Toisesta ketjusta tuli mieleen, Kuinka paljon miehenne määräävät teidän menoistanne?

Onko kellään miestä joka suuttuu, mököttää, riehuu tms. jos sinä lähdet johonkin ilman häntä??

 

Ei tee mitään noista.

 

Ei... Aina sanoo että mene vaan. Enemmänkin on niin etten tahtoisi ilman häntä. On muutamia juttuja kyllä joista tykkään tarpeeksi että menen mielellään.

 

Ei määräile menoistani, ei mökötä, suutu tai riehu jos menen johonkin.

 

Mistähän sitten johtuu et toisen suuttuu paljonkin? Vaikka eivät lyö tai muuta ni ainakin henkisesti hallitsee?

 

Ei ole tuollaista, mutta ajoittain sellasta, että lähtee "etsimään", jos mua ei näy.

 

Koetteko ahdistavana sen että toinen vahtii?

 

Ei määrää menoistani, eikä rajoita niitä,joskin miehen työt jonkinverran rajoittavat omaa ajankäyttöäni. Kummankin omista menoista mainitaan toiselle ja jos mahdolliset suunnittellut menot osuvat päällekkäin, neuvottellaan kumpi menee menoilleen ja kumpi jää lasten kanssa kotiin. Toimii pääosin mutkitta.

 

[QUOTE="Annastiina";29808613]Koetteko ahdistavana sen että toinen vahtii?[/QUOTE]

Kyllä se väkivaltaa on, jos mies stalkkaa.

 

Ei ole tuollaista meillä puolin tai toisin. Ja en jäisi siihen suhteeseen jos mies yrittäisi määrätä mitä teen. Totta kai olisi ahdistavaa ja ei kuulu mun mielestä normaalilla itsetunnolla varustetun ihmisen käyttäytymiseen.

 

Olen oikeasti luullut että se kuuluu jotenkin parisuhteeseen. Siis että mies "on perheen pää" ja päättää asioista ja hänellä on oikeus ja jotenkin "sisään kirjoitettu" että ei halua vaimoaan päästää menemään.

 

Ei yhtään. Kaikki se anna tehdä, jopa miesten kanssa vaikka matkalle lähteä, kunhan vaan en pettää, sekä se tunne o minua ja tiedä minkälainen olen

 

Ei mies ole koskaan määrännyt tai kontrolloinut menojani/tekemisiäni. Meillä on tasa-arvoinen suhde ja en kyllä kauaa katselisi ns. alistavaa/pomottavaa ukkoa

 

Kyl me keskustellaan perheen yhteisistä ja omista menoista. Mutta lähtökohtaisesti yritetään järjestää niin, että omatkin menot mahdollistuu. Yleensä menee niin, et mä sanon, et tämmönen meno olis ja sit mies kannustaa, et mee vaan. Ihana mies on.

 

[QUOTE="Annastiina";29808626]Olen oikeasti luullut että se kuuluu jotenkin parisuhteeseen. Siis että mies "on perheen pää" ja päättää asioista ja hänellä on oikeus ja jotenkin "sisään kirjoitettu" että ei halua vaimoaan päästää menemään.[/QUOTE]

Ei, se ei todellakaan ole luvallista. Se on väkivaltaa. Se on väärin ja sitä pitää välttää. - Sitä en tiedä miten väkivaltainen käytös voidaan poistaa. Minulla oli tietty väkivaltataipumus, enkä tajunnut sitä. Aikaa kului ja olin vaan aina tietyssä tilanteessa väkivaltainen. Sitten "sattumalta" luin kirjan, jossa kuvattiin tapahtumia ja tunteita sen toisen osapuolen kannalta ja oli niin järkyttävää luettavaa, että tajusin tekeväni väärin. Pyysin vastapuolelta anteeksi ja pyrin välttämään ko. käytöstäni. Onneksi elämä eteni niin, etten enää joudu kiusaukseen tässä elämässä.

 

Ei koskaan. Ikinä ei ole tullut kinaa menoista, puolin eikä toisin.

 

Kyllä me olemme molemmat täysin itsenäisiä, vapaita, tasavertaisia ihmisiä. Toki, keskustelemme tulevista menoistamme. Me emme käy baanalla ilman puolisoa, yhdessä mennään ja yhdessä viihdytään.

 

Ei kontrolloi menojani, ei soittele perään tms. Tosiin eipä tässä olisi 12 vuotta oltukaan jos jotain tuollaista tekisi. Sama pätee toiseen suuntaan, annan hänen mennä halujensa mukaan jos se soppii koko perheen aikatauluihin (siis että minä en ole töissä ja hänen määrä olla lasten kanssa tms.).

 

Enemmänkin yllyttää mua lähtemään ulos kuin rajoittaisi, mut se varmaa pettää mua ja haluu musta vaa eroon.

 

Meillä pitkä parisuhde takana ja alusta asti ollut tälläistä. Olen aina luullut että se on osa parisuhdetta. Kai mies on niin saanut minut uskomaan. Välillä vaan ahdistaa ihan hirveästi kun tuntuu että olen aika tiukassa nyörissä.

 

Harrastaa tota rajottamista naisetki ettei siinä mitää siitä vaa ei ehkä niin kehdata puhua.

 

Ei oo semmosta ukkoa. Molemmat saa mennä menojaan sovistusti.
Ap, ei oo parisuhteen tarkotus pitää toista nuorassa vaikka mies nii antaa ymmärtää. Se alistaa sua.

 

No se on vähän tulkintakysymys. Itse kyllä koen, että minun menojani rajoitetaan, mutta ulkopuolisen silmin (ja esimerkiksi tällä palstalla) voisi sanoa, että ongelma on vain oman pääni sisällä.

Eli periaatteessa saan lähteä, mutta minun pitää ensinnäkin kertoa menosta ajoissa ja varmistaa, ettei miehellä ole mitään menoa. Yleensä on (tai ainakin siinä kysymisvaiheessa keksii jonkin menon) ja siihen se usein jääkin, enkä viitsi edes kysyä. Mieshän ei tietenkään erikseen minun menoistani kysele, hänen kohdallaan on kysymys enemmänkin ilmoitusluontoisesta asiasta.

Jos sitten miehellä ei mitään menoa, minun pitää järjestää asiat niin, että esimerkiksi ruoat ovat valmiina ja mahdollisia harrastuksia varten kaikki on pakattuna. Ja jos vielä tähän vaiheeseen päästään, saattaa tulla vielä sellaisia syyllistäviä viestejä perään.

Päälle päin katsottuna mies ei kyllä rajoita minua mitenkään, mutta aina pikkuisen ahdistaa, kun johonkin olen menossa.

 

Meillä mies laittaa viestejä ja soittelee perään, ei halua edes puhua jos yritän sanoa et tahtoisin johonkin lähteä. Joskus on syyllistäny siitä että olen mennyt että lapset kärsii. Tämä siis vuosia sitten, nyt en käy kun kerran vuodessa jossain ja silloinkin tulen yöksi kotiin ja mies on kerennyt silti illan aikana soittamaan ja viestittämään kymmeniä kertoja. Ja jos en heti vastaa niin laittaa uuden viestin ja pelottelee että jos lähden johonkin niin minut raiskataan. ja hän on vain huolissaan.

Olen tästä palstalla aiemminkin kyllä puhunut.

Ei vaan ole niin helppo lähteä. On talo, lapsia, asuntolaina, ja miehessä toki paljon hyvääkin.

 

Ei meillä kumpikaan määräile kummankaan menoista. Neuvotellaan kyllä sen verran, ettei tule sovittua vahingossa päällekkäisiä menoja.