Voiko isyydestä kieltäytyä?

kelaelarit korvauksia mammanpojille seksivalistuksesta, joka meni vituraksi. "luulin minulla olevan raskauden suhteen valinnanvapaus varsinkin kun minut vieteltiin ja pilsuistakin valehdeltiin, nyyh. "

 

Niin, tres amigos pöydän ääressä, yhdellä on revolveri toisen otsalla, ja kolmas neuvoo mitä pitäis tehdä. Kärjistetysti.

tres persona!

 

Siis ihan oikeastikko haluaisit mieluummin lapsellesi narkkari-isän, kuin sellaisen isän jota ei kiinnosta koko lapsi :O

Ei yhtään haittais et huumehöyryissä tulis lasta katsomaan?
Et ihan sama mikä se isä on, kunhan on isä lapselle

Lapsi pärjää aivan vallan mainiosti ilman sitä isääkin. Joskus voi jopa tutustua johonkin mieheen joka pitää lasta kuin omanaan ja lapsi tätä isänään.

Isä ei ole se joka on lapsen siittänyt, vaan isä on se joka on lapsen kasvattanut

Usein on oikeasti parempi sille lapselle olla tuntematta omaa isäänsä. On lapselle äärimmäisen raskasta sellainenkin, että isä lupaa tulla ja kerta toisensa jälkeen ei ilmestykkään paikalle, PALJON raskaampaa kuin se, ettei lapsi tiedä koko isästä.

On parempi tuntea isä kuin että ei ole edes koskaan tavannut tätä ja saa pohtia miksi isää ei kiinnostanut tuon taivaallista ja millainen hän on. Tämän sanon kokemuksesta kun tosiaan itse olen isätön. Mulla vasta parin viime vuoden sisällä on ollut kova halu nähdä isää ja tietää millainen persoona hän on, että tiedän omat juureni. Ne usein alkaa kiinnostaa vasta myöhemmällä iällä. Lapsuus menee huolettomasti ja ihanasti usein, mutta aikuisena pysähtyy vasta miettimään että mitä olen perinyt äidiltä ja mitä isältäni.
Ja nuo tapaamiset ilman muuta ainoastaan kun "narkki-isä" olisi kuivilla!

 

Kepsis himoo tytsii

Ihan suotta, tytsi on kosinut minua.=)

 

On parempi tuntea isä kuin että ei ole edes koskaan tavannut tätä ja saa pohtia miksi isää ei kiinnostanut tuon taivaallista ja millainen hän on. Tämän sanon kokemuksesta kun tosiaan itse olen isätön. Mulla vasta parin viime vuoden sisällä on ollut kova halu nähdä isää ja tietää millainen persoona hän on, että tiedän omat juureni. Ne usein alkaa kiinnostaa vasta myöhemmällä iällä. Lapsuus menee huolettomasti ja ihanasti usein, mutta aikuisena pysähtyy vasta miettimään että mitä olen perinyt äidiltä ja mitä isältäni.
Ja nuo tapaamiset ilman muuta ainoastaan kun "narkki-isä" olisi kuivilla!

Siinäpä se onkin, ei kaikki halua edes tuntea sitä ihmistä joka lahjoitti geenejään muttei jäänyt hengailemaan paikalle.

 

Piileehän tuossa myös sukurutsauksen vaara. Ellei äiti kirjoita listaa, keiden kanssa ei sitten mennä kuksimaan.

Perinnölliset sairaudet etc.

Tuo vaara on etenkin tällaisessa pienessä valtiossa hyvinkin todellinen.

Yksi kaveri on kasvanut ilman biologista isäänsä (alunalkaen isä itse lähti livohkaan eikä halunnut osallistua lapsen elämään, jostain 10+ ikäisestä lapsi kuitenkin olisi halunnut olla isän kanssa ja isäkin lapsen kanssa, mutta lapsen äiti esti tämän kunnes lapsi täytti 18v) eikä siis tunne isänsä sukua juurikaan.
Tämä tyttö sitten ihastui jossain vaiheessa kovin yhteen poikaan, rakastuivat ja muuttivat yhteenkin jossain vaiheessa.
Pian yhteenmuuton jälkeen tyttö kutsui tämän biologisen isänsä tapaamaan "valittuaan" ja siinähän heti eteisessä selvisi, että seurusteleva ja jo yhteen muuttanut pari onkin serkuksia.
Erittäin "kiva" juttu kaikenkaikkiaan.

 

On parempi tuntea isä kuin että ei ole edes koskaan tavannut tätä ja saa pohtia miksi isää ei kiinnostanut tuon taivaallista ja millainen hän on. Tämän sanon kokemuksesta kun tosiaan itse olen isätön. Mulla vasta parin viime vuoden sisällä on ollut kova halu nähdä isää ja tietää millainen persoona hän on, että tiedän omat juureni. Ne usein alkaa kiinnostaa vasta myöhemmällä iällä. Lapsuus menee huolettomasti ja ihanasti usein, mutta aikuisena pysähtyy vasta miettimään että mitä olen perinyt äidiltä ja mitä isältäni.
Ja nuo tapaamiset ilman muuta ainoastaan kun "narkki-isä" olisi kuivilla!

No sitä tässä ollaan yritetty selittää, että kaikki eivät ole kykeneviä vanhemmiksi, narkkari oli näistä yksi esimerkki, se lapsentulo ei tarkoita sitä että narkki pääsisi joskus kuiville, eli hän ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta..
Narkkari on narkkari ja ei jonkun baaripanon synnyttämä lapsi auta siinä kuiville pääsyssä YHTÄÄN.
Itsekkin olen isätön ja isä on isä myös toiselle henkilölle, aivan kykenevä. Ei vain kiinnostanut olla minulle isä. Mieluummin näin

 

Siinäpä se onkin, ei kaikki halua edes tuntea sitä ihmistä joka lahjoitti geenejään muttei jäänyt hengailemaan paikalle.

Nämä lienevät kuitenkin vähemmistössä.
Itse tunnen about 10 ilman isää kasvanutta lasta, joista yhtä lukuunottamatta jokainen on kärsinyt asiasta ja halunnut tavata isänsä, miettinyt miksi ei kelvannut jne.
Tuo yksi poikkeuskin on todella vihainen ja katkera asiasta, eli ei se hänellekään ole hälläväliä.

Tosin kaikki tuntemani tuota yhtä katkeraa ja vihaista lukuunottamatta ovat tavanneet jossain vaiheessa isänsä ja tutustuneet tähän.
Tiedänpä pari tapausta, jossa lapsi on jopa alle kouluikäisenä kiinnostunut juuristaan.

En luottaisi siihen, ettei lasta välttämättä edes kiinnosta koko asia.

 

No sitä tässä ollaan yritetty selittää, että kaikki eivät ole kykeneviä vanhemmiksi, narkkari oli näistä yksi esimerkki, se lapsentulo ei tarkoita sitä että narkki pääsisi joskus kuiville, eli hän ei ole kykenevä huolehtimaan lapsesta..
Narkkari on narkkari ja ei jonkun baaripanon synnyttämä lapsi auta siinä kuiville pääsyssä YHTÄÄN.
Itsekkin olen isätön ja isä on isä myös toiselle henkilölle, aivan kykenevä. Ei vain kiinnostanut olla minulle isä. Mieluummin näin

Ja silloin ei tarvitse olla isä. Ei kukaan pakota lähettämään synttärikortteja tai viemään lasta huvipuistoon, soittelemaan tms. Koskaan.

Niin, ei mullakaan ole mitään hampaankolossa isättömyyden takia. Sain mitä parhaimman lapsuuden ja olen kauhean kiitollinen että olen just mä ja ilman isäähän en olisi edes olemassa. Näitä ei pohdi nuorempana - tai en itse ainakaan pohtinut :O Vasta viimeaikoina olen ajatellut kuinka pienestä elämä on lopulta kiinni ja kaikille on joku tarkoitus.

 

Nämä lienevät kuitenkin vähemmistössä.
Itse tunnen about 10 ilman isää kasvanutta lasta, joista yhtä lukuunottamatta jokainen on kärsinyt asiasta ja halunnut tavata isänsä, miettinyt miksi ei kelvannut jne.
Tuo yksi poikkeuskin on todella vihainen ja katkera asiasta, eli ei se hänellekään ole hälläväliä.

Tosin kaikki tuntemani tuota yhtä katkeraa ja vihaista lukuunottamatta ovat tavanneet jossain vaiheessa isänsä ja tutustuneet tähän.
Tiedänpä pari tapausta, jossa lapsi on jopa alle kouluikäisenä kiinnostunut juuristaan.

En luottaisi siihen, ettei lasta välttämättä edes kiinnosta koko asia.

No ei se nyt niinkään ollut pointti kuinka moni keskimäärin haluaa, otantana joku 10 ihmistä on aika pieni mutta eniveis, ei sillä väliä.

Se mikä minua vaan huvittaa vieläkin, kun missasin sen aikasemmilta sivuilta silloin kun se kirjoitettiin, että narkki voisi olla ihan hyvä isä

Joopatijoo.

 

No ei se nyt niinkään ollut pointti kuinka moni keskimäärin haluaa, otantana joku 10 ihmistä on aika pieni mutta eniveis, ei sillä väliä.

Se mikä minua vaan huvittaa vieläkin, kun missasin sen aikasemmilta sivuilta silloin kun se kirjoitettiin, että narkki voisi olla ihan hyvä isä

Joopatijoo.

Niin onkin, en mä väitäkään mun oman kokemuksen olevan joku The Truth enkä edes usko, että on olemassa jotain sellaista, vaan jokainen kokee isättömyyden omalla tavallaan.
Mitä nyt tutkimuksia olen aiheesta lueskellut, niin kyllä se (isättömyys) keskimäärin sen suuruusluokan tragedia lapselle on, ettei ainakaan tulisi tietoisesti pyrkiä totaaliseen isättömyyteen, vaikka lapsi (ainakin näennäisesti) "pärjää" ja "selviääkin", on onnellinenkin.

Mäkin missasin tuon narkkijutun, enkä kyllä usko, että narkki ainakaan lähivanhempana voi hyvä vanhempi olla, mutta etävanhempana esimerkiksi 4pv/kk ja selvänä aivan hyvin voi olla varsin rakastava, lämmin ja turvallinen hahmo lapsen elämässä.
Riippuu tietty vähän siitäkin, millainen narkki on kyseessä.
Aika paljon on kuitenkin niitäkin vanhempia ja ihan lähivanhempia, jotka vetää päivittäin laillisia huumeita lääkkeiden muodossa, eikä heidän vanhemmuuttaan kyseenalaisteta.

 

Siinäpä se onkin, ei kaikki halua edes tuntea sitä ihmistä joka lahjoitti geenejään muttei jäänyt hengailemaan paikalle.

Korjailinkin tuonne aiemmaksi:

Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi vastustaa oman isänsä selvittämistä ja vahvistamista.

 

Tuo vaara on etenkin tällaisessa pienessä valtiossa hyvinkin todellinen.

Yksi kaveri on kasvanut ilman biologista isäänsä (alunalkaen isä itse lähti livohkaan eikä halunnut osallistua lapsen elämään, jostain 10+ ikäisestä lapsi kuitenkin olisi halunnut olla isän kanssa ja isäkin lapsen kanssa, mutta lapsen äiti esti tämän kunnes lapsi täytti 18v) eikä siis tunne isänsä sukua juurikaan.
Tämä tyttö sitten ihastui jossain vaiheessa kovin yhteen poikaan, rakastuivat ja muuttivat yhteenkin jossain vaiheessa.
Pian yhteenmuuton jälkeen tyttö kutsui tämän biologisen isänsä tapaamaan "valittuaan" ja siinähän heti eteisessä selvisi, että seurusteleva ja jo yhteen muuttanut pari onkin serkuksia.
Erittäin "kiva" juttu kaikenkaikkiaan.

Ai kamala!

 

Siinäpä se onkin, ei kaikki halua edes tuntea sitä ihmistä joka lahjoitti geenejään muttei jäänyt hengailemaan paikalle.

Vaikea kuvitella kyllä tuollaista tapausta. Usein sitä haluaa oppia ymmärtämään itseään mahdollisimman hyvin ja iän myötä kaivella juuriaan. Ilman isovanhempiani isän puolelta olisin varmasti aivan hukassa kuka olen, vaikka äitiin olen selkeästi tullut Kyllä sitä tahtoo tuntea sukuaan tai edes tietää minkälaista porukkaa se on.

Eikä siihen katkeruutta liity mikäli äiti on ollut hyvä ja rakastava vanhempi. Sitä mitä ei ole, ei osaa kaivata. Yksi vanhempi riittää ehdottomasti.

 

Vaikea kuvitella kyllä tuollaista tapausta. Usein sitä haluaa oppia ymmärtämään itseään mahdollisimman hyvin ja iän myötä kaivella juuriaan. Ilman isovanhempiani isän puolelta olisin varmasti aivan hukassa kuka olen, vaikka äitiin olen selkeästi tullut Kyllä sitä tahtoo tuntea sukuaan tai edes tietää minkälaista porukkaa se on.

Eikä siihen katkeruutta liity mikäli äiti on ollut hyvä ja rakastava vanhempi. Sitä mitä ei ole, ei osaa kaivata. Yksi vanhempi riittää ehdottomasti.

No minun ei sitä tarvitse kuvitella, en ole yli kolmeenkymmeneen vuoteen nähnyt bioisääni, eikä kiinnosta.

Tiedän nimen, missä asuu mikä on ollut ammatti ja että minulla on sisaruksia sieltä puolelta.

Minulla ei ole mitään tarvetta yrittää nähdä yhteyksiä minun ja bioisäni välillä, ymmärrän miten biologia ja geenit toimivat ihan tarpeeksi hyvin tietääkseni että tottakai ainakin pinnallisia yhteneväisyyksiä löytyy kun kaivelee, mitä sitten?

Se ei muuttaisi mitään muuta kuin huonompaan ottaen huomioon minun luonteeni.

 

No minun ei sitä tarvitse kuvitella, en ole yli kolmeenkymmeneen vuoteen nähnyt bioisääni, eikä kiinnosta.

Tiedän nimen, missä asuu mikä on ollut ammatti ja että minulla on sisaruksia sieltä puolelta.

Minulla ei ole mitään tarvetta yrittää nähdä yhteyksiä minun ja bioisäni välillä, ymmärrän miten biologia ja geenit toimivat ihan tarpeeksi hyvin tietääkseni että tottakai ainakin pinnallisia yhteneväisyyksiä löytyy kun kaivelee, mitä sitten?

Se ei muuttaisi mitään muuta kuin huonompaan ottaen huomioon minun luonteeni.

Siis tiedät että sinulla on sisaruksiakin häneltä? Etkö ole isäsi puolen sukulaisien kanssa missään tekemisissä? Mulla ja veljelläni isän puolen isovanhemmat ja serkut on tosi läheisiä joten en tiedä missä kriisissä olisin ilman edes tietoa heistä. Toisaalta uskon, että jos ei kiinnostusta heidän puoleltaan kolmenkymmenen vuoden aikana ole kohtaasi ollut niin turha sinunkaan on sitä pohtia... Tosin myöhemmin sinulle voi tulla halu tavata isä ja sukua sieltä puolen.

 

Siis tiedät että sinulla on sisaruksiakin häneltä? Etkö ole isäsi puolen sukulaisien kanssa missään tekemisissä? Mulla ja veljelläni isän puolen isovanhemmat ja serkut on tosi läheisiä joten en tiedä missä kriisissä olisin ilman edes tietoa heistä. Toisaalta uskon, että jos ei kiinnostusta heidän puoleltaan kolmenkymmenen vuoden aikana ole kohtaasi ollut niin turha sinunkaan on sitä pohtia... Tosin myöhemmin sinulle voi tulla halu tavata isä ja sukua sieltä puolen.

En ole nähnyt ketään hänen suvustaan. Eikä ole mitään tietoa varsinaisesti sieltä puolelta muutenkaan, muutakuin sen mitä äiti aikanaan kertoi tilanteesta kun he tapailivat joka oli itsessään jo aika makaaberia kuultavaa.

Ja en minä olekkaan pohtinut häntä tai asioita häneen liittyen. Ne on suht selvät ajatukset eikä vaadi paljoa prosessoimista.

Enkä nyt oikein osaa ajatella kaipaavani sitä asiaa elämääni kun en ole kaivannut sitä tähänkään mennessä, kumminkin keski-ikä lähestyy hyvää vauhtia.

 

En ole nähnyt ketään hänen suvustaan. Eikä ole mitään tietoa varsinaisesti sieltä puolelta muutenkaan, muutakuin sen mitä äiti aikanaan kertoi tilanteesta kun he tapailivat joka oli itsessään jo aika makaaberia kuultavaa.

Ja en minä olekkaan pohtinut häntä tai asioita häneen liittyen. Ne on suht selvät ajatukset eikä vaadi paljoa prosessoimista.

Enkä nyt oikein osaa ajatella kaipaavani sitä asiaa elämääni kun en ole kaivannut sitä tähänkään mennessä, kumminkin keski-ikä lähestyy hyvää vauhtia.

Niin just. Kyllä sitä pärjää ja pystyy elämään ilman tiedon murustakaan toisesta vanhemmasta.

Itse soisin jokaiselle lapselle oikeuden tuntea isänsä. Ei tarvitse viettää aikaa tai olla läheinen mutta edes mahdollisuus tuntemiseen pitäisi olla lapsella kun lapsella. Se on myös kauhean tärkeä siksi, että näkee miksi toisesta ei ollut isäksi joten siinäkin mielessä on positiivinen mahdollisuus. Mutta kuten sanottu ei ole välttämätöntä tosiaan.

 

Anteeksi kun kysyn, mutta miksi makaaberia?

 

Niin just. Kyllä sitä pärjää ja pystyy elämään ilman tiedon murustakaan toisesta vanhemmasta.

Itse soisin jokaiselle lapselle oikeuden tuntea isänsä. Ei tarvitse viettää aikaa tai olla läheinen mutta edes mahdollisuus tuntemiseen pitäisi olla lapsella kun lapsella. Se on myös kauhean tärkeä siksi, että näkee miksi toisesta ei ollut isäksi joten siinäkin mielessä on positiivinen mahdollisuus. Mutta kuten sanottu ei ole välttämätöntä tosiaan.

Juu siis kyllä minusta lapselle pitää kertoa tuo asia.

 

[QUOTE="Min";29439466]Anteeksi kun kysyn, mutta miksi makaaberia?[/QUOTE]

Ne on semmoisia asioita mitä en julkisesti puhu, viittaus oli lähinnä siihen, että kyllä ne meidän vanhemmat ja vanhempien vanhemmat on "osanneet" ihan siinä missä nykyäänkin ihmiset. Asia mikä monella tuntuu unohtuvan kun kauhistelevat nykymaailman menoa.

 

Tuo on niin totta. Ja monia asioita piti vaan "suvaita".

 

Ei siittäjyys isää tee. Vahinkoraskaudessa mies on spermanluovuttajan asemassa, jos nainen on esim.baaripokalle kertonut syövänsä pilsuja ja vielä puhkonut kondomit tms. Mahdolmisesti lapsi saattaa sopia miehellekin,mutta jos ei niin ei lapsi silti välttis isättä jää. Isä on se henkilö, joka on läsnä lapsen elämässä antaen turvallisen miehen mallin.

 

Ei siittäjyys isää tee. Vahinkoraskaudessa mies on spermanluovuttajan asemassa, jos nainen on esim.baaripokalle kertonut syövänsä pilsuja ja vielä puhkonut kondomit tms. Mahdolmisesti lapsi saattaa sopia miehellekin,mutta jos ei niin ei lapsi silti välttis isättä jää. Isä on se henkilö, joka on läsnä lapsen elämässä antaen turvallisen miehen mallin.

Isä – Wikipedia

Kyllä siittäjä on isä, ei poissaolo biologista isyyttä kumoa.
Isä voi tietysti olla lisäksi joku muukin, eikä isä välttämättä ole ollenkaan läheinen jne, mutta isä on isä eikä muuksi muutu.

Psykologinen isä voi olla vaikka naapurin lapseton Harri-setä. Ja näin voi olla, vaikka lapsen sosiaalinen, biologinen ja juridinen isä asuisi lapsen kanssa.
Tai lapsella voi olla vaikka se biologinen isä jossain, juridinen ja sosiaalinen isä samassa taloudessa ja psykologinen isä joku muu.
Meneepä vaikeaksi

 

Yhtä paljon miehellä on oikeus ilmoittaa ettei halua isäksi ennen aborttirajan menoa umpeen.
Yhtälaillahan nainen saa teettää abortin ihan ilman miehen lupaa.
Jos nainen miehen vastustelusta huolimatta päättää pukata lapsen niin pitäköön sitten itse siitä huolen ja olkoot vaatimatta mitään.