Toukomurut 2014

Jahas, käykös täällä enää kukaan keskustelemassa ?

Kesäkuu hujahti luvattoman nopeasti ja töiden alku lähestyy uhkaavasti No, vielä on kesää ja vapaata onneksi jäljellä..

Keskiviikkona olis vesirokkorokote vuorossa, toivottavasti ei oireile, mpr teki melkoiset iho-oireet ja kiukun

Mites Minttumaari selviät kasvavan vatsan ja vikkelän taaperon kanssa ? Mä muistelen, että loppuraskaudesta esim. lattialta ylös nouseminen hivenen takkuili

Nyt kun meillä päästään sujuvasti ja vikkelästi eteenpäin, niin seuraava suunta on sit ylöspäin, kuten arvasinkin. Mikä kiukku, jos ylös ojennettu kinttu ei ylläkään sohvan tai tuolin reunalle, ja mikä riemuisa käkätys ja räkätys, jos se yltää. Eli on taas opeteltava ottamaan koppeja.

 

Kyllä minä käyn täällä, mutta en ole ehtinyt kirjoittelemaan aikoihin.

Täällä alkoi tänään uuden arjen harjoittelu, sillä niin se 9vkoa kului ja mies palaa huomenna töihin. Tyttö oli tänään ensinmäistä kertaa 4h yksin päiväkodissa. Ollaan oltu neljä kertaa tutustumassa ja onneksi oli mahdollisuus pitää yksi tällainen harjoittelupäivä vielä.
Vietiin tyttö 10 aikoihin ja niin tohkeissaan oli ettei edes ehtinyt kuin pikaisesti vilkuttamaan hiekkalaatikolta kun lähdettiin isin kanssa pois. Mulla teki todella pahaa! Itkusta ei meinannut millään tulla loppua. 14.30 haimme tytön kotiin. Toinen oli taas pihalla ja huusi jo kaukaa käsi pystyssä "MOIII" ja hirveetä kyytiä vastaan. Millään ei olisi kotiin lähtenyt. Päivä oli mennyt todella hyvin ja nukkui kiltisti reilut 2h. Kerran oli itkenyt kun oli hämmentynyt syömään kutsusta. Oli kävellyt portille ja itkenyt kunnes oli hälle näytetty omaa ruokailupaikkaansa.

Meillä sattui myös eilen ensinmäinen isompi haaveri kun Oona kaatui mattonreunaan ja ylähuulen huulijännehän se sitten otti ja katkesi. Voi kauhea sitä veren määrää! Mitään ei tuolle voi tehdä ja paranee itekseen. Sanottiin olevan hyväkin että katkesi, sillä tytöllä tuo jänne kiinnittyi vahvasti yläetuhampaiden väliin jolloin hampaiden väliin jää rako. Nyt kun noin nuorena katkesi niin hampaat kasvaa todennäköisesti ongelmitta yhteen.

Tyttö on alkanut hirveästi toistamaan sanoja ja ymmärtää todella paljon yhtäkkiä asioita. Osaa sanoa kun on jano ja haluaa vettä tai maitoa. Pyytää lisää jos jäi vielä jano tai nälkä. Tietää mitä iltapesu tarkoittaa ja kiipeää heti yläkerran kylppäriin ja ojentaa yökkäriään. Aivan uskomatonta, että nämä alkaa olla jo fiksuja pikkuihmisiä joilla on oma tahto ja omat hassuttelunsa.

 

Minäkin käyn välillä lueskelemassa.

Kuulostaa tosi inhottavalta tuo jänteen katkeaminen, onneksi kuitenkin ihan vaaraton juttu. Meillähän kävi haaveri 1-vuotissynttärinä, muksu otti ja kaatui päin patteria. Päivystykseen mentiin mutta ei tarvinnut tikata. Nenään tuli aika paha jälki, mutta on jo onneksi haalistunut tosi hyvin.

Meillä kiivetään joka paikkaan... Yks hujaus vaan ja tää seisoo keittiöjakkaran päällä tai pöydällä tms..
Hirveä halu olisi kävellä portaat alaspäin mutta sitä ei vielä uskalla, jää portaiden yläpäähän raivoamaan että jonkun pitää tulla ottamaan kädestä kiinni Ylöspäin kävelee, pitää vaan kädellä tukea seinästä. Meillä on siis olohuoneen ja keittiön välissä rappuset, ihan vaan muutama porras ja vähän matalampia.

Saman olen huomannut, ipana ymmärtää tosi paljon puhetta. Omaa puhetta ei vielä juuri tuota, muutamaa sanaa tapailee mutta ymmärtää vaikka mitä. Tuo kysyttyjä leluja, vie roskia roskiin, etsii vaipan lipastonlaatikosta jne.

 

Täällä alkanut näköjään joku itsensä telomiskausi. alkaa olla neidin naama melko rajun näköinen. Molemmat poskipäät sinelmillä, otsassa hirveä kuhmu ja naarmuja leuassa ja jokapuolella. Kaiken syynä juoksemaan opettelu! Kauheaa kyytiä vaapottaa menemään eikä minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Päiväkodissa päivittäin naamallaan hiekalle ja taas on huuli auki ja leuka ruvella. Kotona tungen koht ton rämäpään pehmustettuun huoneeseen jossa ei ole yhtään huonekalua

Päiväkoti lähtenyt muuten todella hyvin käyntiin. Reipas pikkuneiti syö kuulemma ihan valtavasti ja nukkuu hyvin, eikä ole ollut ongelmia nukahtaa. Ensinmäinen nuhakin sielt saatu.

Edistymistä tutin suhteen! Nukahtaa nykyään päiväunille ilman tuttia, mutta yöunille ei sitten millään! Itkusta ei tule loppua vaikka mitä tekisin. Pitäkööt siis vielä hetken nukahtamistuttinsa. Kuitenkin nukkuu ilman eikä herää tutin putoamiseen.

 

Meillä meni esikoisella aikoinaan tuo huulijänne, juurikin kaatumalla. Kyllä säikäyitti, mut päivystyksestä hyvin rauhoittelivat, et ihan normaalia.

Mustelmia meilläkin pojalla pää täynnä, juuri kun yksi haalenee, uusia tulee, ei vaan ehdi joka väliin, vaikka kuinka yrittää.

Kellään muulla kovaa kiukuttelua? Meillä tuntuu vähän kaikki kiukuttavan, vähän koko ajan. Ja lahkeessa roikutaan, mitään ei meinaa saada tehdyksi, kun nuori herra roikkuu koko ajan lahkeessa ja kitisee ja natisee.

 

Täällä on myös ollut ilmassa kovaa kiukuttelua. Mutta meillä johtuu vissiin vain väsymyksestä. On nuo hoitopäivät vielä niin uusi ja jännittävä asia, että vie kaikki voimat raasulta. Onkin monesti jo 19.30 nukkumassa

Ehkä jonkinnäköistä eroahdistusta myös ilmassa.

 

Heippa!!

Meidän taapero lähti viimein kävelemään samanikäisinä kyllä kun itsekin lähdin eli 1v2kk! Nyt ei sitten malta olla paikallaan.

Hampaita varmaan tulossa lisää kun on välillä äkäinen ja kaikkea tunkee järsittäväksi suuhunsa. Yöt menee kuitenkin ihan kivasti, herää ehkä 1-2 krt ja nukahtaa uudestaan melko helposti.

Eroahdistusta on ilmassa! Isä on nyt viikot poissa niin selvästi huomaa miten pienellä on ikävä ja tarraa nyt minuun enemmän kiinni. Mutta onneksi kaikella on aikansa ja tämäkin tilanne loppuu joskus

Mitäs muuta? Kasvua ja uusia hoksauksia tulee koko ajan oltiin mummolassa ja mummi opetti missä on lamppu, kukka jne ja niitä nyt osaa kertoa kun kysyy. Itse ei tule aina mieleen mitä voisi opettaa ehkä sitten seuraavien kanssa tiedän enemmän

Lempipuuhaa nyt on tavaroiden kaivelu laatikoista ja kasseista, pöydän "siivous", kävely lelu molemmissa käsissä, keinuminen, koirien katselu ja sanoo "hauhau", tanssiminen....

Mukavaa sadesäätä kaikille !

 

Meidänkin neiti viimein löyti kävelyyn uskallusta. (1v 2kk) Vielä hyvin varovainen ja pieniä matkoja vaan...

Yöt vähän rauhottui, nyt taas pari huonoo yötä takana mutta tais olla nyt kipujen syytä eikä levottomuuden.
Poski hampaat vähän jo läpi tullut muttei vielä kokonaan... Lusikka ei kelpaa juuri ollenkaan, useampi viikko jo lusikka lakkoa. Saa yrittää keksiä kaikkee sormin syötävää.. Tutti on vain unilla käytössä ja sekin otetaan pois kunhan nuo hampaat puhkeaa kunnolla.

 

Heippa kaikille täällä on nyt sitten vihdoin tartuttu härkää sarvista ja sanottu tutille kokonaan heipat! Ja voin sanoa, että tämä on ollut niin paljon helpompaa kuin koskaan uskalsin edes kuvitella! Ensinmäisenä iltana itki noin 10min ja senjälkeen toiset 10min höpötti itsensä uneen. Päiväunille jäänyt joka päivä ilman itkua ja nukkuu 1,5-2,5h inahtamatta. Pahimpaan iltaan mennyt nukuttamiseen 35min ja silloinkin itkeskeli vain muutaman kerran. Ei ole heräillyt edes öisin ja jos on tunnin päästä nukahtamisesta herännyt niin tyyntynyt ja nukahtaa uudestaan alle 5min. Luulen ajankohdan olleen meille nyt täydellinen vieroitusta ajatellen.

Puhetta tulee kokoajan lisää ja tämä ymmärryksen määrä yllättää minut joka päivä. Sanoo "kiitos" aina kun ojennan hänelle jotain tai otan tarjotun asian käteeni. Aamulla herätän hoitoon niin "toitoon" hokien alkaa hakemaan kenkiään, takkiaan ja vetää hatun päähänsä.
Pottalle mentäessä hakee itse puhtaan vaipan ja pissan jälkeen pyyhkii itse
Tulee halaamaan ja sanoo "äiti rakas"
Tämä on niin ihanaa aikaa, kumpa osaisi nauttia ja elää tässä hetkessä sillä pian nämä ovat jo isoja lapsia

 

Hahaa, täällähän on vielä keskustelu pystyssä, pitäisköhän ottaa urakaksi ja päivittää tiedot jos on päivittämistä? Vai onko uutta ketjua jossain - en ainakaan äkkiseltään löytänyt...

Mulla on ollu tunnukset hukassa, nyt satuin puhelimella kaksplussaan ja siellähän olikin mun tunnukset tallennettuina että pääsin sisään

 

Haa, Hyökkis, muistan sut odotuspuolelta Eipä taida olla uutta ketjua missään tai ainakaan en ole löytänyt.

Ääk, tää palaa töihin ensi viikolla melkein 1½ vuoden tauon jälkeen -mä en ymmärrä, mihin tuo aika hävisi ja missä välissä vauvasta tuli taapero. Päiväkotiin käyty tutustumassa ja käydään vielä muutama kerta, kun mies voi onneksi vielä pari viikkoa olla lasten kanssa kotona.

Uskallankohan kehua, että meidän repaleiset yöt on rauhoittuneet -yöllä kyllä poitsu herää omassa sängyssään, mut kun nostan viereen, niin simahtaa nopeasti. Aamulla vielä imutellaan tissiä, mut epäilen, ettei sieltä muutamaa maitopisaraa enempää tule.

Mitäs muuta? Uusia asioita opitaan, kiipeily kiinnostaa, paljon puhutaan omalla kielellä enimmäkseen jne. Pahin kiukuttelu tuntuu myös menneen ohi, jee. Niin joo, tavaroiden heittely on nyt todella in, kaikki lentää voimalla, tutti, lelut ja muut tavarat.

Vatsa on nyt reistaillut ts ollut tosi löysä, joten palasin normimaidosta korvikkeeseen ja ehkä on hivenen auttanut, mut vain hivenen. Nlassa ei asiaan otettu kantaa, kun kuitenkin kasvaa normaalisti.

 

Huhhuh! hampaita ja uhmaa kuuluu tänne. Kuluneen viikon aikana on neiti tuplannut purukaluston määrän ja sen huomaa! Yöt ovat olleet melko levottomia ja on tuo muutenkin melko kiukkutuskaa täynnä ollut. Uhmistuhmis nostaa kovin päätään ja vaatii tältä äidiltä nyt melko paljon hermoja. Mitään ei saa kieltää eikä saa auttaa missään. Tuloksena on lattialle heittäytyvä pää punaisena kirkuva potkiva taaperontumppi nuo itkupotkuraivarit on niiiin ihania (not).

Kaipa täällä on myös eroahdistusta kun roikkuu koko ajan lahkeessa ja olisi vain sylissä. Mies kun vie nukkumaan niin jää ilman itkua heti nukkumaan ja kun minä olen mukana niin voi itkeä 30min äitiä tänään sain olla pitkästä aikaa mukana nukkumaan viennissä ilman että alkoi itkemään.

Muuten tuo neiti on kyllä sellainen naamanvääntelijä ja pikku pelleilijä joka päivä keksii uusia hölmöyksiä joilla hauskuuttaa meitä.

Päiväkodissa sujuu yhä loistavasti ja muutenkin elämä on melko ihanalla mallilla täällä.

Mitä teille kaikille muille kuuluu?

 

Moi kaikille!

Löysin vasta tänään tämän ketjun! Toukomuruissa olin mukana, mutta murun syntymän jälkeen on aika mennyt niin vauhdilla. Linkki tähän ketjuun oli jäänyt minulta huomaamatta.

Kivaa että muillakin on raivareita ja tavaroiden heittelyä. Luulin ensin että vain meidän pallero raivoaa puoli tuntia lattialla. Mukava tietää että se kuuluu ikään ja menee mahdollisesti ohi. Meillä kiukkuun liittyy myös tavaroiden heittely. Hermot kun menee niin tavarat lentää.

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!

 

Meillä myös pelleillään ja ilmeillään ja tehdään pikku jekkuja ja muuta jäynää. Huumormiehii Ja oma tahto on kova, kieltäminen meilläkin saa aikaan raivarit, heittäytyy oikein kunnolla ja karjuu selkä kaarella kuin sumusireeni.

Itse palasin jo työhön, lapset ei ole vielä hoidossa, eli helpolla pääsee. Nopeasti kyllä lomailu unohtui, nyt tuntuu, ettei koskaan olis töistä pois ollutkaan.

Elämään tuli myös lisäjännitystä: tein viime viikolla postitiivisen raskaustestin. Yritystä ei todellakaan ollut, ihan kerran pientä huolimattomuutta ja pam. Parin viikon päästä selviää, asustaako vatsassa uusi tulokas vai ei Yritän kovasti olla ajattelematta asiaa, ettei tulisi tiputtua korkealta.

 

Oih Onnea ollakkovai! Pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin loppuun saakka.

Mua vaivaa aivan järjettömän kova vauvakuume! Vietän tuntitolkulla aikaa lukemalla omaa synnytyskertomusta ja nyyhkimällä tytön vauvakuville
Noh vähän aikaa pitää vielä odottaa ettei ole riskiä että jäisi pikkuveljen häät näkemättä ensi loppukesästä.

Tyttö taas nuhanenä ja kaiken huipuksi isi on viikon kertaamassa sotimista. Kovin tuntuu iltaisin tyttö ikävöivän.

 

Onnea ollakkovai!! Siis toivotaan parasta

Meidän neitonen saa kanssa pikkusisaruksen jos Jumala suo <3 pikkuisen syntymä olisi ensi keväänä edessä

Muuten tämä taapero kasvaa kovaa vauhtia!! Hampaita ilmeistyi pitkän odotuksen jälkeen oikein urakalla, käytiin jo ekassa hammastarkastuksessakin

Liikkuminen on kovin aktiivista, juoksua harjoittelee innokkaasti. Päivärytmi on vihdoin ja viimein onneksi tullut, siis sitä ei vauvavuotena aina oikein ollut.. Mukavampi näin

Mies on viikot pois niin siitä tälle pikkuneitille tuli jokin ikävöinti/vierastus-vaihe. Että vaan äiti kelpaa ja nukahtaminen omaan sänkyyn on haastavaa. Niin sitä opetellaan, sen mukaan miten mun hermot kestää

Mitäs muuta? Syysvaatteita pitää alkaa hankkia! Kuten kurahanskat ja muutenkin vähän päivittää vaatekaappeja, pieniä pois ja talteen.

Niin ja ens viikolla alkaa taas muskari, kivaa !

Mukavaa syyskuuta kaikille

Milagro ja neitokainen 1v4kk

 

Minäkin eksyin taas tänne Jonkin verran oon tässä välissä yrittänyt seurata fb:n toukokuun vauvoja 2014, mutta ryhmä on niin suuri, että en jotenkaan viihdy siellä (vaikka yhden teistä sieltä tunnistinkin )

Mutta ensinnäkin onnea Ollakovai...? ja Milagro! On ne vauvat vaan niin ihania

Meidän "toukokuisesta" tuli isoveli elokuun alussa, tasan 1v 2kk ikäerolla. Alku on sujunut loistavasti. Ensimmäinen viikko oli melkoista mustasukkaisuusdraamaa (poika seisoi kirkumassa ja itkemässä vieressä kun imetin vauvaa), mutta siitä eteenpäin on arki sujunut taas oikein hyvin. Pikkuhiljaa poika on ilmeisesti myös unohtanut, että pikkusisko ei olekaan aina asunut meillä. Mun mies on kyllä vielä isyyslomalla, joten jännityksellä odotan aikaa jolloin arjesta pitää selvitä yksin ilman miehen tukea. Onneksi tässä on kuitenkin vielä kuukausi aikaa harjoitella. Nyt kuitenkin sujuu jo moni asia paljon paremminkin kuin olisin odottanut: lapset mm. nukkuvat jo suhteellisen hyvin samassa rytmissä (vauva tietysti torkkuu paljon muutenkin sen lisäksi) ja yön ensimmäiset 5-6h olen nukuttanutkin heitä kahdestaan tuolla lasten huoneessa. Aterialla annan vauvalle maitoa pullosta ja poika harjoittelee vieressä omaa syömistään.

Poika oppi kävelemään muutama tunti ennen pikkusiskon syntymää. Hän oli jo pitkään kävellyt niin, että piti tukea koko ajan jostain kalusteesta, mutta silloin viimeisenä iltana uudet lelut saivat pojan innostumaan niin, että tuen pitäminen unohtui. Siitä poika on sitten vähitellen tajunnut että kävely onkin ihan helppoa ja juokseminenkin alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa - samoin kiipeäminen

Tutista meillä luovuttiin onneksi jo keväällä, koska nyt pikkusiskon tutit kyllä kiinnostuvat, mutta poika ei juurikaan yritä laittaa niitä suuhun. Sen sijaan itsenäinen syöminen on meillä ihan hakoteillä. Suuhun menee kyllä leipää, raksuja, hedelmiäkin jne sormiruokaa, mutta lusikka ei kiinnosta, eikä sosemaisten ruokien syöminen mitenkään muutenkaan. Puhuminen pojalla sujui jo jossain vaiheessa paremminkin: sanoja oli keväällä aika montakin, mutta jo jonkin aikaa sitten määrä on korvannut laadun. Poika mongertaa sellaista jatkuvaa radiojuontoa ihan silkalla siansaksalla, jossa toisuu sanat äiti, isi, auto, sisko. Saa nähdä olisko noista syksyn kerhoista ja avoimesta päiväkodista apua, kun pääsis hiukan oman ikäisten lasten kanssa kokeilemaan leikkimistä ja vuorovaikutusta.

Harrastukset on meillä muuten ihan samoja kuin mitä te muut olette kertoneet: poika tykkää kanniskella tavaroita ympäri kämppää ja on kovasti tarkkana tahtomassa asioita oman mielensä mukaisesti - ja jos äiti määrää muuta, huutaa poika naama punaisena silmät katkerassa loisteessa kun asiat ei menneetkään oman mielen mukaan. Kyllä se on kovaa olla pieni uhmaikäinen taapero!

 

Kiitos onnitteluista, vu:ssa käyty ja kyllä siellä iltikselle pikkusisarus on kasvamassa Ja onnea Milagro! Ja Minttumaarille onnea pikkuisesta!

Meillä on isä nyt hip ja in, kun vähän aika sitten kelpasi vain äiti. Joka paikkaan mennään juosten ja kiipeily on ihan armotonta ja aina tilaisuuden tullen. Lusikalla sohitaan, mut siivo on aina niin armoton, et en aina jaksa, vaan syötän itse. Kenkien kantelu ympäri taloa on huisin hauskaa ja aamulla saakin aina kenkiään hakea, kun ei tiedä, mihin ne on kulkeutuneet. Sanoja ei meillä hirveesti tule, mut kovaa selitystä omalla kielellä sitäkin enempi.

Töihin paluu sujui ihan hyvin, mut nyt oon jo ihan käpynä, kun joka asiaa on niin tuskaista saada eteenpäin ja tieto ei kulje. Toivottavasti ens keväänä odottaa taas pitkä loma

 

Kirpsakkaa syksyä kaikille
Puista tippuvat lehdet ja talvivarastoja keräävät oravat on ilmiselvästi tämän syksyn suurimmat ihmetystä aiheuttavat tapahtumat. Jopa vesilätäköistä lähdetään ihmettelemään "ovavaa"

Puhuminen alkaa olla jo 2-3 sanan lauseita ja puhetta riittää! Meillä ei hiljaista hetkeä enää olekkaan (paitsi jos tehdään pahoja).
Hienosti pyytää "anna maitoa" ja "kiitti" sanoo aina kun saa jotain tai lopettaa ruokailun.

Muuten ei arkeen kuulu juuri mitään uutta. Neiti syö ja nukkuu hyvin kuten ennenkin vaikka tekikin 6 hammasta kk sisään lisää. Noh nyt on kyllä alkanut mua pureksimaan kun suuttuu. Kyljissä jo mojovia mustelmia. Vielä kun oppeisi, että se sattuu. Myös pottailu on ottanut valtavan takapakin ja lähes päiväkuivasta ollaan taannuttu 1-2 pissaan viikossa. Ei vaan riitä tällähetkellä toisella maltti istua ja odottaa, että tulisi pottaan asti. Hienosti kyllä tulee sanomaan "pss pss" tai "kakka" kun hätä iskee, mutta ei silti suostu potalla istumaan. Tai noh, yleensä se ilmoitetaan kun tavarat on jo vaipassa

Mitä teille muille kuuluu?

 

Olettekos kaikki jo aloittaneet pottatreenit? Meillä ei poika vielä edes sano kun kakka on tullut, eikä pissaaminenkaan taida mennä tietoisen ajattelun kautta. Mutta nyt poika on oppinut kakkaamaan niin, että ei olla asiaa huomattu (edes hajusta). Pylly on ihan ruvella ja poika ottaa tällähetkellä ilmakylpyä pelkissä kalsareissa. Ei kaiketi olis parempi aloittaa pottatreeni nyt heti... Vaan kuinka se käy päinsä kun toinen huomaa pisun siinä vaiheessa kun varpaat kastuu ja kakkakaan ei paljon tunnu vaivaavan

 

Minttumaari, meilläkin pottailu aloittamatta, ei malta jamppa istua tai sitten saa raivarit, jos yritän laittaa potalle istumaan. Kakan tekee kyyköttäen, mutta ei tule sanomaan, jos en hajusta huomaa. Usein vielä juoksee nauraen karkuun, kun houkuttelen peffapesulle ja vaipanvaihtoon.

 

Täällä istuu pitkiä aikoja pottalla, mutta vain leikkimässä. En ymmärrä mitä on tapahtunut kun tyttö oli jo lähes päiväkuiva nykyään tekee ehkä yhden kakan ja tuurilla yhden pisun viikossa no täytyy vain olla kärsivällinen ja istuskella ja kannustaa kovasti. Nyt on hienosti alkanut ilmoittamaan että kakka tulee. Tosin ilmoitus tehdään joko samalla kuin väännetään torttua tai kun on jo puolet vaipassa

Uusia taitoja on hyppiminen. Saa jo molemmat jalat irti vähän maasta. Ja juoksu alkaa sukua jo melko vauhdilla. Olen kohta niiiin pulassa tuon neidin kanssa

 

Meillä on taas pottatreenit jääneet, arki-illat niin kiireisiä, että ei tule edes mieleen, ja viikonloput painetaan niitä koti-töitä, joita ei viikolla ehdi.

Meillä isoveljien kiusaaminen on nyt uusinta hottia, nipistelee selästä ja vatsasta, heittelee leluilla (ihmeen hyvin muuten osuu) tai jahtaa joku astalo kädessä isompiaan. Isommat juoksee huutaen karkuun, ja taapero nauraa käkättää ja juoksee perässä.

Päiväkodissa alkanut sujua hyvin, ihan itse menee pehmolelu kainolossa päikkäreille, alkuun ei päikkäreille meinannut saada millään.

Kaksitavuisia sanoja tulee, ja koko ajan oppii lisää. Kiipeily kiinnostaa ja hyvät juoksujalat on näemmä geeniperimässä

Pian on taaperollakin toinen joulu jo edessä, miten tää aika kuluu näin hirveen nopeesti?

 

Heti alkuun kysymys
Nyt kun näillä taaperoilla alkaa tuo mielikuvitus kehittyä niin miten se on teillä näkynyt?
Meillä päivisin yhä kasvavissa määrin leikkii itsekseen ja höpöttelee alituisesti. Kantaa nukkea potalle ja pitää "pss pss", jonka jälkeen hakee vessasta vaipan ja yrittää pukea sitä nukelle. Eilen kun kysyin mitäs touhuaa niin vastasi mulle " shh, vauva paapaa".
Ja tuon neidin puhelahjat saa mut ällikälle joka päivä. Jos lähtee Isin kanssa ulos niin huutaa ovelta "heippa äiti!" ja päiväkodissa ilmoitti "Äiti tulee tänne" kun sanottiin että ISI hakee kohta. Muitakin kolmen sanan lauseita tulee jo hienosti. "Orava meni puuhun." "Oliver nyt riittää" kun kissamme hölmöilee. Ja nuo neidin laulut tuiki tuiki tähtönen raikaa pitkin päivää ja lohtu biisinkin osaa jo jotenkuten. Hämähämähäkki ja muumihumppa myös suuressa suosiossa.
Ja tämä hirveä kehitystahti on nyt aiheuttanut sen, ettei neiti uskalla oikein nukahtaa yksin niinkuin ennen. Ollaan otettu käyttöön yövalo ja avuksi nukahtamiseen unimusiikki. Silti nyt vaatii myös vieressä olemista tai iskee paniikki. Tosin nukahtaa nyt näin todella nopeasti. Parhaimpana iltana 5min ja pahimpina 50min. Selkeästi täytyy nykyään rauhoittaa ilta ja saada neidiltä kierrokset alas ennen sänkyyn menoa tai ei tule nukahtamisesta mitään. Alkanut myös näkemään painajaisia. Vitsi kuinka siinä itsekin säikähtää kun yhtäkkiä toinen alkaa kiljumaan ja itkemään kunnon paniikki-itkua yhtäkkiä yöllä. Usein ei ole edes kunnolla hereillä.

Ensviikolla onkin sitten neuvola pitkästä aikaan kiva tietää neidin mittoja kun tuntuu ettei nuo sääret lakkaa millään kasvamasta

 

Flower, meillä alkaa kanssa selvästi olemaan omia leikkejä. Asettelee sellaisen leikkifarmin sisätiloihin ja katolle pikkuautoja, lelueläimiä, lego-palikoita jne. ja kovasti on tavoitteellista toimintaa. Jos palikat ei pysy farmin katolla, se on suuri ilon aihe. Autoilla ajataan lattialla kovaa vauhtia, hurinan kanssa.

Mallioppiminen on myös hyvin voimakasta, mitä isot sisarukset tekee, sitä tekee myös taapero.

Yöt on vähän risaisia, ehkä 5-6 kertaa yössä kirahtaa, kun tutti tippuu suusta ja se on löydettävä asap, tai taapero kimmastuu.

Kiipeily on ihan mahdotonta, mitä korkeammalle, sen parempi, kohta syödään taas seisovasta pöydästä, kun tuolit pitää piilottaa