Unikoulu toimi!:)

[QUOTE="vieras";23318810]Meillä kaikki lapset ovat alkaneet nukkua itse yönsä ilman mitään koulutusta. Noin yksvuotiaana. Tiukille otti, mutta nyt voin ainakin hyvällä omallatunnolla olla, koska vauvat saaneet aina olla lähelläni joka yö ilman itkuja.[/QUOTE]

Kylläpäs olet sankariäiti, onnittelen!!! Joo, mullakin on kolme lasta nukkunut yönsä suht hyvin, mutta neljännen kanssa kävimme unikoulun. Lapset vaan ovat niin erilaisia ja perheeseen voi sattua monta eriluontoista lasta.

Niin, tää neljäs on jo 16 vuotias eikä hänelle ole tullut mitään henkisiä vaurioita siitä kun kävi unikoulun joka siihen aikaan oli ns. "huudatusunikoulu!

 

Eiköhän ole hieman eri asia hylätä lapsi ja antaa hänen karjua monta tuntia vastaamatta hänen itkuunsa millään tavalla. Kun selvästi kuulen että lapsella ei ole mikään hätä. Ihme hysteerikkoja täällä. Voin veikata että te ketkä nyt tuomitsette tapani opettaa lasta nukkumaan, ette ole koskaan joutunut montaa kuukautta valvomaan päivällä sekä yöllä. Koska kyse ei ole totaali huudattamisesta vaan tassutuksen ja itkettämisen välimuodosta.

 

[QUOTE="Sonja";23318768]Muistan myös tuon ensimmäisen yön kun sain nukkua koko yön putkeen. Olo oli kuin karhulla, joka heräsi talviunilta Kahdella ensimmäisellä lapsella pidin ns. huudatusunikoulua. Ei silloin tiedetty mistään tassutteluista. Eivätkä he ole saaneet traumoja vaan ovat nukkuneet yönsä siitä lähtien. Kuopuksen kanssa tassuteltiin irti yöheräilyistä ja nyt hänkin nukkuu yöt läpeensä. Keskimmäisen kanssa valvoin 2,5- vuotta ajatellen, että hän lopettaa itse yösyömisen. Aloin olla niin väsynyt, että nukahtelin minne sattui ja unohtelin asioita. Pinna oli todella lyhyt. Onneksi olin niin järkevä, että ajattelin "Nyt riitti!". Minäkin olen yöuneni ansainnut, jotta jaksan olla parempi äiti lapsilleni. Nauttikaa siis ilman huonoa omatuntoa nukutuista öistä [/QUOTE]

Minä olen jo niin väsynyt etten saa enää edes unta sitten kun saisin nukkua. Käyn ylikierroksilla kokoajan. Kun yöllä syötän hänet niin alan odottamaan jo seuraavaa syöttöä. Toivottavasti tuon unikoulun jälkeen saisin nukkua edes muutaman tunnin heräämättä.

 

Heh heh. Vielä reilu kymmenisen vuotta sitten lähes kaikki lapset opetettiin nukkumaan unikoulutyyppisellä ratkaisulla. Eli meinaako se nyt sitä, että n 98% nykyisestä aikuisväestöstä on traumatisoitunutta ja luottamuspulasta kärsiviä onnettomia tunnevammaisia, joilla eivät välit toimi niin vanhempiin kuin muihinkaan?

Uskomattomia hulluja täällä pyörii...

No ei kyllä oo noin isoa määrää opetettu tuolla tyylillä. Nyt puhut puppua. ja mitä tulee tunneongelmiin ym niin aika huonosti suomalaislapset voivat...

 

No ei kyllä oo noin isoa määrää opetettu tuolla tyylillä. Nyt puhut puppua. ja mitä tulee tunneongelmiin ym niin aika huonosti suomalaislapset voivat...

Ne lapset voivat varmasti jostain ihan muusta syystä huonosti kuin siitä että heitä on opetettu nukkumaan yöllä. Ja ennen ei tunnettu muuta unikoulua kuin se huudatus.

 

Eiköhän ole hieman eri asia hylätä lapsi ja antaa hänen karjua monta tuntia vastaamatta hänen itkuunsa millään tavalla. Kun selvästi kuulen että lapsella ei ole mikään hätä. Ihme hysteerikkoja täällä. Voin veikata että te ketkä nyt tuomitsette tapani opettaa lasta nukkumaan, ette ole koskaan joutunut montaa kuukautta valvomaan päivällä sekä yöllä. Koska kyse ei ole totaali huudattamisesta vaan tassutuksen ja itkettämisen välimuodosta.

mä valvoin ekan lapsen kanssa 6kk,se nukkui 30min pätkissä pahimmillaan KOKO yön.Tokan lapsen kanssa valvoin kans joitain kuukausia.Nyt kolmas on 8kk ja herää toisinaan jopa 8-10 kertaa yössä.Oon siis valvonu(tai heräilly)ja tiedän tasan mitä se on ja minkälaiseksi se olon tekee. esikoisen jäljiltä puhkesi unettomuus, kun vauva oppi nukkumaan niin itse en enää osannut.

Nyt kun mulla on 3 lasta, mulla ei oo mitään mahkuja nukkua päivällä, on tyydyttävä siihem mitä yöllä pystyy nukkua.Oli yö ollu millainen tahansa niin on noustava sängystä ja vietävä esikoinen 8.30 eskariin ja hoidettava muutkin päivän jutut.

Silti tuomitsen unikoulut. Tassuttamisen hyväksyn ääirmmäisessä hädässä kun lapsi alkaa olla lähellä 1v ikää. ja sillä sain keskimmäisen aikanaan nukkumaan yön yli, mutta hän nukkui silti mun vieressä edelleen eli en huudattanut yksin vaan hän oli koko ajan vieressäni(eikä kyllä itkenyt juurikaan, ehkä muutaman minuutin ja oli koko sen ajan kainalossani ja silittelin häntä).Kuopuksen kanssa en mieti miten saisin sen nukkumaan yön yli heräämättä vaan mietin miten saisin järjestettyä yöheräämiset mahollisimman helpoiksi.Mun mielestä se on liian pieni vielä. Jos meno ei lopu 1v synttäreihin mennes niin sitten harkitsen samanlaista tassuttelusysteemiä mitä oli keskimmäisen kanssa.

Se on vähän asenne- ja järjestelykysymys tämäkin.

 

Kunnon jeesustelijoita. Nykynuoret voi huonosti vapaan kasvatuksen ja paapomisen vuoksi. Kaikki on nokan edessä tarjottimella, mitään ei tehdä itse ja tässä on tulos. Eletään maailmassa jossa tietokoneet ja pelit on tärkeitä, muuten ollaan laiskoja ja siihen on syy vanhemmissa, just tollasia hysteerisiä mammoja Nyky kakaroilla ei ole MINKÄÄNLAISIA käytöstapoja, eikä kunnioistusta mihinkään.

*************

Voimia sulle Hannaliina näiden "viisaiden kaikkitietävien" mammojen kanssa, jotka eivät näköjään edes ymmärrä lukemaansa. Tosi hyvä että sait lapses nukkumaan yönsä hyvin. Parempi se on opettaa kunnolla nukkumaan, kuin se että nukkuu jatkuvasti huonosti ja on siksi väsynyt ja kiukkuinen, se vasta on lapsen kiusaamista.

Ei ihme että nuoret on tollasia, näköjään nää tulevatkin on samanlaisia kuin nykyiset nuoret, kun on tommosia kasvattajia kun tällä palstalla kirjoittavat

 

Ja ennen ei tunnettu muuta unikoulua kuin se huudatus.

tää nyt on ihan p.askapuhetta. kyllä niitä eriaisia keinoja ennenkin ollut, vaikka TASSUTUSTA ei tunnettu. ja tarpeeksi kauas kun palataan ajassa, niin monilapsiset perheet olivat normaaleja ja se, että kaikille ei tosiaankaan riittänyt omia huoneita, ja monesti lapset nukkuivat vanhempien kanssa samassa huoneessa...

 

Kunnon jeesustelijoita. Nykynuoret voi huonosti vapaan kasvatuksen ja paapomisen vuoksi. Kaikki on nokan edessä tarjottimella, mitään ei tehdä itse ja tässä on tulos. Eletään maailmassa jossa tietokoneet ja pelit on tärkeitä, muuten ollaan laiskoja ja siihen on syy vanhemmissa, just tollasia hysteerisiä mammoja Nyky kakaroilla ei ole MINKÄÄNLAISIA käytöstapoja, eikä kunnioistusta mihinkään.

*************

Voimia sulle Hannaliina näiden "viisaiden kaikkitietävien" mammojen kanssa, jotka eivät näköjään edes ymmärrä lukemaansa. Tosi hyvä että sait lapses nukkumaan yönsä hyvin. Parempi se on opettaa kunnolla nukkumaan, kuin se että nukkuu jatkuvasti huonosti ja on siksi väsynyt ja kiukkuinen, se vasta on lapsen kiusaamista.

Ei ihme että nuoret on tollasia, näköjään nää tulevatkin on samanlaisia kuin nykyiset nuoret, kun on tommosia kasvattajia kun tällä palstalla kirjoittavat

Kukas ne nykykakaroiden vanhemmat on kasvattanut?
Moni asia on nyky-yhteiskunnassa paremmin kuin ennen.

 

tää nyt on ihan p.askapuhetta. kyllä niitä eriaisia keinoja ennenkin ollut, vaikka TASSUTUSTA ei tunnettu. ja tarpeeksi kauas kun palataan ajassa, niin monilapsiset perheet olivat normaaleja ja se, että kaikille ei tosiaankaan riittänyt omia huoneita, ja monesti lapset nukkuivat vanhempien kanssa samassa huoneessa...

Oma äitini (vm. -41) muisteli kuinka joku tuttava oli neuvolan odotushuoneessa jakanut viisauttaan lapsen yöhuutoihin, niihin ei reagoitu ollenkaan ja lopulta lapsi hiljeni... ko. äidin poika on nykyään moniongelmainen huumehörhö.

Oma äitini toimi toisin ja samoin minä olen tehnyt.

 

Kunnon jeesustelijoita. Nykynuoret voi huonosti vapaan kasvatuksen ja paapomisen vuoksi. Kaikki on nokan edessä tarjottimella, mitään ei tehdä itse ja tässä on tulos. Eletään maailmassa jossa tietokoneet ja pelit on tärkeitä, muuten ollaan laiskoja ja siihen on syy vanhemmissa, just tollasia hysteerisiä mammoja Nyky kakaroilla ei ole MINKÄÄNLAISIA käytöstapoja, eikä kunnioistusta mihinkään.

*************

Voimia sulle Hannaliina näiden "viisaiden kaikkitietävien" mammojen kanssa, jotka eivät näköjään edes ymmärrä lukemaansa. Tosi hyvä että sait lapses nukkumaan yönsä hyvin. Parempi se on opettaa kunnolla nukkumaan, kuin se että nukkuu jatkuvasti huonosti ja on siksi väsynyt ja kiukkuinen, se vasta on lapsen kiusaamista.

Ei ihme että nuoret on tollasia, näköjään nää tulevatkin on samanlaisia kuin nykyiset nuoret, kun on tommosia kasvattajia kun tällä palstalla kirjoittavat

Noiden hysteerikkojen juttuja on lähinnä hauskaa lukea. Oon ihan samaa mieltä että nykyään ei uskalleta lasta edes kunnolla kometaa kun se aiheuttaa traumat. Kaikista hauskin oli tää kun joku kirjoitti että tää mun tyyli aiheuttaa lapselleni aikuisiällä että ei pysty luottamaan toisiin ihmisiin tai normaaliin parisuhteeseen! Että kyllä mä nyt olen pillanut mun lapsen ja sen tulevaisuuden ihan täysin.

 

[QUOTE="vieras";23319470]Oma äitini (vm. -41) muisteli kuinka joku tuttava oli neuvolan odotushuoneessa jakanut viisauttaan lapsen yöhuutoihin, niihin ei reagoitu ollenkaan ja lopulta lapsi hiljeni... ko. äidin poika on nykyään moniongelmainen huumehörhö.

Oma äitini toimi toisin ja samoin minä olen tehnyt.[/QUOTE]

Eiköhän noihin huumeongelmiin yms. tarvita muutakin kuin että annetaan lapsen itekeä yöllä?

 

Eiköhän noihin huumeongelmiin yms. tarvita muutakin kuin että annetaan lapsen itekeä yöllä?

Todennäköisesti se välinpitämätön asenne on näkynyt muussakin hoidossa.

 

[QUOTE="vieras";23319524]Todennäköisesti se välinpitämätön asenne on näkynyt muussakin hoidossa.[/QUOTE]

Näimpä.

 

Hienoa ap että toimii! On se uskomaton tunne, kun kaikki nukkuu paremmin. Meillä toimittiin samoin, ikinä ei huudatettu/itketetty, ja yömaidoista päästiin eroon neljän yön jälkeen. Tokihan itkua tuli, mutta ei vauvaa yksin jätetty. Sylissä rauhoittelin, välillä valvottiin pidempiä pätkiä jne, mutta oppi nukahtamaan ilman maitoa. Sehän unikoulun päällimmäinen idea lie on.. Meidän vauva oli myöskin sellainen, että samassa huoneessa ollessaan heräsi vanhempien kyljen kääntämiseen, perhepedistä (inhoan tuota sanaa!) luovuttiin n. 6kk:n iässä liikkumisen alettua, kun kukaan ei enää nukkunut. 8kk:n iässä siirryttiin omaan huoneeseen ja taas yöt parani. 9kk:n iässä sitten tuota unikoulua ja toistaiseksi nukutaan yöllä 12h putkeen, poislukien ne yöt jos on hampaita puhjennut tai ollut sairaana. Sairaana ollessaan saa maitoa yöllä, jos tarvitsee. Ikää 1v 2kk.

Meillä ainakin huomasi, että mitä rikkonaisempi yö, sitä enemmän päiväunia päivällä --> päivärytmi sekaisin --> taas huono yö jne ja kierre valmis. Kunnon päivärytmi alkoikin muotoutua vasta kun yöt oli kunnossa. Mitä fanaatikot tähän vastaatte?

Haluaisinkin tietää millä perusteella täällä sanotaan, ettei lapsi kärsi katkonaisista unista? Kuka sen tietää? Entä jos 10v päästä tulee tutkimustulos, että yönsä kovinkin vanhaksi pätkissä nukkuneet vauvat kasvavat tunneongelmaisiksi hörhöiksi?

 

En todella jaksanut lukea koko ketjua, vähän sieltä täältä ja niiiiiin ärsyttää lukemani. Esim. meillä ei todellakaan lapsi nukkunut perhepedissä, itse ajattelin kuin ihana se olis ottaa pikkunen kainaloon mutta leikkimiseksihän se meni. Ei ollut tottunut alusta saakka olemaan (paitsi ekat viikot) niin ei tajunnut että siinä kuuluisi nukkuakin.

Toinen on toi tassuttelu. Se ei todellakaan toiminut meillä. Vauva vaan suuttui siitä ja aktivoitui, ei todellakaan rauhoittunut.

Meillä toimi huudatus omassa sylissä, selitettiin että maitoa ei ole tulossa ja nyt nukutaan vaan. Joitain öitä jaksoi raivota sylissä kunnes alkoi nukkumaan. Tämä oli 1vuotiaana. Vuosi valvottiin, herätyksiä oli tunnin parin välein.

 

Haluaisinkin tietää millä perusteella täällä sanotaan, ettei lapsi kärsi katkonaisista unista? Kuka sen tietää? Entä jos 10v päästä tulee tutkimustulos, että yönsä kovinkin vanhaksi pätkissä nukkuneet vauvat kasvavat tunneongelmaisiksi hörhöiksi?

Lainaan vähän omaa kysymystäni, johon en "yllättäen" saa täältä vastausta.

 

...että huudatusunikoulu aiheuttaa psykologisia haittoja. Että jättää lapsen yksin huutamaan. Kannattaa opettaa lasta ihan alusta lähtien niin paljon kuin mahdollista nukkumaan omassa sängyssä, ei tarvitse siinä vaiheessa sen nukkumisen lisäksi vielä totutella uuteen sänkyyn, koska se on jo ennestään tuttu ja turvallinen paikka.

Itse unikoulua harjottaessani istuin lapsen (6 kk) sängyn vierellä 45 minuuttia ja pidin kättä koko ajan hänen päällään. Tietää että on turvassa, huudollaan protestoi vain.

Heräsi ekana ja tokana yönä muutamaan otteeseen, mutta tutti helpotti ja siitä lähtien on poika nukkunut (nyt 9 kk) kaikki yöt 12 h heräämättä kertaakaan. Ja on muuten todellakin virkeämpi ja iloisempi!

 

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

:flower:

 

Mä en pystys tollaseen. Nukkumisjutut ym. asiat sujuu helpoiten, ku laps saa kehittyy omaan luonnolliseen tahtiinsa. Poika 3v7kk nukahtaa edelleen tissil ja nukkuu äitin ja isin keskel.

 

Jotenkin arvasin että ap:n lapsi nukkuu yksin ERI HUONEESSA! Mä en käsitä näitä unikouluja yhtään ja tuntuu monelta olevan hukassa sensitiivinen vanhemmuus. En ihmettele yhtään että näitä unikouluja jotkut suosii.

Onko kellään tietoa mistä tai milloin tämä unikoulubuumi sai alkunsa? Tietää sitten odottaa millaisia tuloksia vuosien päästä saa odottaa. Sellainen vanhempi joka ylipäätään lähtee tällaisiin huudatuskouluihin mukaan on varmasti muillakin vanhemmuuden alueilla kaikkea muuta kuin sensitiivinen vanhempi.

 

Mulla ei ole tähän kovin jyrkkää mielipidettä, muuta siis kuin se, että tuomitsen ne huudatusunikoulut myös. Ap nyt ei sellaista ole harjoittanut, joten aika älytöntä tämä paasaus täällä.

Meidän poika nukkui perhepedissä pari kuukautta, sen jälkeen nukahti omaan sänkyyn meidän sängyn vieressä mutta tuli viereen loppuyöksi ensimmäisen yösyötön jälkeen. Pojan kasvaessa nukuttamistavat vähän vaihtelivat (eka lapsi, harjoituskappale ), mutta hyvin pitkään nukutettiin viereen ja siirrettiin siitä omaan sänkyyn. Näin myös yöimetysten loputtua. Reilu 1-vuotiaana viereen nukahtaminen alkoi käydä niin levottomaksi ja pitkäksi (saatettiin maata siinä vieressä 1-2 h!), koska poika luuli että nyt leikitään, että päätettiin kokeilla unikoulua. Poika ei kertaakaan joutunut huutamaan yksin tai pitkään, ja noin kolmessa päivässä oppikin nukahtamaan yksikseen ilman itkuja (pinnasänky siis edelleen meidän sängyn vieressä). Yöllä pistin käden pinnojen välistä, poika rauhoittui sillä.

MUTTA. Tulokset eivät tosiaan olleet pysyviä, ja lopulta päädyimme taas vanhoihin kaavoihin. En halunnut enää kuunnella sitä unikoulun aikaista itkua vaikkei se hysteeristä tai hätäistä ollutkaan. Kun muutimme isompaan asuntoon ja poika sai oman huoneen (1,5 v), aloimme nukuttaa häntä lukemalla iltasatua kunnes poika nukahti. Samoihin aikoihin poika oppi kiipeämään pois pinniksestä, joten siirsimme hänet lastensänkyyn.

Nyt poika on 2-vuotias ja on jo pitkään nukahtanut mielellään ja itkuitta omaan sänkyyn ja huoneeseen - edelleen samalla iltasatumetodilla. Herää kerran yössä ja kiipeää meidän väliimme loppuyöksi (joskus harvoin, jos on tarpeeksi väsynyt, saattaa nukkua omassa sängyssä aamuun asti), mutta tämä ei ole ollut meille mikään ongelma. Koko yötä perhepedissä en enää jaksaisi, kun lapsi potkii ja kiemurtelee niin paljon.

Itse en kyllä kouluttaisi 9-kuista, mutta eipä ole minun lapseni enkä tiedä millainen tilanne todellisuudessa ap:n perheessä on, joten aivan turha lähteä kenenkään tuomitsemaan.

 

Kuvottavaa tekstiä että itkettää vauvaa 45minuuttia tai edes 10minuuttia.:O:'(

 

Pahalta tuntuu vauvasi puolesta! Ymmärtäisin unikoulun paremmin, jos vauvan kanssa oltaisiin koko ajan silloin, kun vauva ilmaisee, että hänellä on hätä (eli silloin kuin vauva itkee). Nyt olet tarkoittamattasi antanut lapselle viestin: "Kuulen hätäsi, mutta se ei ole minulle niin tärkeää, että tulisin luoksesi." Lapsi kyllä lopettaa itkemisen huomatessaan, ettei siitä ole mitään hyötyä. Mutta vaikka lapsesi ei aikuisena unikoulua muistaisikaan, se jättää lapseen ihan varmasti jälkensä. Voi pientä parkaa... :´(

 

Hyvä! Meillä kun olen monta yötä ja päivää viikosta yksin niin pakko oli yö heräilemiselle jotain tehdä, koska olin itse jo ihan poikki kun yöunet jäivät muutamaan tuntiin.

Olisit tassutellut muutaman yön, niin lapsesi olisi oppinut nukkumaan ilman itkemistä. Hassu sana 'tassutus', sitähän on ennen tehty aina. Nykyään vaan vanhemmista on helpompi huudattaa lastaan. Kait hän oppii ja alistuu.