Tervetuloa Kaneli07!
Omaa napaa: kävin neuvolassa mittauttamassa hb:n ja se oli noussut hyvin. En siis kiusaa enää mahaani rautapillereillä. Oltiin myös seurakunnan kerhossa esikoisen kanssa, mutta vaikutti vähän turhan hartaalta omaan makuuni... ei siis varmaankaan saatu siitä uutta harrastusta. Äippäpolin epikriisi pamahti postissa ja aiheutti taas synnytyspohdinnat. Vähän oli kirjoitettu teksti eri sävyyn kun siinä tilanteessa puhui, ilmeisesti oli jälkikäteen vielä jäänyt pohtimaan tilannettani. Oli siis erikoistuva lääkäri (mukava ja asiallinen sellainen) ja konsultoi osastonlääkäriäkin tilanteesta. Painoarviolle ei epikriisissä annettu kovin suurta arvoa ja ilmeisesti ultran mitat olivat jonkin verran epäsuhtaiset, koska tekstissä vetosi vartalomittaan ja sen suuruuteen ja arvioi sen perusteella isoksi sikiöksi. Nyt alkaa meikäläisen pää kääntyä (taas välillä) sektion suuntaan, jos ei nyt ensi viikolla kohdunsuulla ole tapahtunut edistystä reippaasti. Jotenkin sitä vaan toivoisi normaalia synnytystä, kun sen jälkeen alkaa olla sitten kohtu jo siinä jamassa, että JOS vielä joskus tässä mahakkaana keikutaan, niin sektio on sitten ainoa vaihtoehto. Sen lisäksi jotenkin on sellainen olo, että sektio ei ole "kunnollinen" tapa synnyttää... vaikka itsekin aina toista kaikille toitotan, mutta sellainen tunne on vaan itselle tullut... että pitäisi siis edes yrittää normaalia synnytystä. Sehän voi olla, että ensin yritetään käynnistellä ja jos ei tuota tulosta helposti, niin sitten leikataan... No, tämmöiset spekuloinnit täällä päässä jyllää eikä jätä rauhaan! Keskiviikkoa odotellessa (enää 5 yötä nukuttavana).
Joku puhui täällä uhmaikäisen kanssa jaksamisesta (sori en muista enää kuka). Täällä taistellaan kanssa saman asian kanssa ja ennen päiväunia herra kiukuttelikin melkein tunnin... en syö, en laita vaippaa päikkäreille, en käy potalla, en halua lukea mitään, en nuku... ja välillä taas pieni mies itkee sylissä, että nälkä ja haluaa ruokaa ja on kiltti. Kun pöytään päästiin, niin ei kelpaa ja koko show alusta! |O Taitaa raskaus tehdä tepposet näissä kasvatusasioissakin, kun aina vaan heltyi ja antoi uuden mahdollisuuden. Ennen ei olisi mennyt läpi, vaan olisi ollut peli selvä, että kun ei syödä niin ei sitten ja sillä selvä. Samalla tavalla olen yöaikaankin ollut liian herkkis ja rampannut joka itkun perässä... onneksi nyt on nukuttu jo paremmin. Kummallista pehmoilua, vaikka kuinka tietää, että kierre on loputon jos ei toimi selkeästi ja tiukasti tietyissä tilanteissa.
Nyt loppuu tilitys tältä suunnalta... Oikein rauhallista ja mukavaa viikonloppua kaikille! toivottavasti saadaan lisää vauvoja joukkoon!