan mikä on nykyajan päivähoitoa,syy ei ole henkilökunnan vaan päättäjien koska ryhmät on liian suuria. Ryhmäkoot saataisiin pienemmiksi jos nämä virikelapset jäisivät pois,koska lapsi joka on esim: 12pv/kk hoidossa on vain puolikas,eli kaksi tällaista on YKSI LAPSI laskennallisesti. Tämän vuoksi ryhmäkoot on järettömän isot. Kuka haluaa vapaehtoisesti viedä lapsen tällaiseen show keskelle???ne jotka tarvitsevat ja luulevat saavansa niitä VIRIKKEITÄ lapselleen,mitä kotona ei saa. Itse veisin omat lapseni mieluummin kerhoihin,onhan niitä ainakin 2kert/vko:ssa+mahdollisuus muskareihin,liikuntakerhoihin ym ym.riippuen omasta viitseliäisyydetä minne jaksaa kuljettaa lasta.

Täysi peesi !!!!
Jokainen puolipäiväinen tai osa-aikainen (esim.3pv/viikko)virikelapsi kasvattaa ryhmän kokoa

 

noi osa-aikaiset lapsetkin on ryhmän kannalta melkoinen ongelma, vaikkei sitä usein tulla ajatelleeksi. ryhmän paikkaluku kuitenkin lasketaan kaavalla 2 osa-aikaista=1 kokopäiväinen. eli jos 16 lapsen ryhmässä on 8 osa-aikaista lasta, niin ryhmän laskennallinen koko on tällöin vasta 12 lasta. silloin on painetta ottaa ryhmään lisää lapsia, koska paikkoja periaatteessa on. ryhmä saattaa paisua melkoisen suureksi noiden osa-aikaisten takia. kaikki eivät tietenkään ole paikalla yhtäaikaa, mutta vaikkapa 4 tuntia päivässä tai 3 päivää viikossa ylisuurella ryhmällä on jo melkoinen kuormitus lapsille, henkilökunnalle ja tiloille. silloin voidaan käsite laadukas päivähoito heittää romukoppaan ja keskittyä vain pitämään lapset suunnilleen hengissä ja terveinä hoitopäivän ajan.

 

Itse en ymmärrä äitejä jotka "puskee" isommat syrjään tarkoituksella selittäen että päiväkodissa saa virikkeitä,on kavereita,on parasta lapselle ja koko perheelle. KUKA KYSYY LAPSEN MIELIPIDETTÄ mikä on parasta ja mikä ei??? eipä sitä lapsen tunteita kannata ajatella..kunhan vain lapsi saa niitä virikkeitä. Virikkeet: iso ryhmä, kauhea meteli, liian vähän henkilökuntaa, massana pyöritettävää lapsilauma, jatkuva kiire(mikä johtuu henkilökunnan sairastumisista ja sijaisia kun ei saa), yleinen levottomuus...jonakin päivänä ehkä askartelua,jumppaa,laulamista. Siinä ujompi lapsi saa todellista shokkihoitoa kun on ryhmässä jossa on ehkä 26lasta ja se 3 hoitajaa.Usein ne ujoimmat ja hiljaisimmat jää sinne villien komennettavien lapsien jalkoihin,ja niitä villejä on joka ryhmässä. Menkää hyvät vanhemmat katsomaan mikä on nykyajan päivähoitoa,syy ei ole henkilökunnan vaan päättäjien koska ryhmät on liian suuria. Ryhmäkoot saataisiin pienemmiksi jos nämä virikelapset jäisivät pois,koska lapsi joka on esim: 12pv/kk hoidossa on vain puolikas,eli kaksi tällaista on YKSI LAPSI laskennallisesti. Tämän vuoksi ryhmäkoot on järettömän isot. Kuka haluaa vapaehtoisesti viedä lapsen tällaiseen show keskelle???ne jotka tarvitsevat ja luulevat saavansa niitä VIRIKKEITÄ lapselleen,mitä kotona ei saa. Itse veisin omat lapseni mieluummin kerhoihin,onhan niitä ainakin 2kert/vko:ssa+mahdollisuus muskareihin,liikuntakerhoihin ym ym.riippuen omasta viitseliäisyydetä minne jaksaa kuljettaa lasta.

Onpas sinulla huono kuva päivähoidosta!

Meidän päiväkodissa ainakin oli tarkat säännöt; esim ei saanut juosta käytävällä, toisille annettiin ruokarauha jne jne. Toki joukossa on joitain, joita joutuu komentamaan, mutta aina kun olen ruokailun aikaan sattunut menemään päiväkotiin, niin siellä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Todella moni hoitajista ja opettajista olivat aivan ihania (muoks) ja loput ihania!

Ihan ilman minkäännäköistä syyllisyyttä pystyin 3-vuotiaani sinne viemään, kun olin vauvan kanssa kotona. Ja lapsi sinne joka aamua iloisena lähti - IKINÄ ei sanonut, ettei halua.

 

Kyllähän ruoka-aikana on hiljaista kun kaikki ovat paikoillaan ja syövät

 

Kannatan ehdottomasti subjektiivisen ph oikeuden rajaamista. Lastensuojelu -ja erityislapsille se suotakoon. Mä en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi yhteiskunnan täytyy hoitaa lapset, jos vanhempi on kotona ja kykenevä lasta hoitamaan. En vain ymmärrä.

 

Kannatan ehdottomasti subjektiivisen ph oikeuden rajaamista. Lastensuojelu -ja erityislapsille se suotakoon. Mä en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi yhteiskunnan täytyy hoitaa lapset, jos vanhempi on kotona ja kykenevä lasta hoitamaan. En vain ymmärrä.

Miksi yhteiskunnan pitää hoitaa vanhukset jos niiden lapset ovat kykeneviä heitä hoitamaan?

Miksi joka hel.... päivä pitää aloittaa samasta asiasta ketju, lukekaa niitä vanhoja. Ei mitään uutta näissä.

 

Yksi pointti:
Useissa seurantatutkimuksissa (Ruotsi,Yhdysvallat, Brittania jne) on osoitettu, että lapset jotka ovat päivähoidossa ennen kouluikään menestyvät paremmin koulussa ja myöhemmin elämässä kuin kotihoidossa olleet. Miksi?

Luulen, että kaikissa perheissä eivät äidit jaksa/viitsi/osaa/pysty antamaan lapsille sellaisia virikkeitä, joita he kaipaisivat. Siis yli kolme vuotiaille. Jos menee esikouluun kotoa, eikä ole koskaan esim. saksilla leikannut niin on kyllä muita aika paljon jäljessä. Samoin voi olla että eskarivuosi menee ryhmässä oloon opettelussa, eikä muuhun ole voimavaroja.

Kotihoito on mielestäni hyväksi lapselle, mutta sen pitäisi olla laadukasta. Ei se riitä enää 5 vuotiaalle että kattoo vierestä ku äiti imuroi ja joskus käydään kotipihan hiekkalaatikolla. Kotihoidossa voi antaa kaiken muun ja paljon enemmänkin kuin päiväkodissa, mutta jos lapset on kovin eri ikäisiä se voi olla aika haastavaa...

 

Yksi pointti:
Useissa seurantatutkimuksissa (Ruotsi,Yhdysvallat, Brittania jne) on osoitettu, että lapset jotka ovat päivähoidossa ennen kouluikään menestyvät paremmin koulussa ja myöhemmin elämässä kuin kotihoidossa olleet. Miksi?

Luulen, että kaikissa perheissä eivät äidit jaksa/viitsi/osaa/pysty antamaan lapsille sellaisia virikkeitä, joita he kaipaisivat. Siis yli kolme vuotiaille. Jos menee esikouluun kotoa, eikä ole koskaan esim. saksilla leikannut niin on kyllä muita aika paljon jäljessä. Samoin voi olla että eskarivuosi menee ryhmässä oloon opettelussa, eikä muuhun ole voimavaroja.

Kotihoito on mielestäni hyväksi lapselle, mutta sen pitäisi olla laadukasta. Ei se riitä enää 5 vuotiaalle että kattoo vierestä ku äiti imuroi ja joskus käydään kotipihan hiekkalaatikolla. Kotihoidossa voi antaa kaiken muun ja paljon enemmänkin kuin päiväkodissa, mutta jos lapset on kovin eri ikäisiä se voi olla aika haastavaa...

Kyllä jossain on vikaa, jos lapsi ei saa koskaan leikata saksilla tai ulkoilee ainoastaan omalla pihalla yksin, eikä koskaan käy missään. Tälläisen lapsen äiti ei voi olla normaali tai terve. Ehkä siinä tapauksessa on hyväkin laittaa lapsi hoitoon, jos on niin masentunut, ettei selviä normaalista elämästä oman lapsen kanssa.

 

Hoidossa ei myöskään esim katsella telkkaria. Täällä äidit miettii toisessa ketjussa miten opettaa taapero katsomaan sitä että saisi tehdä rauhassa ruokaa. Sekö laadukasta? Sallikaa nauraa.

 

Olin vannoutunut kotihoidon kannattaja. Lapsen kanssa käytiin perhekahvilat, puistot, muskarit, konsertit, kyläiltiin... Kotona touhuttiin kotihommia, luettiin, laulettiin jne. Sitten 3,5v lapsi lähti päiväkotiin kun lähdin opiskelemaan. Mikä muutos...

Muutamassa kuukaudessa lapsi oppi piirtämään ihmishahmoja, sitten kaikkea muuta, kun siihen asti oli piirtänyt ns. sotkua. Askartelu ei ollut kiinnostanut tippaakaan, nyt itseksensä leikkelee ja liimailee. Nykyisin leikkii itsekseenkin, ennen äiti piti olla aina mukana. Monessa asiassa on kehittynyt huimasti. Sitä se ikätoverien seura teettää.

 

Olin vannoutunut kotihoidon kannattaja. Lapsen kanssa käytiin perhekahvilat, puistot, muskarit, konsertit, kyläiltiin... Kotona touhuttiin kotihommia, luettiin, laulettiin jne. Sitten 3,5v lapsi lähti päiväkotiin kun lähdin opiskelemaan. Mikä muutos...

Muutamassa kuukaudessa lapsi oppi piirtämään ihmishahmoja, sitten kaikkea muuta, kun siihen asti oli piirtänyt ns. sotkua. Askartelu ei ollut kiinnostanut tippaakaan, nyt itseksensä leikkelee ja liimailee. Nykyisin leikkii itsekseenkin, ennen äiti piti olla aina mukana. Monessa asiassa on kehittynyt huimasti. Sitä se ikätoverien seura teettää.

Voisin hiukan peesata tätä Jopa tuossa kaksivuotiaassa näkee huiman eron taidoissa verrattuna samanikäisenä kotihoidettuihin siskoihinsa (kuopus oli 1v10kk kun aloitti päiväkodissa). Enkä nyt sano että päiväkoti olisi välttämätön juttu kaikille jo parivuotiaana, mutta ei voi väittää että siitä seuraisi ainoastaan negatiivisia asioita.