Uupumustako??

Auttakaahan te viisaat minua, kun en itse enää tiedä missä mennään.
Tilanne on siis se, että minua väsyttää aina työpäivän jälkeen niin etten jaksa tehdä iltaisin juuri mitään. Minulla on nyt yli puoli vuotta jatkunut selkäkipu, joka on jotenkuten saatu hallintaan lääkkeillä. Päivisin kipu ei juurikaan haittaa, mutta öisin heräilen siihen vieläkin. Pystyn kuitenkin jatkamaan unia.
Lisäksi minulla on vastuullinen työ, jossa joudun olemaan skarppina ja vastuussa muista ihmisistä kokoajan. Tauot jäävät usein kiireen alla pitämättä.

Nyt olen huomannut, että olen alkanut unohdella ihan tavallisia sanoja ja kerron samoja asioita jopa saman puhelun aikana toiseen kertaan. Päätä särkee usein ja olen ärtyisämpi kuin tavallisesti. En oikein tahdo jaksaa huolehtia / muistaa ihan tavallisia asioita ( lasten koululiikuntaa tarvikkeita, kulmien nyppimistä, laskujen maksamista jne). Suihkussa käyminen tuntuu aina todella isolta ponnistukselta ja olen myös alkanut purra hampaitani yhteen.

Meillä on kolme lasta (4,8 ja 10v). Miehen kanssa tulee myös riideltyä useammin kuin ennen ja olen aika herkkä räjähtelemään nykyään.

Kuulostaako tämä ihan normaalilta ruuhksvuosiväsymykseltä vai ollaanko jo jonkinlaisen uupumuksen puolella?
 
vierailija
Auttakaahan te viisaat minua, kun en itse enää tiedä missä mennään.
Tilanne on siis se, että minua väsyttää aina työpäivän jälkeen niin etten jaksa tehdä iltaisin juuri mitään. Minulla on nyt yli puoli vuotta jatkunut selkäkipu, joka on jotenkuten saatu hallintaan lääkkeillä. Päivisin kipu ei juurikaan haittaa, mutta öisin heräilen siihen vieläkin. Pystyn kuitenkin jatkamaan unia.
Lisäksi minulla on vastuullinen työ, jossa joudun olemaan skarppina ja vastuussa muista ihmisistä kokoajan. Tauot jäävät usein kiireen alla pitämättä.

Nyt olen huomannut, että olen alkanut unohdella ihan tavallisia sanoja ja kerron samoja asioita jopa saman puhelun aikana toiseen kertaan. Päätä särkee usein ja olen ärtyisämpi kuin tavallisesti. En oikein tahdo jaksaa huolehtia / muistaa ihan tavallisia asioita ( lasten koululiikuntaa tarvikkeita, kulmien nyppimistä, laskujen maksamista jne). Suihkussa käyminen tuntuu aina todella isolta ponnistukselta ja olen myös alkanut purra hampaitani yhteen.

Meillä on kolme lasta (4,8 ja 10v). Miehen kanssa tulee myös riideltyä useammin kuin ennen ja olen aika herkkä räjähtelemään nykyään.

Kuulostaako tämä ihan normaalilta ruuhksvuosiväsymykseltä vai ollaanko jo jonkinlaisen uupumuksen puolella?
been there, done that. nyt työterveyteen ja VAUHDILLA. kuullostaa pahoin burn outin lähtölaukaukselta. mitä aiemmin saadaan apua, sen paremmin paranet
 
been there, done that. nyt työterveyteen ja VAUHDILLA. kuullostaa pahoin burn outin lähtölaukaukselta. mitä aiemmin saadaan apua, sen paremmin paranet
Kiitos vastauksestasi! Olen tätä pyöritellyt jo jonkin aikaa mielessäni, mutta mietin aina ylireagoinko. Ehkä on kuitenki parempi vaikka sitten varmuuden vuoksi jututtaa lääkäriä kuin jäädä katselemaan miten tässä käy...
 
vierailija
Selkäkipu on selvitetty jo syksyllä, välilevynpullistuma siellä temppuilee. Onneksi ei reuma sentään. Pullistumaa pitäisi hoitaa liikunnalla, jota taas ei jaksa kun väsyttää :confused:
Hyvä ettei ole reumaa. Koita jaksaa liikkua edes vähän ja Käy ihmeessä lääkärissä.

Olisiko jumppapallosta apua, sen päällä istumalla ja liikuttelemalla selkää, lantiota?
 
vierailija
Nykypäivänä kaikki on uupumusta, masennusta ja depressiivisyyttä. Itkevä vauvakin on aina koliikki ja vilkas lapsi adhd. Normaalia lapsiperheen arkeakin kutsutaan ruuhkavuosiksi. Miten ne onkaan ihmiset pärjänneet ennen muinoin hengissä ilman näitä diagnooseja.
 
vierailija
Nykypäivänä kaikki on uupumusta, masennusta ja depressiivisyyttä. Itkevä vauvakin on aina koliikki ja vilkas lapsi adhd. Normaalia lapsiperheen arkeakin kutsutaan ruuhkavuosiksi. Miten ne onkaan ihmiset pärjänneet ennen muinoin hengissä ilman näitä diagnooseja.
Lapset pistettiin päiväksi pihalle juoksemaan ja saivat ruokansa puiston tädeiltä.
Eivät paljoa esittäneet kotona.
 
vierailija
Nykypäivänä kaikki on uupumusta, masennusta ja depressiivisyyttä. Itkevä vauvakin on aina koliikki ja vilkas lapsi adhd. Normaalia lapsiperheen arkeakin kutsutaan ruuhkavuosiksi. Miten ne onkaan ihmiset pärjänneet ennen muinoin hengissä ilman näitä diagnooseja.
No eipä ne pärjänneetkään. Äidit kuolivat huonokuntoisuuttaan lapsivuoteisiin tai sydän petti väsymyksestä. Miehet tappeli puukoin kun olivat epätoivoisia. Vauvat itkivät vatsakipujaan ja imeväiskuolleisuus oli suurta kun ei osattu hoitaa. Adhd:t joutuivat vankilaan toimintansa seurauksena. Ei ollut ruuhkavuosia kun koko elämä oli työlästä eikä tuollaista kautta pystynyt siitä erottamaan.
Nyt vähän ylireagoidaan, mut pääasia että pahimmat tapaukset saa hoitoa!

Ja ap, olet selvästi pitkäkestoisesti väsynyt. Kipu ja lääkkeet väsyttää oikeasti paljon.
 
vierailija
Tuttua. Burniksen esioireita ehkä. Masennuksesta en sano mitään, se on amnattilaisten asia. Hyvä psykologi voisi autta sinua jäsentelemään elämääsi ja miettimään ratkaisuja. Mutta niitä kannattaa miettiä itsekin.
Tilanne voi jatkua tuollaisena pitkään, itse sinnittelin vuosia. Jos sulla on hyvä mies niin puhu sen kanssa vakavasti, jos mies voisi ottaa vastuulleen enemmän kotiasioita niin sinulle jäisi aikaa hyvällä omalla tunnolla olla vaan, rentoutua, tehdä ihan mitä haluat. Minulla tämä oli ja on edelleen iso ongelma. Sitten työ - palkkansa eteen jotain täytyy tehdä mutta saatko työstäsi mitään muuta, kiinnostaako se enää. Vai jos olisit yleisesti virkeämpi niin työkin sujuisi?
Lääketieteelliset asiat, kilpirauhanen, hemoglobiini ja mahdollisesti naishormonipitoisuudet kannatta tarkistaa.
Tsemppiä, lähde selvittelemään elämääsi ja koeta joka päivään mahduttaa pieni hetki itsellesi, älä unohda huumoria ja höpsöttelyä ystävien kanssa.
 
vierailija
Kuulostaa niin tutulta. Tunnistan kaikki samat syvän uupumuksen oireet, joita minullakin on ollut. Yritin hoitaa itseäni liikunnalla ja se tosiaan auttoi vähän. Pakotan itseni (lähes) joka päivä pienelle ulkoilulenkille ja sen jälkeen on aina hyvä olo. Riittävä uni on tietenkin ensisijaisen tärkeää. Sen jälkeen liikunta ja oikea ravinto.

Minun 'pelastukseni' oli se, että jäin työttömäksi. Tosin työttömyys kesti vain kaksi kuukautta. Siihen päälle reilu kuukausi vuosilomaa. Tuon kolmen kuukauden jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että voimani alkavat vähitellen palautumaan. Aluksi en jaksanut tehdä yhtään mitään, mutta loppuaikana innostuin jopa leipomaan ja siivoamaan kaappeja.

Hae ihmeessä apua työterveydestä, koska tilanne tulee tuosta vain pahenemaan, ellet saa levättyä. Pystyisitkö lyhentämään työaikaasi osa-aikaiseksi tai osaviikkoiseksi tai onko mahdollisuutta lähteä vuorotteluvapaalle?
 
Kiitos kaikille vastauksista. Luin niitä ja itkeä pillitin täällä. Jotenkin helpottavaa saada toisiltakin vahvistusta omaan ajatukseen. Taidan tosiaan ottaa heti huomenna yhteyttä lääkäriin. Tilanteeni ei kuitenkaan vielä ole aivan toivottomaksi mennyt, on paljon hyviä hetkiä ja saan pakolliset toimet suoritettua. Töissä painan 110% lasissa koko ajan, mutta työ ei tunnu enää yhtä kivalta kuin ennen. Toisinaan myös iltaisin yllätän itsenikin ja jaksan puuhailla lasten kanssa jotain mukavaa. En kuitenkaan tunne olevani ihan sama ihminen, kuin olen ennen ollut.
 
vierailija
Auttakaahan te viisaat minua, kun en itse enää tiedä missä mennään.
Tilanne on siis se, että minua väsyttää aina työpäivän jälkeen niin etten jaksa tehdä iltaisin juuri mitään. Minulla on nyt yli puoli vuotta jatkunut selkäkipu, joka on jotenkuten saatu hallintaan lääkkeillä. Päivisin kipu ei juurikaan haittaa, mutta öisin heräilen siihen vieläkin. Pystyn kuitenkin jatkamaan unia.
Lisäksi minulla on vastuullinen työ, jossa joudun olemaan skarppina ja vastuussa muista ihmisistä kokoajan. Tauot jäävät usein kiireen alla pitämättä.

Nyt olen huomannut, että olen alkanut unohdella ihan tavallisia sanoja ja kerron samoja asioita jopa saman puhelun aikana toiseen kertaan. Päätä särkee usein ja olen ärtyisämpi kuin tavallisesti. En oikein tahdo jaksaa huolehtia / muistaa ihan tavallisia asioita ( lasten koululiikuntaa tarvikkeita, kulmien nyppimistä, laskujen maksamista jne). Suihkussa käyminen tuntuu aina todella isolta ponnistukselta ja olen myös alkanut purra hampaitani yhteen.

Meillä on kolme lasta (4,8 ja 10v). Miehen kanssa tulee myös riideltyä useammin kuin ennen ja olen aika herkkä räjähtelemään nykyään.

Kuulostaako tämä ihan normaalilta ruuhksvuosiväsymykseltä vai ollaanko jo jonkinlaisen uupumuksen puolella?
Itse ottaisin nestemäisen rautakuurin ennen kuin tekisin mitään muuta. Naisten tulisi syödä/juoda vuodessa kaksi kertaa rautaa kuurina. Anemia on liiankin yleinen vaiva nykyään ja hemoglobiini ei kerro juuri mitään. Rautavarastot on monella tyhjät ja niitä arvoja ei ilman pyytämättä oteta. Moni noista sinun vaivoista kuulostaa siltä että raudanpuutteesta kärsit.
 

Yhteistyössä