Vakavaa asiaa: Kenen sukulainen/ystävä/tuttava tehnyt itsemurhan? "Tabut pitää murtaa"...

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

Minä en osaa ajatella noinkaan. Olen antanut anteeksi tavallaan sekä itsensämurhaajalle että itselleni. Minä näen asian niin, että joka päätyy siihen ikävään ratkaisuun, ei vain OLE OSANNUT NÄHDÄ NS KULMAN TAAKSE. En minä ole mikään syyttämään, ihmetellä toki voi. KAIKKI EI JAKSA hakea apua....

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

Turha selittää sellaiselle joka ei samassa tilanteessa ole ollut. Minä olen ollut ja tiedän sen, miten kieroutuneesti vaikeasti masentunut voi ajatella. Itse ajattelin että lapsille olisi parempi jos minua ei olisi. En niin, että siinäpähän läheiset kärsikööt kun minä kuolen. Vaan että se olisi parempi niille.

 

Ei kukaan läheisistä. Koulussa eräs opettajani teki itsemurhan, ja kuulin joskus myöhemmin että eräs entinen koulukaveri oli tappanut itsensä (en tuntenut häntä hyvin). Siskoni kaveri tappoi myös itsensä.

Oma veljeni on tietääkseni kerran yrittänyt itsemurhaa, onnistumatta. Samoin erään kaverin mies, kerran onnistumatta.

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

No entäs sitten kun on apua pyytänyt ja saanut, terapiaa ja kaikkia lääkkeitä kokeiltu, ja parin kymmenen vuoden taistelun jälkeen tappaa itsensä? Aina "apu" ei auta.

 

Mulla ei ole yksikään läheinen tehnyt itsaria. Mutta hyvinkin monta tuttua on päätynyt siihen ratkaisuun. Aiheesta olen myös keskustellut niiden ystävien kanssa jotka itse ovat itsaria yrittäneet. Yksikin kertoi että vasta kun itse menetti ystävänsä itsemurhan kautta tajusi että ei voisi sitä itse enään yrittää. Koska se läheisten kokema tuska on jotain niin järkyttävän kamalaa.
Mutta toisaalta moniko sitä pystyy miettimään läheisiään jos ja kun oma elämä on täys tuskaa?

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

Luuserimaisempaa on tehdä hidasta itsemurhaa päihteillä ja tehdä läheisten elämä helvetiksi sitä kautta.
Vähemmän luuserimaista on lopettaa kaikki kertaheitolla.
Toki parasta olisi että ihminen voisi nousta sieltä tuskansuosta pois, mutta kaikille se ei vaan ole mahdollista.

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

Minusta taas sinun kirjoituksesi kuvastaa hyvin luuserimaista ja itsekästä ajattelutapaa. Että toisen joka on vuosia ja vuosia hakenut apua saamtta sitä ja kohdannut vastoinkäymisä joita et pysty edes kuvittelemaan, hänen täytyy vaan jaksaa kärsiä päivästä toiseen omaa helvettiin ainoastaan siksi ettei sinulle tai muille läheisille tulisi paha mieli...

Ja tosissaan, siinä vaiheessa kun ihminen on aivan pohjalla hän ei pysty näkemään valoa missään eikä edes ajattelemaan sitä että joku jäisi häntä kaipaamaan. Päinvastoin, usein sitä vielä ajattelee että se oma kuolema on läheisille vain helpotus.

ps. kaikki vastoin käymiset ihmisen elämässä ei todellakana ole itseaiheutettuja sotkuja

 

Yksi sukulainen päätti päivänsä lääkkeillä hotellissa. Ei tarvinnut omaisten häntä löytää. Eiköhän hänelläkin ollut siihen painavat syyt.

 

Muutama, yksi heistä erittäin läheinen sukulainen..

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

Minusta taas sinun kirjoituksesi kuvastaa hyvin luuserimaista ja itsekästä ajattelutapaa. Että toisen joka on vuosia ja vuosia hakenut apua saamtta sitä ja kohdannut vastoinkäymisä joita et pysty edes kuvittelemaan, hänen täytyy vaan jaksaa kärsiä päivästä toiseen omaa helvettiin ainoastaan siksi ettei sinulle tai muille läheisille tulisi paha mieli...

Ja tosissaan, siinä vaiheessa kun ihminen on aivan pohjalla hän ei pysty näkemään valoa missään eikä edes ajattelemaan sitä että joku jäisi häntä kaipaamaan. Päinvastoin, usein sitä vielä ajattelee että se oma kuolema on läheisille vain helpotus.

ps. kaikki vastoin käymiset ihmisen elämässä ei todellakana ole itseaiheutettuja sotkuja

NIINPÄ, eivät ole. Itseaiheutettuja. Ja masennus EI ole tauti, josta tahdonvoimalla parantuu. EI auta itseään niskasta kiinniottaminen.

 

Isä päätti elämänsä köyden jatkona.

 

3 tavallaan tuttua, sekä yksi ystävä jota kaipaan kamalasti, hän oli vakavasti sairas ja siksi päätyi ratkaisuunsa <3 (en pääse koskaan yli siitä etten enää näe häntä)

 

taas tuo hymiö...en osaa tehdä näitä...mistä se tohon tuli. miten se sydän tehdään?

 

Tämän läheisen ystävän itsemurhan ymmärrän, koska hänen sairaus oli todella paha ja vaikea eikä mitään toivoa parantua, vain hidas kituminen..

 

ne, ketkä menettäneet läheisensä, onko toisen itsemurha tullut ihan puuntakaa?

on tullut. ihan täysin. kellään ei ollut mitään aavistustakaan ja edelleen vuosia myöhemmin mietimme että miksi

kysymyksiä on paljon, niihin ei koskaan vastauksia saaha edes jäähyväiskirjeen muodossa. kova ikävä on :'(

 

taas tuo hymiö...en osaa tehdä näitä...mistä se tohon tuli. miten se sydän tehdään?

sydän tehdään näin: : heart : ja tuolta heartin ja kaksoispisteiden välistä välilyönnit pois eli näin :heart:

ja hymiö tulee jos on sulkumerkki ja ä tai ö - kirjain viimisenä, esim. ä)

 

Kaksi sukulaismiestä ja yksi sellainen, jota en ollut tavannut koskaan, mutta seurustelin hetken erään pojan kanssa. Iltana jolloin olimme ensimmäisillä treffeillä hänen veljensä tappoi itsensä. Juttumme kuivui aika äkkiä kokoon.

 

isäni. :'( ja sisareni yritti pahan masennuksen kourissa. Aina ei voi auttaa eikä osaa jos ei pysty eikä kykene. Vaikka yrittäisi ymmärtää lähimmäistään joka on syvästi masentunut,ei välttämättä tiedä miltä siitä tuntuu. Toki silloin on helpompi olla tukena jos on itse käynyt kuilun pohjalla masennuksen sairastaessaan. Silloin on edes jonkinlaista suuntaa siittä miltä asiat voi tuntua. :heart: ihmismieli kun on niin erinlainen.

NIMENOMAAN; ihmismieli on erilainen ja käyttäytyy NIIN kovin eritavoin, erilaisissa tilanteissa. Eniten minua ehkä kyrsii ne ihmiset, jotka sanovat, että vain luuserit tekee itsemurhan. Puuttuukohan noilta ihmisiltä joku empaattisuuden taso?

voi olla! Ehkä he tuntevat jonkinsortin vihaa tai katkeruutta joka voi olla jonkun tapa surra läheisen itsemurhaa, eikä vaan halua myöntää itselleen että näinkin voi käydä? tai sitten täytyy olla todella kylmä ihminen.
Itse murha ei ole mikään leikinasia.

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

Minusta taas sinun kirjoituksesi kuvastaa hyvin luuserimaista ja itsekästä ajattelutapaa. Että toisen joka on vuosia ja vuosia hakenut apua saamtta sitä ja kohdannut vastoinkäymisä joita et pysty edes kuvittelemaan, hänen täytyy vaan jaksaa kärsiä päivästä toiseen omaa helvettiin ainoastaan siksi ettei sinulle tai muille läheisille tulisi paha mieli...

Ja tosissaan, siinä vaiheessa kun ihminen on aivan pohjalla hän ei pysty näkemään valoa missään eikä edes ajattelemaan sitä että joku jäisi häntä kaipaamaan. Päinvastoin, usein sitä vielä ajattelee että se oma kuolema on läheisille vain helpotus.

ps. kaikki vastoin käymiset ihmisen elämässä ei todellakana ole itseaiheutettuja sotkuja

NIINPÄ, eivät ole. Itseaiheutettuja. Ja masennus EI ole tauti, josta tahdonvoimalla parantuu. EI auta itseään niskasta kiinniottaminen.

juu ei todellakaan. vaan masennuksen taustalla on usein esim. heikentynyt serotoniiniaineenvaihdunta. eikä se korjaannu sillä että ottaa itteään niskasta kiinni.

 

Yksi ystävä ja muutama tuttu. Syytän vieläkin toisinaan itseäni, etten ymmärtänyt ystäväni vihjeitä itsemurhasta.

 

On, pappa, kypsässä yli 80v iässä. Ja tuli yllätyksenä. ei enää jaksanu olla yksin, sen tiijän että oli nähny mummusta unia jo pitkän aikaa ennenkuin pääs perässä.
:'(

ukon kavereita on myös paljo lähteny omien käsien kautta.

 

Itsemurhaprosessi

itsemurhaan ajautuminen on prosessi. Itsemurhaa edeltää usein ihmisen elämän tukala olotila. Hän ei näe enää muuta ulospääsyä. Ihminen voi hautoa itsemurhaa pitkän aikaa. Kun päätös itsemurhasta on valmis, sen tekijä saattaa vaikuttaa silminnähden helpottuneelta.

Itsemurhariskiä kasvattavat suuret elämänmullistukset kuten avioero tai läheisen kuolema. Myös rahallisten vaikeuksien, seksuaalisen väkivallan ja pitkäaikaisten sairauksien on huomattu kasvattavan itsemurhariskiä. Kerran itsemurhaa yrittäneistä 10 prosenttia tekee lopulta itsemurhan.[1]

Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä. Yleisin oli mielialahäiriöihin lukeutuva masennus, joka todettiin jonkinasteisena 66 prosentilla itsemurhan tehneistä. Vain kahdella prosentilla tutkituista ei todettu minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Kyseisessä tutkimuksessa viiden prosentin mielentilaa ei kyetty määrittämään. Muita huomattavia itsemurhariskin kasvattajia ovat skitsofrenia ja alkoholismi.[12] Myös ahdistuneisuushäiriöt aiheuttavat itsemurha-alttiutta.[13] Itselleen vaaraksi olevat potilaat saatetaan lain mukaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon.[14]

Itsemurhan vaarasta viestivät aiemmat itsemurhayritykset, itsemurhasta puhuminen ja vaikea-asteinen masennus. Myös itsemurhien aiempi esiintyminen suvussa, itsetuhoinen käyttäytyminen, tarpeeton riskienotto ja voimakas kiinnostus kuolemaa kohtaan saattavat olla riskitekijöitä. Monilla ilmenee myös persoonallisuuden muutoksia, psykoottistasoisia oireita, koulu- tai työsuorituksen heikkenemistä, keskittymisvaikeuksia, mielenkiinnon ja energian puutetta, päihteiden väärinkäyttöä, eristäytymistä, nukahtamisvaikeuksia tai halua nukkua koko ajan sekä muutoksia ruokahalussa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsemurha#Itsemurhaprosessi

 

http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=0f7b9707-3316-4517-8c48-7ac574bfd647

tuolla kannattaa käyä ees kattelemassa.

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

Minusta taas sinun kirjoituksesi kuvastaa hyvin luuserimaista ja itsekästä ajattelutapaa. Että toisen joka on vuosia ja vuosia hakenut apua saamtta sitä ja kohdannut vastoinkäymisä joita et pysty edes kuvittelemaan, hänen täytyy vaan jaksaa kärsiä päivästä toiseen omaa helvettiin ainoastaan siksi ettei sinulle tai muille läheisille tulisi paha mieli...

Ja tosissaan, siinä vaiheessa kun ihminen on aivan pohjalla hän ei pysty näkemään valoa missään eikä edes ajattelemaan sitä että joku jäisi häntä kaipaamaan. Päinvastoin, usein sitä vielä ajattelee että se oma kuolema on läheisille vain helpotus.

ps. kaikki vastoin käymiset ihmisen elämässä ei todellakana ole itseaiheutettuja sotkuja

Olen erimieltä.

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.

Minusta taas sinun kirjoituksesi kuvastaa hyvin luuserimaista ja itsekästä ajattelutapaa. Että toisen joka on vuosia ja vuosia hakenut apua saamtta sitä ja kohdannut vastoinkäymisä joita et pysty edes kuvittelemaan, hänen täytyy vaan jaksaa kärsiä päivästä toiseen omaa helvettiin ainoastaan siksi ettei sinulle tai muille läheisille tulisi paha mieli...

Ja tosissaan, siinä vaiheessa kun ihminen on aivan pohjalla hän ei pysty näkemään valoa missään eikä edes ajattelemaan sitä että joku jäisi häntä kaipaamaan. Päinvastoin, usein sitä vielä ajattelee että se oma kuolema on läheisille vain helpotus.

ps. kaikki vastoin käymiset ihmisen elämässä ei todellakana ole itseaiheutettuja sotkuja

NIINPÄ, eivät ole. Itseaiheutettuja. Ja masennus EI ole tauti, josta tahdonvoimalla parantuu. EI auta itseään niskasta kiinniottaminen.

juu ei todellakaan. vaan masennuksen taustalla on usein esim. heikentynyt serotoniiniaineenvaihdunta. eikä se korjaannu sillä että ottaa itteään niskasta kiinni.

Heikentynyt serotiini aineenvaihdunta, niinpä käsittääkseni sitäkin voidaan hoitaa.