no mulle sanottiin aika pian et hyvältä näyte näyttää tarkoittaen kai väriä tms? Mut ei muuta.
Toisia ns. sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä..vol 2
- Viestiketjun aloittaja Piku81
- Ensimmäinen viesti
Nonni, soitettu on ja näytteet eivät olleet kasvaneet ja pulloviljelyssä ovat nyt.. Perjantaina saa taas soitella. No, kuluuhan se aika näinkin että annetaan uus soittoaika aina muutaman päivän päähän, lyhyempi aika ootella ku suoraan kaks viikkoa 
Sonnetillahan on punktio sinä päivänä, joko jännittää? Mä voisin siihen mennä koska vaan uudestaan, ei ollut paha. Neulaa en katsonut ennenkuin se meni mahaan mutta ultrakuvasta kyllä kokoajan, rauhoitti mieltä kun tiesin missä mennään Ja kauemmin kyllä kesti se välineiden valmistelu ja vatsan putsaus kuin itse toimenpide.
Yeb 17+3
Sonnetillahan on punktio sinä päivänä, joko jännittää? Mä voisin siihen mennä koska vaan uudestaan, ei ollut paha. Neulaa en katsonut ennenkuin se meni mahaan mutta ultrakuvasta kyllä kokoajan, rauhoitti mieltä kun tiesin missä mennään
Ja kauemmin kyllä kesti se välineiden valmistelu ja vatsan putsaus kuin itse toimenpide. Yeb 17+3
toivottavasti YEB lähtee sitten edes siel pullo viljelyssä kasvamaan ettei mene näyte uudelleen otettavaksi :hug:
Yeb Pidän peukkuja, että näyte lähtee nyt hyvin kasvamaan!
Sonnet82 Varmaan unohdan lähempänä... Joten peukkuja sinullekin perjantaille, jotta saatte otettua hyvän näytteen. Mullakaan se ei sattunut ollenkaan pistäminen enkä tuntenut ollenkaan sitä näytteenottoakaan, siis tavallinen verikoekin tuntuu enemmän. Ja pikaisesti oli otettu.
Sonnet82 Varmaan unohdan lähempänä... Joten peukkuja sinullekin perjantaille, jotta saatte otettua hyvän näytteen. Mullakaan se ei sattunut ollenkaan pistäminen enkä tuntenut ollenkaan sitä näytteenottoakaan, siis tavallinen verikoekin tuntuu enemmän. Ja pikaisesti oli otettu.
Tuloksena normaalit kromosomit ja tyttö tulossa :heart: Voi tätä helpotuksen määrää! Toivon samanlaisa vastauksia kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville :hug:
Me siis kärähdettiin yhdistelmäseulasta, nt maksimissaan 2,1mm viikolla 10+3 ja napatyräkin näkyi vielä. Veriseulassa Papp-A oli 0,64 kun normaaliarvo on 1 ja hcg oli 1,53 kun normaaliarvo on 1. Riskiluku 1:70. Viikolla 13+3 ultrassa niskaturvotusta oli enimmillään 3,1mm. Ikää mulla 28. Lapsivesipunktion tuloksia saatiin odotella 2 viikkoa ja 5 päivää.
Miten Sonnetilla meni punktio? Tsemppiä tulosten odottamiseen!
Yeb 17+6
Me siis kärähdettiin yhdistelmäseulasta, nt maksimissaan 2,1mm viikolla 10+3 ja napatyräkin näkyi vielä. Veriseulassa Papp-A oli 0,64 kun normaaliarvo on 1 ja hcg oli 1,53 kun normaaliarvo on 1. Riskiluku 1:70. Viikolla 13+3 ultrassa niskaturvotusta oli enimmillään 3,1mm. Ikää mulla 28. Lapsivesipunktion tuloksia saatiin odotella 2 viikkoa ja 5 päivää.
Miten Sonnetilla meni punktio? Tsemppiä tulosten odottamiseen!
Yeb 17+6
Voi Sonnet82 :hug: Odottavan aika oli kyllä tosi rankkaa kärähdyksestä tuloksiin asti! Toivottavasti tosiaan saat jo viikossa tuloksia eikä ainakaan enempää tartte kärvistellä. Mä ainakin jo ihan silminnähden masennuin enkä jaksanut mistään innostua.. Vieläkin on ihan epätodellinen olo vaikka hyvät uutiset on jo saatu. Jos huomenna kävis tekemässä jotain äitiysvaatehankintoja, ja ehkä jotain pientä myös
Yeb 18+2
Yeb 18+2
Onne Yeb ihanista tuloksista!! :heart:
Sonnet82, voimia vielä odotukseen :hug:
Rakenneultrassa vauvalla kaikki kunnossa, istukan virtaukset oli tiukat/kireällä (?) tms, joten kontrolloidaan sit sitäkin vielä :headwall:
Sonnet82, voimia vielä odotukseen :hug:
Rakenneultrassa vauvalla kaikki kunnossa, istukan virtaukset oli tiukat/kireällä (?) tms, joten kontrolloidaan sit sitäkin vielä :headwall:
Kiitos sinulle Solmussa, kun ohjasit minut oikealle sivustolle. Lyhyesti pähkinänkuoressa tarinani meni niin, että eilen kärähdin seulassa luvuin 1:160. En pystynyt töihin, kuten en tänäänkään, koska järkytys oli niin suuri. Löysin tämän foorumin ja istuin tuntikausia lukemassa näitä tarinoita ja jatkan nyt taas kun sain tytöt lähetettyä kouluun ja pojan eskariin. Jos jotakuta kiinnostaa lukea tarinani kokonaan, se löytyy vol ykkösestä.
Kaikki kolme lastani ovat siis syntyneet viikkoihin nähden pienikokoisina. Joka kerralla istukassa on ollut vikaa, esikoisen kohdalla tilanne oli pahin. Silloin istukasta löytyi veritulppa! Tyttö syntyi huonokuntoisena alateitse neljä viikkoa etuajassa ja painoi 1580g. Hänen tilansa koheni kuitenkin nopeasti, eikä lisähappeakaan tarvittu kuin aluksi. Nykyisin hän on terve vitosluokkalainen. Kaksi seuraavaa lastani syntyivät keisarinleikkauksella ja painoa kummallakin oli 2050g. Sama vika, istukassa häikkää, mutta ei sentään veritulppaa. Molemmat kasvoivat ja kehittyivät normaalisti, nyt keskimmäinen on 9 ja nuorin 6. Eli takkuisien alkujen ja keskolan kautta olen kuitenkin saanut kolme tervettä lasta.
Elämässäni tapahtui aikamoisia mullistuksia, kun toissa keväänä meille tuli lasten isän kanssa ero. Aika pian (ehkä liiankin nopeasti) aloitin uuden suhteen, josta seurasi tämä ylläripylläri-raskaus. En todellakaan ollut ajatellut saavani enää vauvaa! Ajatukset olivat aivan solmussa, jopa abortti käväisi mielessä vaikka olen sitä aina vastustanut. Tuntui todella raskaalta ajatukselta aloittaa taas kaikki alusta, kun justiin on päässyt nauttimaan täysistä yöunista ja siitä, että lapset ovat "isoja" ja omatoimisia. Lisäksi tämä nykyinen suhdekin arvelutti, meillä on ollut paljon ongelmia, esim. miehen mustasukkaisuus....
No, kyllähän mä kaiken kapinointini keskelläkin tiesin, että pidän vauvan ja pikkuhiljaa hyväksyin tilanteen. Yhtäkkiä huomasin silitteleväni vatsanseutuani jatkuvasti ja lämpöiset ajatukset alkoivat vallata mieltäni. Suhteemmekin parantui ja kaikki asiat tuntuivat yhtäkkiä loksahtavan paikoilleen.
Neuvolassa kertoivat mahdollisuudesta osallistua veriseerumiseulontaan ja np-ultraan. Ei tällaisia seuloja ennen ollut eikä mieleeni ollut koskaan tullut osallistuakaan sellaisiin, vaikka oiskin. Nyt suosittelivat sitä ja minä hölmö menin vailla mitään huolia! En edes ajatellut asiaa sen kummemmin, menin vain verikokeisiin ja mielessäni oli että kivaa, yksi "ylimääräinen" ultra, jossa saan nähdä pienokaiseni. Sitten tuli tämä pommi, nuo tuomionluvut 1:160.
Siskoni oli löytänyt netistä jonkun lääkäripalstan, jossa minun ikäiseni nainen täysin samoilla arvoilla kuin omani oli kysynyt lääkärin mielipidettä. Tällä naisella oli lisäksi esittää veriseerumiarvojen lukematkin, joita minulle ei kerrottu (enkä tiedä, mistä niitä kysyisinkään) Lääkäri oli vastannut hänelle, että joissain tapauksissa tällaiset tulokset saattaisivat kertoa istukan toimintahäiriöistä. Vaikka tuo vastaus saattoi olla sille äidille shokki, niin minulle se antoi toivoa! Onko jollain teistä tietoa (tai kuulopuhetta..) samankaltaisesta asiasta? Minulle on ollut tämän raskauden alusta saakka päivänselvää, että tämäkin lapsi syntyy keskosena ja että istukassa tulee taas olemaan vikaa. Myös kätilö ja neuvolalääkäri olivat samoilla linjoilla ja tätä raskautta seurataankin suurennuslasilla. Minulla on kuitenkin istukoiden surkeudesta huolimatta kolme tervettä lasta. Jospa nämä minunkin tulokseni kertovat istukan toimintahäiriöstä, eikä lapsen vammaisuudesta...En tiedä, onko tämä nyt vain oljenkorsiin takertumista.
Sitten sellainenkin asia mietityttää, voiko sillä, että olen rh- olla jotain tekemistä näiden tulosten kanssa. Kysymyksiä riittää ja vastauksia niin vähän..Eilen, kun olin pahimmassa shokkitilassani, mietin jopa, että tässäkö on nyt rangaistukseni siitä, kun en aluksi olisi halunnut koko vauvaa..Että sitten kun olen vihdoin niin sydänjuuriani myöten onnellinen tästä uudesta ihmeestä, niin matto vedetään jalkojen alta. Kumpa en olisi osallistunut koko seulontaan! Mistä sitä tietää mitä numeroita noiden kolmen pään menoksi ois tullu, jos silloin näitä testejä olis ollu!
Ja vielä lopuksi, ihanaa että on olemassa tällainen paikka, jossa voi purkaa sydäntään. Olette kaikenkaikkiaan todella lämpöisen ja empaattisen oloisia ihmisiä. Toisten valintoja ja ratkaisuja kunnioitetaan eikä tuomionkelloja soitella. Laittaisin tähän loppuun jonkun asiaankuuluvan hymiön, mutta luulen että mä en osaa käyttää niitä..
Kaikki kolme lastani ovat siis syntyneet viikkoihin nähden pienikokoisina. Joka kerralla istukassa on ollut vikaa, esikoisen kohdalla tilanne oli pahin. Silloin istukasta löytyi veritulppa! Tyttö syntyi huonokuntoisena alateitse neljä viikkoa etuajassa ja painoi 1580g. Hänen tilansa koheni kuitenkin nopeasti, eikä lisähappeakaan tarvittu kuin aluksi. Nykyisin hän on terve vitosluokkalainen. Kaksi seuraavaa lastani syntyivät keisarinleikkauksella ja painoa kummallakin oli 2050g. Sama vika, istukassa häikkää, mutta ei sentään veritulppaa. Molemmat kasvoivat ja kehittyivät normaalisti, nyt keskimmäinen on 9 ja nuorin 6. Eli takkuisien alkujen ja keskolan kautta olen kuitenkin saanut kolme tervettä lasta.
Elämässäni tapahtui aikamoisia mullistuksia, kun toissa keväänä meille tuli lasten isän kanssa ero. Aika pian (ehkä liiankin nopeasti) aloitin uuden suhteen, josta seurasi tämä ylläripylläri-raskaus. En todellakaan ollut ajatellut saavani enää vauvaa! Ajatukset olivat aivan solmussa, jopa abortti käväisi mielessä vaikka olen sitä aina vastustanut. Tuntui todella raskaalta ajatukselta aloittaa taas kaikki alusta, kun justiin on päässyt nauttimaan täysistä yöunista ja siitä, että lapset ovat "isoja" ja omatoimisia. Lisäksi tämä nykyinen suhdekin arvelutti, meillä on ollut paljon ongelmia, esim. miehen mustasukkaisuus....
No, kyllähän mä kaiken kapinointini keskelläkin tiesin, että pidän vauvan ja pikkuhiljaa hyväksyin tilanteen. Yhtäkkiä huomasin silitteleväni vatsanseutuani jatkuvasti ja lämpöiset ajatukset alkoivat vallata mieltäni. Suhteemmekin parantui ja kaikki asiat tuntuivat yhtäkkiä loksahtavan paikoilleen.
Neuvolassa kertoivat mahdollisuudesta osallistua veriseerumiseulontaan ja np-ultraan. Ei tällaisia seuloja ennen ollut eikä mieleeni ollut koskaan tullut osallistuakaan sellaisiin, vaikka oiskin. Nyt suosittelivat sitä ja minä hölmö menin vailla mitään huolia! En edes ajatellut asiaa sen kummemmin, menin vain verikokeisiin ja mielessäni oli että kivaa, yksi "ylimääräinen" ultra, jossa saan nähdä pienokaiseni. Sitten tuli tämä pommi, nuo tuomionluvut 1:160.
Siskoni oli löytänyt netistä jonkun lääkäripalstan, jossa minun ikäiseni nainen täysin samoilla arvoilla kuin omani oli kysynyt lääkärin mielipidettä. Tällä naisella oli lisäksi esittää veriseerumiarvojen lukematkin, joita minulle ei kerrottu (enkä tiedä, mistä niitä kysyisinkään) Lääkäri oli vastannut hänelle, että joissain tapauksissa tällaiset tulokset saattaisivat kertoa istukan toimintahäiriöistä. Vaikka tuo vastaus saattoi olla sille äidille shokki, niin minulle se antoi toivoa! Onko jollain teistä tietoa (tai kuulopuhetta..) samankaltaisesta asiasta? Minulle on ollut tämän raskauden alusta saakka päivänselvää, että tämäkin lapsi syntyy keskosena ja että istukassa tulee taas olemaan vikaa. Myös kätilö ja neuvolalääkäri olivat samoilla linjoilla ja tätä raskautta seurataankin suurennuslasilla. Minulla on kuitenkin istukoiden surkeudesta huolimatta kolme tervettä lasta. Jospa nämä minunkin tulokseni kertovat istukan toimintahäiriöstä, eikä lapsen vammaisuudesta...En tiedä, onko tämä nyt vain oljenkorsiin takertumista.
Sitten sellainenkin asia mietityttää, voiko sillä, että olen rh- olla jotain tekemistä näiden tulosten kanssa. Kysymyksiä riittää ja vastauksia niin vähän..Eilen, kun olin pahimmassa shokkitilassani, mietin jopa, että tässäkö on nyt rangaistukseni siitä, kun en aluksi olisi halunnut koko vauvaa..Että sitten kun olen vihdoin niin sydänjuuriani myöten onnellinen tästä uudesta ihmeestä, niin matto vedetään jalkojen alta. Kumpa en olisi osallistunut koko seulontaan! Mistä sitä tietää mitä numeroita noiden kolmen pään menoksi ois tullu, jos silloin näitä testejä olis ollu!
Ja vielä lopuksi, ihanaa että on olemassa tällainen paikka, jossa voi purkaa sydäntään. Olette kaikenkaikkiaan todella lämpöisen ja empaattisen oloisia ihmisiä. Toisten valintoja ja ratkaisuja kunnioitetaan eikä tuomionkelloja soitella. Laittaisin tähän loppuun jonkun asiaankuuluvan hymiön, mutta luulen että mä en osaa käyttää niitä..
Paljon halauksia sinulle Elina, ja voimia tulevaan! :hug:Alkuperäinen kirjoittaja Elina76:
Meillä päättyi parisen viikkoa sitten 7 viikon piina riskiluvulla 1:70. Meidänkin tarinalla oli onnellinen loppu, uskon teille käyvän samoin!
Siskosi löytämä juttu pitää kyllä täysin paikkansa, ei ole oljenkorsiin takertumista! Veriseulassahan tutkitaan kahta merkkiainetta, b-HCG:tä ja P-appaa joista muistaakseni jälkimmäisen poikkeukset useinkin viittaavat istukan toiminnan häiriöihin. Me saimme omat veriseula-arvomme kun kävimme TYKSin perinnöllisyyspolilla neuvonnassa ennen istukkabiopsian yrittämistä. Eri kunnilla tuntuu kuitenkin olevan hirveän erilaiset käytännöt näissä asioissa.. Tietäisivätköhän neuvolassasi mistä saisit omat arvosi vai annettaanko niitä edes? Ikä nostaa myös tuota riskilukua tosi helposti, tässä yksi laskuri: http://www.tekay.fi/index.php?option=com_wrapper&Itemid=68 Koska teillä näytti niskaturvotuskin olevan hyvä, uskon että te jäitte kiinni ikäsi takia ja todennäköisesti juuri sen istukan mahdollisen häiriön takia.
Minäkin olen RhD-negatiivinen muttei sen missään vaiheessa sanottu vaikuttavan arvoihin.
Uskon, että teillä on kaikki hyvin kärähdyksestä huolimatta :hug: Varsinkin kun ottaa taustasi huomioon. Paljon jaksamista tämän kanssa, nämä ovat todella vaikeita asioita pienelle ihmiselle!
Yeb 19+5
Elina76 Löytyikö teiltä nistaturvotusta vai hälyttivätkö vain veriarvot? Tuo yhteiseulahan on kehitetty pääasiassa downin seulontaa varten enkä tiedä, mistä muusta se kertoo. Kovin suureen epätoivoon tuskin kuitenkaan on syytä. Käytit sanaa tuomio, vaikka todellisuudessa sinulla on tuon riskiluvun mukaan 99,4 prosentin mahdollisuus saada terve lapsi. Meillä riskiluku oli luokkaa 1:5 ja silti lapsivesinäytteen tulos oli normaali. Jaksamisia sinulle ja yritä ajatella ennemmin tuota terveen todennäköisyyttä kuin kohonnutta riskiä.
Kiitos rohkaisevista sanoistanne Yeb ja Sonnet82!
Yeb: Soitin äitipolille ja sain kuin sainkin lääkärin langan päähän. Hän kertoi minulle arvoni, jotka eivät sano minulle mitään.. Mutta tällaiset ne olivat: PAPP-A 126 ja HCGBV 64. Kysyin, mitkä ovat "normaalit" luvut, niin hän sanoi että ne nyt vaihtelevat sikiön iän ja koon mukaan. Selvästikään hän ei halunnut ruveta kommentoimaan niitä mitenkään. Minultahan nuo veriarvot otettiin rv:lla 10+2.
Sitten tietenkin aloin googlettamaan noita arvoja. Löysin jonkun jutun, jossa äiti kertoi papp-a-arvonsa olevan matala, 175, ja sen ehkä tarkoittavan sitä, että lapsella voi olla down. Tietenkin minulla sitten sydän hypähti kurkkuun, koska oma arvoni on vielä matalampi.
Sonnet82: Meillä ei onneksi näkynyt niskaturvotusta, se oli 0.9. Tämä asia antaa tietenkin toivoa! Niinhän sitä pitäisi tietysti ajatella tätä asiaa prosentteina ja sitä, kuinka hyvältä ne kuitenkin näyttävät. Mutta mäkin oon tällainen stressaaja, aina ollut ja pienemmistäkin asioista. Voin vain kuvitella, minkälaisia tunteita sinä olet käynyt läpi kuullessasi oman riskilukusi. Ja sitä helpotusta, kun sait tietää kaiken olevan sittenkin hyvin! :heart:
Täällä saa niin paljon toivoa ja tukea, kun lukee muiden tarinoita. Niinkuin teidänkin, Yeb ja Sonnet82! Onnea teille sylintäydeltä hyvistä uutisistanne! :hug:
Yeb: Soitin äitipolille ja sain kuin sainkin lääkärin langan päähän. Hän kertoi minulle arvoni, jotka eivät sano minulle mitään.. Mutta tällaiset ne olivat: PAPP-A 126 ja HCGBV 64. Kysyin, mitkä ovat "normaalit" luvut, niin hän sanoi että ne nyt vaihtelevat sikiön iän ja koon mukaan. Selvästikään hän ei halunnut ruveta kommentoimaan niitä mitenkään. Minultahan nuo veriarvot otettiin rv:lla 10+2.
Sitten tietenkin aloin googlettamaan noita arvoja. Löysin jonkun jutun, jossa äiti kertoi papp-a-arvonsa olevan matala, 175, ja sen ehkä tarkoittavan sitä, että lapsella voi olla down. Tietenkin minulla sitten sydän hypähti kurkkuun, koska oma arvoni on vielä matalampi.
Sonnet82: Meillä ei onneksi näkynyt niskaturvotusta, se oli 0.9. Tämä asia antaa tietenkin toivoa!
Niinhän sitä pitäisi tietysti ajatella tätä asiaa prosentteina ja sitä, kuinka hyvältä ne kuitenkin näyttävät. Mutta mäkin oon tällainen stressaaja, aina ollut ja pienemmistäkin asioista. Voin vain kuvitella, minkälaisia tunteita sinä olet käynyt läpi kuullessasi oman riskilukusi. Ja sitä helpotusta, kun sait tietää kaiken olevan sittenkin hyvin! :heart: Täällä saa niin paljon toivoa ja tukea, kun lukee muiden tarinoita. Niinkuin teidänkin, Yeb ja Sonnet82! Onnea teille sylintäydeltä hyvistä uutisistanne! :hug:
Elina76 Iso :hug: ja voimia tilanteeseen! Ei ole yhtään outoa tai väärin, että huolestuu ja on peloissaan. Samat tuntemukset oli täälläkin... Minulla oli nimittäin hyvin samanlainen tilanne kuin sinulla.
Nt-ultrassa niskaturvotusta oli "vain" 1,5 mm, mikä laskettiin normaaliksi. Rvkolla 16+0 tehtiin trippeltesti, joka hälytti arvolla 1:162, ja sen perusteella tehtiin lapsivesipunktio. Kromosomitesti näytti, että vauvalla on normaalit kromosomit ja sen puolesta siis terve.
Teillä on siis kaikki mahdollisuudet, ja isoin mahdollisuus, että kaikki on hyvin!
Paljon voimia mahdollisiin jatkotutkimuksiin ja muutenkin!! :hug:
Nt-ultrassa niskaturvotusta oli "vain" 1,5 mm, mikä laskettiin normaaliksi. Rvkolla 16+0 tehtiin trippeltesti, joka hälytti arvolla 1:162, ja sen perusteella tehtiin lapsivesipunktio. Kromosomitesti näytti, että vauvalla on normaalit kromosomit ja sen puolesta siis terve.
Teillä on siis kaikki mahdollisuudet, ja isoin mahdollisuus, että kaikki on hyvin!
Paljon voimia mahdollisiin jatkotutkimuksiin ja muutenkin!! :hug:
Kiitos Minna77! On se merkillistä kuinka ihminen sopeutuu ja oppii elämään ahdistavassakin tilanteessa. Itselläni pahin järkytys on mennyt ohi ja olen päässyt eteenpäin siitä "maailma pysähtyy"-tunteesta. Tottakai edelleen olen huolissani ja asia vaivaa mieltäni, mutta olen alistunut siihen, että pakko vaan odottaa. Menen lapsivesipunktioon joulukuun eka päivä ja odotan ja pelkään sitten tuloksia. Pelkään jonkun verran sitä punktiotakin keskenmenoriskin vuoksi, mutta päädyin tässäkin asiassa valitsemaan kahdesta pahasta sen pienemmän (Niinkuin pari viikkoa sitten ottaessani sikainfluenssapiikin) Uskon stressaavani ja pelkääväni muuten koko raskausaikani niin, että vauva kärsii siitä. Kaikkihan tietää stressihormoonin vaikutuksesta sikiöön..
Laittakaa ihmiset jatkossakin tänne kokemuksianne ja ajatuksianne! Varsinkin te minulle vastanneet, kertokaa, kuinka raskautenne etenee. Onnellista odotuksen jatkoa kaikille! :hug:
On se merkillistä kuinka ihminen sopeutuu ja oppii elämään ahdistavassakin tilanteessa. Itselläni pahin järkytys on mennyt ohi ja olen päässyt eteenpäin siitä "maailma pysähtyy"-tunteesta. Tottakai edelleen olen huolissani ja asia vaivaa mieltäni, mutta olen alistunut siihen, että pakko vaan odottaa. Menen lapsivesipunktioon joulukuun eka päivä ja odotan ja pelkään sitten tuloksia. Pelkään jonkun verran sitä punktiotakin keskenmenoriskin vuoksi, mutta päädyin tässäkin asiassa valitsemaan kahdesta pahasta sen pienemmän (Niinkuin pari viikkoa sitten ottaessani sikainfluenssapiikin) Uskon stressaavani ja pelkääväni muuten koko raskausaikani niin, että vauva kärsii siitä. Kaikkihan tietää stressihormoonin vaikutuksesta sikiöön.. Laittakaa ihmiset jatkossakin tänne kokemuksianne ja ajatuksianne! Varsinkin te minulle vastanneet, kertokaa, kuinka raskautenne etenee. Onnellista odotuksen jatkoa kaikille! :hug:
Elina76 Tsemppiä lapsivesipunktion odotteluun. Missä kaupungissa olet menossa punktioon? Tulosten saamisessa taitaa olla aika suuria eroja paikkakuntakohtaisesti. Mulle taidettiin loppujen lopuksi tehdä vain jokin pikatesti, jossa ei selvitetty koko kromosomistoa, vaan vain nuo poikkeamat 13, 18 ja 21 eli sukupuolta emme saaneet selville. Tulokset kuitenkin tulivat vajaassa viikossa, mikä oli aivan mahtavaa, koska niiden odottaminen oli todella raskasta.
Mulla oli viime viikolla neuvola ja oli ihanaa kuulla sydänäänet. Sain myös tietää, että veriseulan ja niskaturvotuksen avulla laskettu riskilukuni oli 1:8. Pelkän niskaturvotuksen perusteella se siis oli noin 1:5. Rakenneultraa joudun odottamaan vielä 3 viikkoa ja se toki hieman jännittää. Myös liikkeitä ja vatsan kasvamista jo kovasti odottelen
Mulla oli viime viikolla neuvola ja oli ihanaa kuulla sydänäänet. Sain myös tietää, että veriseulan ja niskaturvotuksen avulla laskettu riskilukuni oli 1:8. Pelkän niskaturvotuksen perusteella se siis oli noin 1:5. Rakenneultraa joudun odottamaan vielä 3 viikkoa ja se toki hieman jännittää. Myös liikkeitä ja vatsan kasvamista jo kovasti odottelen