Uimahallissa nahtya...

Klassikko-avaus ;)

Eli siis... Pienia muksuja riemuissaan vanhempiensa kanssa. Tuli vahan haikea olo, kun tajusin, ettei Tytar Nro 3 ole kokenut sellaista, ainakaan montaa kertaa, eika koskaan isansa kanssa.

Isa on ollut aina liian kiireinen, stressaantunut tai sairaana. Ja nytkaan ei aiti, joka siis olen mina, mene altaaseen asti, silla kloorivesi kutittaa ja kirvelee ihoa ja kadet ja jalat menevat koppuroiksi jopa lastenaltaan veden kylmyydesta. Istuin altaan reunalla ja osallistuin siina parhaani mukaan ja ihan hauskaa muksulla naytti olevan.

Mutta kuitenkin...
 
Mulla tuntui pistos sydämessä, kun esikoinen pääsi uimakouluun nyt armeijassa. Olisin voinut hoitaa uimakoulut paremminkin silloin, kun esikoinen oli pieni. Mutta joo, olen siis tartuttanut esikoiseeni vedenpelon. :(

Onneksi nuo muut lapset eivät ole altistuneet omille peloilleni ja osaavat siis kaikki uida.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;28073653:
Mulla tuntui pistos sydämessä, kun esikoinen pääsi uimakouluun nyt armeijassa. Olisin voinut hoitaa uimakoulut paremminkin silloin, kun esikoinen oli pieni. Mutta joo, olen siis tartuttanut esikoiseeni vedenpelon. :(

Onneksi nuo muut lapset eivät ole altistuneet omille peloilleni ja osaavat siis kaikki uida.
No, onneksi ei ole maailman suurin juttu tuokaan. :) :hug:
 
No joo, varmasti olikin, kun tahtoo taas toistekin. Mutta jotenkin iski tajuntaan se, etta isa ei ole ollut mukana lapsen elamassa samalla tavalla, kuin nakemani isat uimahallissa. Vaan minkas sita tilanteelle silloin on voinut, saatika nyt vuosien jalkeen.
Ei uimahallissa nähty vielä kaikkea kerro, kuten toki itsekin tiedät. Mutta luulen saavani tunteestasi kiinni. Toisen vanhemman läsnäoloa, jos sitä ei syystä tai toisesta ole, ei meistä toki kukaan voi antaa. Mutta olethan sinä ollut heille läsnä. Älä sitä väheksy. :hug:
 
  • Tykkää
Reactions: Morrigan

Yhteistyössä