Vaikka henkeen ja vereen puolustankin isan oikeuksia,

niin...

MOT: Särjetyt rauhanturvaajat | Tv | Areena | yle.fi

Kannattaa katsoa, loppupuolella on esilla tapaus, joka sai ihokarvani porhoon...

Eli lyhyesti:
oikeus on maarannyt, etta isalla on oikeus saada lapset luokseen joka toinen viikonloppu, siita huolimatta, etta isa karsii posttraumaattisesta stressireaktiosta ja muista ongelmista, jotka tekevat hanet arvaamattomaksi.

Miksei isa saa apua? Vaikka sitten vakisin...

(Tiedan, ei Suomessa toimita niin... eika apua voi antaa sellaiselle, joka sita ei koe kaipaavansa)

 

Niin, eipä tuo isien oikeuksiin sinällään liity. Enempi laiminlyönti terveydenhuollon puolelta.

 

Niin, eipä tuo isien oikeuksiin sinällään liity. Enempi laiminlyönti terveydenhuollon puolelta.

Minusta tavallaan liittyy. Ihan siksi, etta minun mielestani aina pitaa lahtea siita, etta kumpikin vanhempi on lapsen kannalta yhta "hyva", oletusarvoisesti. Ja tapauskohtaisesti tietenkin objektiivisesti selvitetaan.

Mutta oikeuden kantaa en ymmarra tuossa esimerkkitapauksessa... Terveydenhuolto ei voi tehda mitaan, jos ihminen ei hakeudu saamaan apua. Mutta oikeus voisi turvata lasten tilanteen olemalla antamatta isalle viikonlopputapaamisia ilman valvontaa. Varmasti isa hyotyy siita, etta saa tavata lapsiaan, mutta kylla lapsiakin pitaa voida suojella.

 

PTSD:hen liittyy paljon kritiikkiä myös.

Enimmäkseen se kohdistuu diagnoosiin, onko se oikea vai ei yksilöllisesti.

 

PTSD:hen liittyy paljon kritiikkiä myös.

Enimmäkseen se kohdistuu diagnoosiin, onko se oikea vai ei yksilöllisesti.

Joo, ei silla minusta ole merkitysta, milla nimella dgn on, kunhan saa oikeaa apua. Valitettavasti ilman dgn harvoin mitaan apua annetaan.

 

Joo, ei silla minusta ole merkitysta, milla nimella dgn on, kunhan saa oikeaa apua. Valitettavasti ilman dgn harvoin mitaan apua annetaan.

Hyvin harvoin kukaan saa tarvitsemaansa apua Suomessa koska katsotaan että suomalaisten tekemät hommat ovat niin "kevyitä" ettei niistä voi traumoja tulla.

 

Joo, ei silla minusta ole merkitysta, milla nimella dgn on, kunhan saa oikeaa apua. Valitettavasti ilman dgn harvoin mitaan apua annetaan.

Diagnoosia suurempi pontti on siinä, että ottaako apua vastaan Olen töissä mtk:ssa ja meillä ei hoideta diagnooseja vaan ihmisiä, eikä meille lähetteellä tulevilla ihmisiää yleensä ole dg:tä vaan ongelma tai oire.
Eli tuo edellä mainitsemasi on lievästi sanottuna kakkaa

 

Hyvin harvoin kukaan saa tarvitsemaansa apua Suomessa koska katsotaan että suomalaisten tekemät hommat ovat niin "kevyitä" ettei niistä voi traumoja tulla.

Juu kakkaa tämäki

 

[QUOTE="vieras";28077702]Diagnoosia suurempi pontti on siinä, että ottaako apua vastaan Olen töissä mtk:ssa ja meillä ei hoideta diagnooseja vaan ihmisiä, eikä meille lähetteellä tulevilla ihmisiää yleensä ole dg:tä vaan ongelma tai oire.
Eli tuo edellä mainitsemasi on lievästi sanottuna kakkaa [/QUOTE]

Ihan aluksi jo totesinkin, etta ei sellaista voi auttaa, joka ei koe kaipaavansa apua. Mutta Kela on siita kurja, etta se vaatii dgn:n, jos korvauksista aletaan puhua.

Paapointti tassa avauksessani oli kuitenkin tuo yksittainen oikeuden paatos. Mahtaakohan vastaavia olla enemmankin?

 

Avun vastaanottaminen on tosi ison kynnyksen takana. Se on noloa että mielenterveys järkkyy, "mitä reissukaverit ajattelee". Ja sitten vielä sekin että moni olisi lähdössä uudestaan, ja ei voi lähteä jos jonkun diagnoosin saa, tai joutuu ottamaan apua vastaan pollatohtorilta.

 

Joo, ei silla minusta ole merkitysta, milla nimella dgn on, kunhan saa oikeaa apua. Valitettavasti ilman dgn harvoin mitaan apua annetaan.

Siis pointtini oli vain se että se diagnoosi annetaan hyvin helpolla, vaikka kyse olisi normaalista shokkireaktiosta ja kokemuksien aiheuttamasta masennuksesta, ei ihan neurologiselle tasolle ylettyvästä pysyvästä henkisestä vammasta.

ja OT tämä oli, ei tarvitse noteerata

 

Avun vastaanottaminen on tosi ison kynnyksen takana. Se on noloa että mielenterveys järkkyy, "mitä reissukaverit ajattelee". Ja sitten vielä sekin että moni olisi lähdössä uudestaan, ja ei voi lähteä jos jonkun diagnoosin saa, tai joutuu ottamaan apua vastaan pollatohtorilta.

Tuohon se aika tavalla kiteytyykin. Ohjelmassakin se myonnettiin.

 

[QUOTE="vieras";28077707]Juu kakkaa tämäki [/QUOTE]

Ei todella ole, reissussa olleet itse ajattelevat näin ja jättävät hakematta apua.

 

Siis pointtini oli vain se että se diagnoosi annetaan hyvin helpolla, vaikka kyse olisi normaalista shokkireaktiosta ja kokemuksien aiheuttamasta masennuksesta, ei ihan neurologiselle tasolle ylettyvästä pysyvästä henkisestä vammasta.

ja OT tämä oli, ei tarvitse noteerata

Mutta kun minusta tama on mielenkiintoista! Vaikkei ehka tosiaan ihan relevanttia.

 

Tuohon se aika tavalla kiteytyykin. Ohjelmassakin se myonnettiin.

Mun täytyy toi jossain vaiheessa katsoa.

 

Mun täytyy toi jossain vaiheessa katsoa.

Katso ihmeessa. Alku oli aika puuduttava, ainakin minusta, mutta "Elinan" kertomus oli aika sykahdyttava.

 

Toivottavasti tuon ohjelman myötä saisi apua. Suomessa on se ongelma, että ne joilla on oikeasti asiat huonosti ei apua saa ja ne joille ongelmia sitten tekemällä tehdään saa kaiken mahdollisen avun...

 

Toivottavasti tuon ohjelman myötä saisi apua. Suomessa on se ongelma, että ne joilla on oikeasti asiat huonosti ei apua saa ja ne joille ongelmia sitten tekemällä tehdään saa kaiken mahdollisen avun...

Kunhan asia lakkaisi olemasta tabu...
"Elina"n lasten kaltaisille toivoisin parempaa turvaa.

 

Kunhan asia lakkaisi olemasta tabu...
"Elina"n lasten kaltaisille toivoisin parempaa turvaa.

Onko se nyt kuitenkaan enää tabu..useasti lukenut miten apua on yritetty saada muttei olla annettu, sitten tapetaan lapset tai joku tuntematon tai mitä tahansa jotta saadaan ääni kuuluviin.

 

En lukenut juttua mutta siinä mielessä olen samaa mieltä, että niitä äidin tai isän oikeuksia tavata lasta ei pidä orjallisesti toteuttaa jos se ei ole lapsen edunmukaista. Oikeesti on olemassa niin pahasti mielenterveysongelmaisia, että vaikka kuinka se on se lapsen rakas äiti tai isä, niin lapsen ei ole turvallista olla heidän seurassa. Tiedän kokemuksesta.
Itse olin siinä tilanteessa, että en voinut antaa lapsia isälleen tapaamisiin koska lasten turvallisuudesta oli suurta huolta. Isällä oli pahoja mielenterveysongelmia siitä huolimatta, että kävi hoidossa. Pakkohoidon kriteerit ei kuulemma täyttynyt. Isä myös osasi työkavereille, tuttaville, naapureille esittää tervettä. Esitti uhrin roolia niin uskottavasti, että vieläkin saan kuulla haukkuja näiltä henkilöiltä kun ilkeänä ämmänä en antanut lapsia isälleen. Näitä haukkuja satelee siitä huolimatta, että lasten isä teki itsemurhan. Itsemurhan hän teki sen jälkeen kun oli uhannut tappaa lapsensa, kostoksi mulle. Lasten isä seuraili meitä, kaasutteli autollaan ikkunamme alla. Puhumattakaan siitä törkystä mitä lapsille puhui. Tätä puolta hänestä ei moni joutunut näkemään. Ja nyt mä yhä otan vastaan syytökset ja haukut siitä kuinka epäoikeudenmukaisesti toimin kun estin isän oikeuden tavata lapsia. Perkele, ne lapset on yhä elossa, ja se riittää mulle.

 

Ei todella ole, reissussa olleet itse ajattelevat näin ja jättävät hakematta apua.

Niin edelleenki pointti on siinä, että Suomessa apua saa jos sitä itse ottaa vastaan. Väkisin ei voi ketään auttaa, eikä etenkään sellaista joka ei mielestään ole avun tarpeessa.

 

[QUOTE="vieras";28077819]Niin edelleenki pointti on siinä, että Suomessa apua saa jos sitä itse ottaa vastaan. Väkisin ei voi ketään auttaa, eikä etenkään sellaista joka ei mielestään ole avun tarpeessa.[/QUOTE]

Niin, väitinkö toista?

 

[QUOTE="vieras";28077812]En lukenut juttua mutta siinä mielessä olen samaa mieltä, että niitä äidin tai isän oikeuksia tavata lasta ei pidä orjallisesti toteuttaa jos se ei ole lapsen edunmukaista. Oikeesti on olemassa niin pahasti mielenterveysongelmaisia, että vaikka kuinka se on se lapsen rakas äiti tai isä, niin lapsen ei ole turvallista olla heidän seurassa. Tiedän kokemuksesta.
Itse olin siinä tilanteessa, että en voinut antaa lapsia isälleen tapaamisiin koska lasten turvallisuudesta oli suurta huolta. Isällä oli pahoja mielenterveysongelmia siitä huolimatta, että kävi hoidossa. Pakkohoidon kriteerit ei kuulemma täyttynyt. Isä myös osasi työkavereille, tuttaville, naapureille esittää tervettä. Esitti uhrin roolia niin uskottavasti, että vieläkin saan kuulla haukkuja näiltä henkilöiltä kun ilkeänä ämmänä en antanut lapsia isälleen. Näitä haukkuja satelee siitä huolimatta, että lasten isä teki itsemurhan. Itsemurhan hän teki sen jälkeen kun oli uhannut tappaa lapsensa, kostoksi mulle. Lasten isä seuraili meitä, kaasutteli autollaan ikkunamme alla. Puhumattakaan siitä törkystä mitä lapsille puhui. Tätä puolta hänestä ei moni joutunut näkemään. Ja nyt mä yhä otan vastaan syytökset ja haukut siitä kuinka epäoikeudenmukaisesti toimin kun estin isän oikeuden tavata lapsia. Perkele, ne lapset on yhä elossa, ja se riittää mulle.[/QUOTE]

Aika hurjaa...

Onneksi sina ja lapset olette kuitenkin hengissa. :hug:

 

Yksikään pasltalainen ei saisi tavata lapsiaan jos se olisi kielletty kaikilta joiden mielenterveys poikkeaa "normaalista". Täydellisiä ihmisiä ja vanhempia ei ole olemassa.

 

Itse tiedän myös tapauksen, jossa etävanhempi suorasanaisesti kieltäytyi hoitamasta lapsensa vakavaa perussairautta. ELI joka toisen viikonlopun pahasti allerginen ja atooppinen astmaatikkolapsi oli ilman lääkkeitä ja rasvoja, luonnollisesti etä ei myöskään halunnut noudattaa lapsen ruokavaliota. Näitä jälkiä lähivanhempi sitten aina sen pari viikkoa epätoivoisesti yritti korjailla, vain lähettääkseen lapsen taas (imho) pahoinpideltäväksi.

Tämä ei siis mitenkään liittynyt rauhanturvaajiin, vaan siihen, että ei se lapsen etu todellakaan aina ole olla molempien vanhempien hoidossa.


*muokattu sukupuolineutraaliksi