Vakavaa asiaa: Kenen sukulainen/ystävä/tuttava tehnyt itsemurhan? "Tabut pitää murtaa"...

Niin, mietin, voiko tästä tehdä aloitusta, mutta MIKSEI voisi?

Itsellä hyvin läheinen sukulainen on aikanaan päätynyt siihen ikävään, lopulliseen ratkaisuun. "Myrsky vesilasissani" alkaa vasta nyt nousta, kysymysten muodossa....

Kohtalotovereita?

 

montakin sukulaista tappanut itsensä, veljen kaveri, miehen kaveri jne.

 

Onhan noita sattunut, ei oikein ole ymmärrettävä juttu.

 

Miehen moni kaveri on tehnyt. Älä syytä itseäsi ainakaan.

 

Pari tuttua on päätynyt samaan ratkaisuun. Elämäntilanne ja yksinäisyys ajoivat nurkkaan. Toinen löydettiin asunnostaan kuolleena vasta paaaaaljon myöhemmin, joka kertoo jo jotakin... Itse kituuttaisin vaikka jonkun kuistin alla syöden hiiriä, mutta kaikki eivät jaksa taistella.

 

Äiti, ex läheisimpiä.

 

täällä yks jonka läheisistä on osa lähtenyt omankäden kautta

 

ne, ketkä menettäneet läheisensä, onko toisen itsemurha tullut ihan puuntakaa?

 

Ex-miehen veli.
Entinen työkaveri.

 

Äidin mies.

 

Miehen paras ystävä teki itsemurhan joutuessaan taloudelliseen ahdinkoon. Löytyi siis hukkuneena läheisestä järvestä, ja jälkeenjätetty viesti kertoi, että teko oli tahallinen, ja syynä se ettei nähnyt enää valoa pimeydessä. Aiheutti kyllä silloin erittäin surullisen ajanjakson sekä miehelleni että minulle (ja muille läheisille), mutta nyt asian yli on jo päästy, vaikka tokihan ystävää vielä ajatuksissa muistetaan. Teko vaan tuntui niin väärältä, koska apua olisi kyllä ollut tarjolla, kunhan tämä henkilö sitä vain olisi uskaltanut pyytää. Mutta vaikeuksien kohdatessa tämän ihmisen ainoa ystävä oli viina... :'(

 

Äiti, tasan vuos sitten :|

 

ne, ketkä menettäneet läheisensä, onko toisen itsemurha tullut ihan puuntakaa?

Minun kohdallani tavallaan kyllä. Vasta nyt, kun asiasta on kohta 14 vuotta, olen alkanut miettiä, että ehkä hän oli tavallaan "potentiaalinen" itsemurhaehdokas..... Ikävä sanoa näin, varsinkin, kun kyseessä on oma isä. Tosin en ole elänyt hänen kanssaan kuin elämäni ekat 5 vuotta, mutta kuitenkin.

 

Miehen paras ystävä teki itsemurhan joutuessaan taloudelliseen ahdinkoon. Löytyi siis hukkuneena läheisestä järvestä, ja jälkeenjätetty viesti kertoi, että teko oli tahallinen, ja syynä se ettei nähnyt enää valoa pimeydessä. Aiheutti kyllä silloin erittäin surullisen ajanjakson sekä miehelleni että minulle (ja muille läheisille), mutta nyt asian yli on jo päästy, vaikka tokihan ystävää vielä ajatuksissa muistetaan. Teko vaan tuntui niin väärältä, koska apua olisi kyllä ollut tarjolla, kunhan tämä henkilö sitä vain olisi uskaltanut pyytää. Mutta vaikeuksien kohdatessa tämän ihmisen ainoa ystävä oli viina... :'(

Viina vääristää, ikävä kyllä. Vaikeuksien keskellä siksikin toivoisi jotain muuta ns pakokeinoa, mutta, minkäs teet. Rauha hänen sielulleen.

 

On tehnyt ja vielä useampi yrittänyt. Viime kuussa viimeksi sain tällaisen tiedon. Koulukaveri parin vuoden takaa päätynyt tällaiseen ratkaisuun.

 

Isäni on tehnyt. Ei se puun takaa tullut vaikka en ollutkaan halunnut uskoa että niin kävisi.

 

isäni. :'( ja sisareni yritti pahan masennuksen kourissa. Aina ei voi auttaa eikä osaa jos ei pysty eikä kykene. Vaikka yrittäisi ymmärtää lähimmäistään joka on syvästi masentunut,ei välttämättä tiedä miltä siitä tuntuu. Toki silloin on helpompi olla tukena jos on itse käynyt kuilun pohjalla masennuksen sairastaessaan. Silloin on edes jonkinlaista suuntaa siittä miltä asiat voi tuntua. :heart: ihmismieli kun on niin erinlainen.

 

kummitätini onnistui siinä monen yrittämisen jälkeen.

 

Onhan nuita... Pahimpana tapauksena olen kokenu parhaan kaverini itsemurhan... Se mies oli mulle kaikki kaikessa ja tuntu että koko minun elämä valu viemäriin sen kuoleman jälkeen. Sillon kävin läpi kaikki tunnemyrskyt vihasta ikävään... :ashamed:

 

isäni. :'( ja sisareni yritti pahan masennuksen kourissa. Aina ei voi auttaa eikä osaa jos ei pysty eikä kykene. Vaikka yrittäisi ymmärtää lähimmäistään joka on syvästi masentunut,ei välttämättä tiedä miltä siitä tuntuu. Toki silloin on helpompi olla tukena jos on itse käynyt kuilun pohjalla masennuksen sairastaessaan. Silloin on edes jonkinlaista suuntaa siittä miltä asiat voi tuntua. :heart: ihmismieli kun on niin erinlainen.

NIMENOMAAN; ihmismieli on erilainen ja käyttäytyy NIIN kovin eritavoin, erilaisissa tilanteissa. Eniten minua ehkä kyrsii ne ihmiset, jotka sanovat, että vain luuserit tekee itsemurhan. Puuttuukohan noilta ihmisiltä joku empaattisuuden taso?

 

kyllä ja ihan puuntakaa tuli...

 

Onhan nuita... Pahimpana tapauksena olen kokenu parhaan kaverini itsemurhan... Se mies oli mulle kaikki kaikessa ja tuntu että koko minun elämä valu viemäriin sen kuoleman jälkeen. Sillon kävin läpi kaikki tunnemyrskyt vihasta ikävään... :ashamed:

Kyllä, siinä leiskuaa myös vihan tunteet.... Ja monet muut....

 

ystävä teki itsemurhan muutamia vuosia sitten

 

täällä yks jonka läheisistä on osa lähtenyt omankäden kautta

 

Eikö se ole aika "luuserimainen " teko kuitenkin , apua saa kun ottaa sen vastaan . Itsekäs ihminen täytyy olla kun kun ei ajattele yhtään jälkeenjääviä, usein ensin sotketaan oma elämä , ja sitte kun ollaan niin pohjalla että ei yksin selvitäkkään, niin tapanpa itseni. Tää on kovaa tekstiä , mutta niin totta niin totta. En anna arvoa itsemurhaajille, avun hakijalle riittää empatiaa.