Toivoisitko, että puolisosi löytäisi uuden rakkauden jos sinä kuolisit?

Henkivakuutusrahoja voi sitten käyttää arjen helpottamiseen esim. siivouspalveluja käyttämällä, mutta miksi ottaa uusi puoliso, jos vain arjen käytännöistä kyse? Ei olis helppoa uudellakaan elää jatkuvasti kuolleen varjossa. Isovanhempani eivät hankkineet uusia puolisoita, vaikkeivat olleet kovin vanhoja leskiä, mummo oli vain 29v ja ukki oli 66v. Kummitätini oli 48v eikä hänelläkään uutta puolisoa, leskenä jo 12v.

isoäitini oli leskenä melkein 40v, eikä kertaakaan harkinnut uutta puolisoa. toisn hänen elämässä oli "miehiä" kun omat pojat kasvoivat aikuisiksi ja yksi heistä jäi asumaan äitinsä kanssa

 

Ensisijaisesti toivoisin että jatkaa elämäänsä niin kuin hänelle on hyvä, joko itsekseen tai uuden rakkaan kanssa, tietysti lasten olot huomioiden. Eivät kaikki leskeksi jääneet edes halua uutta miestä/naista elämäänsä.

 

Mä toivoisin, että mieheni saisi onnellisen elämän mun jälkeenkin. Joko uuden rakkauden myötä tai ilman, kunhan ei jäisi suruun rypemään vaan ottaisi omasta elämästään ilon irti. En varsinkaan osaa olla sitä mieltä että mun on oltava se ainoa hänelle myös tuhkana.

 

Puolisosta en osaa sanoa - kaitpa se olisi hyvä,että löytää uuden onnen. Oma miesystävä kuoli yllätten 18.11. Olen siitä kirjoitellutkin ja ei hetkeen löydy yhtä hyvää miestä. On vaan niin hirveä ikävä... Niin ja taas kiitän kaikkia osaanotosta.

 

Kai sinäkin saat lohtua uskostasi? Monella uskovaisella on risti tai rukousnauha joka auttaa ajatusten keskittämisessä.

Saanhan mä siitä lohtua, mutta en mä sen lohdun takia usko, vaan koska oikeasti uskon. Eikä mulla ees oo mitään ristejä tai rukousnauhoja.

Mä ymmärrän kyllä, miltä tuntuu, kun oma puoliso on joka tavalla oikea. Ei olis helppoa elää enää muiden kanssa. Mutta silti, jos jäisin yksin, niin miksi en voisi toisen yksinäisen oloa ja omaa oloani helpottaa? Varmaan olisi koko ajan ikävä, mutta ehkä se toinen ihminen tekis kuitenkin elämästä siedettävämpää.

 

Mä en kaipaa ikuista palvontaa, jos kuolisin niin toivoisin että pystyisi silti olemaan onnellinen, uuden puolison kanssa tai yksin.

 

Tosi asia on se, että kukaan meistä ei ole korvaamaton.

 

Kyllähän yksin on parempi olla kuin suhteessa vain siksi, ettei kestä yksinäisyyttä. Miten Täydellisen jälkeen voisin enää itse kelpuuttaa ketään? Rima on niin korkealla, ettei sinne voi kukaan yltää. Vahva ja sitoutunut leskirouva on arvokas. Todellisuudessa voin säädellä vain omia tekemisiäni, jos jään leskeksi. Kuolleena en tietäisi mitä mieheni häärää, mutta toiveissa olisi ne mieheni lupaamat kaulakorut, joihin sielu säilöytyy kuoleman sattuessa ja tuolloin rakas puoliso voi olla aina muassa...

Sä varmaan kihiset haudassakin kiukusta kun et voi vahtia miestäsi koko ajan. Tää on siis nainen joka itkee jos miehensä haluaa baariin, koska normaali baari = huumehuuruiset orgiat.

 

Sä varmaan kihiset haudassakin kiukusta kun et voi vahtia miestäsi koko ajan. Tää on siis nainen joka itkee jos miehensä haluaa baariin, koska normaali baari = huumehuuruiset orgiat.

Paras olisikin jos hän nousisi haudasta sen takia

 

Mitä vain mikä tekee onnelliseksi.

 

Kunhan ei leski lapsiimme ripustaudu... Toki toivon löytävän uuden onnen, joka mahtuu ja sopii perheeseen. Jos tilanne olisi toisinpäin, toivoisin itsekin löytäväni vielä jotain yhtä hyvää kuin mieheni. Niin vaikealta kuin sitä onkin kuvitella.

Pienet lapsemme unohtaisivat minut todennäköisesti nopeasti, joten haluaisin heille uuden "äidin", jonka avulla he näkisivät millainen on onnellinen parisuhde vanhempien välillä.

 

Jos mulla olisi puoliso.Toivoisin. Tottakai haluan hänen olevan onnellinen myös ilman minua.

 

Sä varmaan kihiset haudassakin kiukusta kun et voi vahtia miestäsi koko ajan. Tää on siis nainen joka itkee jos miehensä haluaa baariin, koska normaali baari = huumehuuruiset orgiat.

Olen myös nainen, jonka aviomies on ehdottanut, että tietoisuutemme ladattaisiin kuolemattomiksi pilveen ja yhdistettäisiin toisiinsa ikuisella telepaattisella siteellä kuin yhdeksi mieleksi tietokoneessa. Selkeästi miestäni ahdistaa vahtaamiseni.

 

En nyt varsinaisesti toivo hänelle uutta rakkautta, mutten ole sitä vastaankaan. Luultavasti hän kyllä sellaisen löytäisi-

 

En. Haluan olla ainoa ikinä.

Tää teidän suhde vaikuttaa kyllä niin epäterveeltä. Ihanaahan se on, että rakkautta löytyy, mutta tämä ei kyllä vaikuta enää millään tasolta normaalilta tai tavoiteltavan arvoiselta.

 

Näyttäisi että on olemassa kahdenlaista rakkautta.

* Omistavaa ja jo valmiiksi vähän katkeraa, itsekeskeistä rakkautta.

* sitä aitoa rakkautta jossa ajattelee toisen parasta vilpittömästi ilman raja-aitoja.

Täytyy sanoa, että tuolla yhdellä kotia leikkivällä parilla (pari enemmän sekaisin olevalla puolikolla) on vielä vähän matkaa aitoon rakkauteen.

 

Olen myös nainen, jonka aviomies on ehdottanut, että tietoisuutemme ladattaisiin kuolemattomiksi pilveen ja yhdistettäisiin toisiinsa ikuisella telepaattisella siteellä kuin yhdeksi mieleksi tietokoneessa. Selkeästi miestäni ahdistaa vahtaamiseni.

kiitos, piristit synkää päivääni. Voi teitä pipipäitä, onneksi olette olemassa

 

Näyttäisi että on olemassa kahdenlaista rakkautta.

* Omistavaa ja jo valmiiksi vähän katkeraa, itsekeskeistä rakkautta.

* sitä aitoa rakkautta jossa ajattelee toisen parasta vilpittömästi ilman raja-aitoja.

Täytyy sanoa, että tuolla yhdellä kotia leikkivällä parilla (pari enemmän sekaisin olevalla puolikolla) on vielä vähän matkaa aitoon rakkauteen.

Jos toista aidosti rakastaa, niin hänelle toivoisi sitä rakkautta loppuiäksikin, ei yksinäisyyttä tai selibaattia. Vain ettei itsetunto saisi kolausta siellä montussa.
Se on sitten jokaisen itsensä määriteltävissä että haluaako uutta kumppania mutta ei se saisi siitä olla kiinni mitä kumppani elossa ollessaan toivoo toisen tekevän/elävän.

 

Tuollainen vaatimus että jos kuolen, niin sinunkin on puoliksi kuoltava,on kyllä aika omistushaluinen ja sairaalloinen.

Yritetään nauttia elämästä, niin kauan kuin sitä kestää. Niidenkin puolesta, jotka eivät enää täällä ole.

 

Suoraan sanoen en toivoisi.
Uskon siihen ikuiseen liittoon, minkä olemme solmineet mennessämme naimisiin. Ei se tarkoita, että olisi onneton tai vain kaipaisi puolisoaan lopunikäänsä, jos toinen menehtyy. Se tarkoittaa, että kun on luvannut rakastaa yhtä ja ainoaa elämänsä loppuun asti, niin se lupaus täytyy pitää.
Tietysti nykyään on tapana ottaa uusi puoliso, perustaa uusioperheitä ja on suorastaan pakko olla joku, jonka kanssa jakaa arki. Jos mieheni tapaisi jonkun ihmisen joka on hälle rakas, toivoisin että hänet saisi pitää elämässään, jopa sitten puolisona jos siltä tuntuu. Minun pitäisi kuitenkin aina olla ykkönen, se elämänsä rakkaus koska olen hänen ensimmäinen vaimonsa ja lastensa äiti ja minun täytyy olla se joka mahdollisessa kuolemanjälkeisessä elämässä hänen rinnallaan on. Minua pitäisi muistaa, erityisesti lasten kanssa.
Onneksi olen saanut osakseni miehen, joka ajattelee samoin ja kunnioittaa hyvin paljon isovanhempiaan, jotka elivät leskenä kymmeniäkin vuosia. Onnellisesti, ikuisesti naimisissa.

Eikö sitä yleensä luvata rakastaa, kunnes kuolema erottaa? Yksi kuolema.

Sitä paitsi ainahan niitä uusia liittoja on solmittu, etenkin jos ensimmäinen vaimo on kuollut, mies on tarvinnut äitipuolen lapsistaan huolehtimaan.

 

Tottakai toivoisin. Tiedän, ettei se mieheni uudelleen rakastuminen veisi minnekään sitä rakkautta, joka meillä on, mutta eikai kukaan voi ajatella, että rakkaus pysyy samanlaisena sen jälkeen, kun toinen kuolee...? Niin kuin joku sanoikin, johan vihkivalassakin puhutaan siitä, että kunnes kuolema meidät erottaa. Rakkaus ja muistot säilyvät, mutta ei ne paljon lämpöä ja lohtua elämään kymmeniksi vuosiksi riitä tuomaan. Tai läheisyyttä, arjen jakamista, seksiä, puhekumppania, ihan fyysistä turvaa vanhuuteen...

 

[QUOTE="viola";29287969]Tottakai toivoisin. Tiedän, ettei se mieheni uudelleen rakastuminen veisi minnekään sitä rakkautta, joka meillä on, mutta eikai kukaan voi ajatella, että rakkaus pysyy samanlaisena sen jälkeen, kun toinen kuolee...? Niin kuin joku sanoikin, johan vihkivalassakin puhutaan siitä, että kunnes kuolema meidät erottaa. Rakkaus ja muistot säilyvät, mutta ei ne paljon lämpöä ja lohtua elämään kymmeniksi vuosiksi riitä tuomaan. Tai läheisyyttä, arjen jakamista, seksiä, puhekumppania, ihan fyysistä turvaa vanhuuteen...[/QUOTE]

Ja monet rakastumiset ja parisuhteet ovat niin erilaisia, että ei niitä voi laittaa paremmuus ja tärkeysjärjestykseen. Kyllä varmasti moni lesken kanssa avioituva tiedostaa, että ei olisi tätä uutta liittoa, jos edellinen puoliso ei olisi kuollut, mutta eihän se tee tätä uutta kumpania huonommaksi tai uutta liittoa vähemmän tärkeäksi tai vähemmän rakkaaksi. Ainoastaan järjetykseltään toiseksi.

 

Melko tyhjän peltirummun pärinää kutsua täydelliseksi sitä joka ei toivo kumppanilleen parasta hänen omien päätöksiensä perusteella saavuttamasta tilanteesta.

Jos ihminen ei kuole tapaturmaisesti, niin voihan siitä sanoa että kuka käski olla läski ja heikkolahjainen ja mennä kuolemaan. Terve ihminen toivoisi kumppanilleen terveempää puolisoa kuin se joka jo aikojaan meni ja kuoli.

Kyllähän yksin on parempi olla kuin suhteessa vain siksi, ettei kestä yksinäisyyttä. Miten Täydellisen jälkeen voisin enää itse kelpuuttaa ketään? Rima on niin korkealla, ettei sinne voi kukaan yltää. Vahva ja sitoutunut leskirouva on arvokas. Todellisuudessa voin säädellä vain omia tekemisiäni, jos jään leskeksi. Kuolleena en tietäisi mitä mieheni häärää, mutta toiveissa olisi ne mieheni lupaamat kaulakorut, joihin sielu säilöytyy kuoleman sattuessa ja tuolloin rakas puoliso voi olla aina muassa...

 

Toivoisin, että mieheni uudella olisi tiukka pillu ja hyvä seksielämä kuten meilläkin oli ettei jäisi mistään paitsi.

Ettekö kukaan tune lämpöä sydämessä jos ajattelee miestä uuden hyvän vaimon kanssa sängyssäkin kuin se, että mies olisi yksinään?

 

[QUOTE="Tuikku";29288029]Toivoisin, että mieheni uudella olisi tiukka pillu ja hyvä seksielämä kuten meilläkin oli ettei jäisi mistään paitsi.

Ettekö kukaan tune lämpöä sydämessä jos ajattelee miestä uuden hyvän vaimon kanssa sängyssäkin kuin se, että mies olisi yksinään?[/QUOTE]

No ilman muuta. Olis aika karseaa ajatella että vahvalla libidolla varustettu mies olisi lopun ikäänsä yksin. Todellakin toivoisin että mies saisi myös minun kuolemani jälkeen hyvää seksiä ja aitoa läheisyyttä. Kuuluu mielestäni pakettiin toivoa myös kaikkea hyvää sille saralle.