Toivoisitko, että puolisosi löytäisi uuden rakkauden jos sinä kuolisit?

Ehdottomasti. Toivoisin, että hän olisi onnellinen ja löytäisi rinnalleen ihmisen, josta saisi voimia arkeen. Enkä koe että se siivuuttaisi hänen tunteensa minua kohtaan. Hän jaksaisi luultavimmin myös itse paremmin arkea lasten kanssa, jos löytäisi uuden rakkauden. Toivoisin myös lasteni vuoksi tätä, toivoisin että saisivat ehyen perheen onnellisen isän kanssa Kamala ajatella että surisi vain lopun ikäänsä..sitä en ikinä toivoisi!

 

[QUOTE="...";29288687]Ehdottomasti. Toivoisin, että hän olisi onnellinen ja löytäisi rinnalleen ihmisen, josta saisi voimia arkeen. Enkä koe että se siivuuttaisi hänen tunteensa minua kohtaan. Hän jaksaisi luultavimmin myös itse paremmin arkea lasten kanssa, jos löytäisi uuden rakkauden. Toivoisin myös lasteni vuoksi tätä, toivoisin että saisivat ehyen perheen onnellisen isän kanssa Kamala ajatella että surisi vain lopun ikäänsä..sitä en ikinä toivoisi![/QUOTE]

Peesi ja erityisesti jos on lapsia, niin olisi aika kummallista ajatella ettei puolisi saa jatkaa elämää ja löytää uuden kumppanin arkea jakamaan. Lapsille uudesta tyttöystävästä voisi tulla äitihahmo.

 

Eikö sitä yleensä luvata rakastaa, kunnes kuolema erottaa? Yksi kuolema.

Sitä paitsi ainahan niitä uusia liittoja on solmittu, etenkin jos ensimmäinen vaimo on kuollut, mies on tarvinnut äitipuolen lapsistaan huolehtimaan.

Emme me luvanneet. Me teimme toisillemme omat avioliittolupaukset jo paljon ennen maistraattiin astelua.

 

Kas kun nää eräät ei vaadi, että toisen on tehtävä itsari jos toinen kuolee. Olis niiiiiiiin romanttista.

 

Kyllä mä toivoisin, että löytäisi sitten kun olisi uuteen rakkauteen valmis. Ensisijaisesti toivon, että mies olisi onnellinen. Mulla on hirveän hyvä mies, ja voisi hyvin olla sitä myös jollekulle muulle minun jälkeeni.

 

En minä enää sitä olisi vahtimassa kun pukkaisin koiranputkea saapaskukkulalla. Toivoisin ukkokullan elävän sata lasissa ja nauttivan omasta elämästään. Ei hänen tartte kuolla mun mukanani.En kuvittele olevani Se Ainoa Oikea enkä korvaamaton, kukaan ei ole.

 

Kas kun nää eräät ei vaadi, että toisen on tehtävä itsari jos toinen kuolee. Olis niiiiiiiin romanttista.

Noastrohan tuossa viittas et hän haluis näin toimia, mutta on "luvannut datalle" ettei tee niin.

 

Evvk

 

Tottakai! Aika outoa olisi jäädä minun perääni itkemään loppuelämäkseen, niin ettei kykenisi uuteen suhteeseen enää koskaan.

 

[QUOTE="henna";29288205]Noniin, takaisin oikeseen maailmaan sieltä. :O Hitto miten pelottava ajatus että näillä
kahdella sekopäällä on lapsia huollettavinaan.[/QUOTE]

No itse ajattelen että haluan mieheni olevan onnellinen kuoltuani ja jos haluaa uuden rakkauden toivon että tämän löytää (hän ajattelee samoin). Mutta silti haluaisimme molemmat, että tietoisuutemme voisi ladata pilveen, missä voitais olla yhdessä aina. Kysyin mieheltä,mitä mieltä olis tuollaisesta ja hän sanoi että tottakai haluis, kun mun kanssa on niin kivaa, ja siellä voitais sit aina jutella
Yhdessä ollaan oltu 17 vuotta.

 

Ihmettelisin, jos mies vallan rakastuisi, kiehtovaa..

 

Tottakai toivoisin, että löytää uuden

En ajattele, että rakastuminen/rakastaminen olisi mikään kilpailu. Mies saisi puolestani tavata uuden ja en edes haluaisi olla mikään ainut ja oikea, vaan hän voisi puolestani rakastaa jotain toista kuolemani jälkeen. Ei rakkaudet kilpaile keskenään tai ole paremmuusjärjestyksessä, vaan hänellä olisi sitten joku toisenlainen rakkaustarina jonkun toisen kanssa.. Ja toivottavasti tämä toinenkaan ei ikinä pyytäisi laittamaan paremmuusjärjestykseen miehen rakkauksia.

Mun mielestä muutenkin on outoa vaatia parisuhteessa paremmuusjärjestyksiä: Olenko minä nyt varmasti paremman näköinen kuin naapuri, rakastettavampi kuin exä tai kaikkiin muihin nähden ylivertainen. Mulle riittää, että mies haluaa olla kanssani ja näyttää sen päivittäisessä elämässä. Mutta toisaalta mulla onkin hyvä itsetunto, enkä kuvittele varsinaisesti jäävänikään kenellekään kakkoseksi

 

No tietysti!!!