Passi on 5 vuoden, juu. Ihan naurettavaa minusta, silla passilla vois jo parin kuukauden paasta vieda mita vaan vauvaa, samalta nayta enaa kuitenkaan. Ja sitten se, etta passikuvalle on samat saannot kun aikuistenkin kuvalle.. se on ihan pienen kidutusta.
Meidan tytto muuttaa omaan huoneeseen heti kun yosyotot loppuu. Nukutaan kaikki kolme paremmin kun mina ja mies ei kytata vauvan hengitysta ja myllaamisia ja vauva ei heraa meidan iltajutteluihin. Meilla on painvastainen "ongelma", tilaa on vahan liikaa. Ei siita nyt paansarkya saa, mutta 160 neliota lattiaa pestavaksi on liikaa meille kolmelle. Ainakin nyt kun en voi lasta siihen hommaan viela nakittaa.
Missa viipyy aitiyden autuus? Minoon ihan pettynyt, luulin etta aidiksi tuleminen avais ihan uuden maailman, kaikessa olis jarkea ja elamalla paamaara ja tarkoitus eika mikaan olis enaa epaselvaa. Tietaisin kaiken ja olisin aidillisen seesteinen. P*skat, ihan samalla lailla sinkoilen paikasta toiseen ja elan omassa hattaramaailmassani. Tietysti rakastan pienta yli kaiken ja olen hanesta onnellinen, mutta muuten ihan sama tama elama. Oon varmaan katsonut liikaa leffoja.
Mies toi tanaan aamupalaa sankyyn, kuulemma vuosi sitten sahelsin pillereiden kanssa niin, etta sen mokan seuraus juttelee tuolla nyt pehmokissalle. Kai se oli miehen tapa tavallaan pyytaa anteeksi sitakin, etta aika pitkaan oli ihan toisenlaisen lopputuloksen kannalla, lapset kun meilla oli suunnitelmissa vasta joskus 2-3 vuoden paasta. Nyt sanoo aina, ettei koskaan ole ollut onnellisempi siita, etta sattui rakastumaan itsepaiseen naiseen.
Meidan tytto muuttaa omaan huoneeseen heti kun yosyotot loppuu. Nukutaan kaikki kolme paremmin kun mina ja mies ei kytata vauvan hengitysta ja myllaamisia ja vauva ei heraa meidan iltajutteluihin. Meilla on painvastainen "ongelma", tilaa on vahan liikaa. Ei siita nyt paansarkya saa, mutta 160 neliota lattiaa pestavaksi on liikaa meille kolmelle. Ainakin nyt kun en voi lasta siihen hommaan viela nakittaa.
Missa viipyy aitiyden autuus? Minoon ihan pettynyt, luulin etta aidiksi tuleminen avais ihan uuden maailman, kaikessa olis jarkea ja elamalla paamaara ja tarkoitus eika mikaan olis enaa epaselvaa. Tietaisin kaiken ja olisin aidillisen seesteinen. P*skat, ihan samalla lailla sinkoilen paikasta toiseen ja elan omassa hattaramaailmassani. Tietysti rakastan pienta yli kaiken ja olen hanesta onnellinen, mutta muuten ihan sama tama elama. Oon varmaan katsonut liikaa leffoja.
Mies toi tanaan aamupalaa sankyyn, kuulemma vuosi sitten sahelsin pillereiden kanssa niin, etta sen mokan seuraus juttelee tuolla nyt pehmokissalle. Kai se oli miehen tapa tavallaan pyytaa anteeksi sitakin, etta aika pitkaan oli ihan toisenlaisen lopputuloksen kannalla, lapset kun meilla oli suunnitelmissa vasta joskus 2-3 vuoden paasta. Nyt sanoo aina, ettei koskaan ole ollut onnellisempi siita, etta sattui rakastumaan itsepaiseen naiseen.