Yli kolmevitoset plussanneet / odottajat

Isot onnitteluhalit Sannuliinulle, ihana uutinen :heart:

Alissialle jättiläispeukutukset ettei tulisi hepatoosia tällä kertaa, kädet kyynärpäitä myöden ristissä täällä!! Halit!

Sofia, mulle tehtiin painoarvio 39+0 eli kyllä voit päästä sinne, vaadi! Sinulla voi olla vain loppuraskauden turvotusta kovasti.

Pippurihännälle voimia viime metreihin! Ymmärrän huolesi, kaikki on varmasti hyvin teillä :hug: Vauvan sykevaihtelut 120-180 välillä on ihan normaaleja loppuraskaudessa, sanoi lääkäri.

Isot rutistukset kaikille!

 

Just katsoin että kolme laskettua aikaa on nyt ihan lähellä, on kyllä niin kiva kun tänne syntyy nyt tasaisesti vauvoja Viime hetken tsempit teille kaikille!

Kiitti Pippurihäntä ja Samettihortensia tsemppauksesta

Tänään neuvolakäynti ja kaikki oli mallillaan. Vauva raivotarjonnassa, pää oli kuulemma jo hyvin alhaalla, liikuteltavissa kuitenkin vielä. Hb 122, vauvan syke täälläkin alhaisempi mitä aiemmin, 135-140. Ja terveydenhoitaja oli sitä mieltä että vauvalla päiväuniaika vaikka hieman oikoikin jalkojaan kun paineltiin masua. Ja ei kyllä jäänytkään enää hereille kun painelu loppui. Vauvan asento ja pään alhaalla olo sai aikaan toivon että jospa jo kuukauden kuluttua syntyisi.. mutta maltilla odotan täällä vielä vuoroani

Tänään innostuin tilamaan Kimperin kantoliinan ja pikku myssyn vauvalle. Täytyy vaan opetella käyttämään nettivideoiden avulla kun en tunne ketään joka olisi käyttänyt vauvalla kantoliinaa. Silloin kun oon viimeksi synnyttänyt niin ei juurikaan edes ollut noita liinoja

Tuli muuten mieleen että miten te olette ratkoneet tuon "vauvalla ei saa käyttää peittoa" asian? Unipussi vai ohut peitto, vai joku muu ratkaisu? Tilasin hm:ltä yhden unipussin ja nyt olen miettinyt ruskovillan unipussia mutta kun en nyt oiken tiedä mikä olisi järkevää. Kun peittoja pidettiin siloin ennen ja nyt jotenkin tuntuu että kyllä ihan pienelle pitäisi ainakin ohuen unipussin päälle kyllä edes vähän ohutta peittoa laittaa ainakin jaloille jos ei muuten.

Niin kaikki muuttuu tässä vuosien varrella, hauska juttu oli kun muistin että esikoisen aikaa kättärillä oli lastenhoitohuoneet joita kutsuttiin vauvaloiksi.
Vauvalassa muistan olleen ripeäotteisen lastenhoitajan joka hoivasi vauvoja ja syötti lisämaitoa ihan automaattisesti useallekin tiukasti kapaloidulle käärölle yhtä aikaa. Seuraava synnytys oli sitten viiden vuoden kuluttua ja vauvalasta ei ollut tietoakaan, vierihoito oli tullut jäädäkseen. Saa nähdä että mitäköhän nyt on muuttunut

Alissia 33+4

(sorry vaan pitkät jorinat)

 

Sannuliinu :heart: onnea onnea! Olipas tyttösellä kokoa

Minä en tainnut tajuta oman tytön mittoja laittaakaan, hän oli synytessään 3340g 53 cm ja py 34,5cm.

Rintapumpun ääressä tässä istun. Kohta varmaan tulee tästä pumpusta sama herumisrefleksi kuin vauvan näkemisestä No, jospa tuota myllyä ei tarttis tuossa enää kauaa pitää. Meidän muita kuulumisia laitoin tuonne kerhon puolelle.

Pää on ehkä tyhjentynyt aika tehokkaasti ihan normaaliasioista tässä sairaalassa juoksemisen yhteydessä. Toissa iltana keitin lypsysettiä tunnin ja poltin sitten pilalle sekä kattilan että setin. Eilen otin kotiavaimien sijasta varaston avaimet ja kun vaihdettiin uusi auto, joka käynnistetään nappia painamalla jarru pohjassa niin sen jarrun painaminen eilen oli jotenkin liikaa enkä saanut autoa käyntiin... sovitaanko, että johtuu hormoneista?

loppusuoran naisille onnea matkaan

Ja uusille tervetuloa ja onnea matkaan Se on just niin kun Pippurihäntä sanoi. Joka vaiheessa omat mietinnän aiheet.

Vuorikristalli ja neiti 13 pvä

 

Moikka kaikille piiiitkästä aikaa ja SUURESTI ONNEA SYNNYTTÄNEILLE JA UUSILLE PLUSSANNEILLE :flower:

Lukenut olen teidän kuulumisia kovasti, mutta oma innostus kirjoittamiseen on jostain syystä tyystin lopahtanut :ashamed: jostain syystä ei vaan muka jaksa. Mutta lukiessa teidän juttuja olen saanut suuresti tukea, kiitos siitä jokaikiselle

Omat olot heittelee, periaatteessa kaikki hyvin mutta herkästi väsähdän enkä vieläkään meinaa tajuta että tässä kohtaa raskautta ei vaan voi enää tehdä kaikkea.. supistelee todella herkästi. Eilen käytiin hakemassa kunnon hieno perheauto vaikka kuinka alkuun vannotimme että hyvin pärjätään vanhalla.. toisin kävi minä murruin ja aloin vinkumaan uutta autoa..
Tämä loppuajan odotus on tosiaan yhtä odotusta. Parin viikon päästä pojan rippijuhlat, niissä kun on vielä yhdessä koossa niin sen jälkeen suopi tulla.
RD:n johdosta olin kokoarviossa, rv 33 painoarvio oli 2070g joka menee komiasti keskikäyrillä ? seuraava arvio rv36 jossa myös synnytystapa arviointi. Kävin myös verikokeissa ku kutiaa niin mahottomasti rinnat ja ehkä muualtakin ja mikään ei auta. Tulokset tulee parin päivän sisällä. Paino edelleen pysynyt tiukasti kurissa, -3kg raskautta edeltävään painoon mutta noin pääpiirteittäin kaikki kivasti.
Oma mieliala heittelee, välillä kaikki on niin saakelin ihanaa, toisinaan ihan hanurista. Välillä pelottaa että vauva ei terve tai jotain sattuu, välillä mikään asia ei herätä tunteita. Ihanat hormoonit siis.. laskettiin aikaan kuutisen viikkoa, paljon pitäis tehdä. On tässä aikaa mutta kun mitään ei tunnu vaan saavan aikaiseksi. Yritän lohduttautua että vaikka vaatteet ei olis pesty eikä sänkyä kasattu ja synnytys alkaisi niin nopsaa ne sittenkin hoituisi. Kuten esikoisen kohdalla joka syntyi rv 35. Mitään ei ollut valmisteltu ja kaikki hoitui loistavasti. Menipä minäminäminä -kirjoitteluksi.. :ashamed:

Hyviä vointeja kanssasisaret :flower:

Sohvi 33+4

 

Alissia: 10v sitten synnyttämäni poika nukkui myös Jorvissa jonkun sortin vauvalassa, neljän tunnin pätkiä öisin, kun minä keräsin voimia about 4-6 hengen huoneessa synnytyksen jälkeen... Tomerat kätilöt veivät vauvan sinne yöksi, kun äiti oli selvästi kanttuvei, ja toivat vauvaa sitten aina rinnalle tarpeen mukaan. Korviketta siellä pantiin huuleen tosi herkästi, varsinkin kun multa ei pisaraakaan herunut ennen kotiinlähtöä. Mutta sieltä se maito sitten kuitenkin nousi! Eli jos nyt on Kättärillä remontista huolimatta luvassa kahden hengen huoneet ja vierihoito vauvalle, niin kyllähän tää on ihan luksusta!

Peitto: Esikoinen potki aina pois kaikki lakanat ja harsot, mitä sille peitoksi laittoi ja on ollut tosi kuumaverinen. Mistään unipusseista en ollut silloin kuullutkaan, enkä tiedä, oisko ne tuolla kuumakallella toiminetkaan. Nukkui parhaiten ohuissa vaatteissa ilman peittoa tai sitten ulkona kevyesti pakattuna. Nytkin tuo inhoaa makuupussia, vaikka muuten alkaisikin olla telttailuiässä. Tämän tulokkaan kanssa käytän varmaan ohutta bambu/fleecevilttiä, jonka voi tehdä myös kapaloksi. Ruskovillan unipussia pyysin isomummolta vauvalahjaksi, kun hän erityisesti nyt jotain haluaa meille vielä hankkia. Sitä voisi sitten ainakin myöhemmin talvemmalla käyttää yhtenä vaihtoehtona. En haluaisi totuttaa vauvaa kuitenkaan vaan johonkin tietynlaiseen nukkumisasuun/tapaan, ettei niistä tule sitten uneen ehdollistavia juttuja.

Uskomatonta, mutta totta. Viimeinen raskausviikko, ainakin laskennallisesti! Eilen illalla tuli ensimmäistä kertaa nyt moneen viikkoon semmoinen olo, että nyt ei ole enää montaa päivää edessä. Jotenkin tuli semmoinen tunne, että kyse on enemmänkin päivistä kuin viikoista, vaikka mitään selkeää fyysistä ei olekaan ilmassa vielä näkynyt.

Joka päivä lähempänä synnytystä,
Pippurihäntä ja Möyrinhö 39+0 :heart:

MUOKS: Ai niin, ällövaroitus - sain sitten Obsidanista musta ripulin. Eli en vedä kyllä enää lisärautaa, vaikka mikä ois.

 

Morjens!

Täääh, mikä "vauvalla ei saa käyttää peittoo"? Siellähän ne synnärilläkin pakataan peiton alle. Vai onko taas jotain muuttunut kahdessa vuodessa? Vaikka eipä neuvolassa ole kertaakaan sivuttu edes mitään vauvanhoitojuttuja... Ne vissiin luulee, että mä muista vielä.
TAYSissa oli kuulemma jo kaksi vuotta sitte joku ohjekansio, jossa vauvat kehotettiin laittamaan selälleen nukkumaan, mutta kätilöt ohjeisti kuitenkin kylkinukutukseen. Kaverini oli sitten tiedustellut miksi näin, niin selkänukutus oli kuulemma uusi ohjeistus, jota ei vielä oltu otettu käytäntöön. Teetpä sitten niin tai näin, aina on jonkun mielestä väärin päin. :stick:

Olo on kiree ja pinkee ja samoin täällä välillä on hyvä buugi ja välillä masistaa ihan huolella. Faktaa on se, että kolmen viikon päästä tämä on ohi ja ihan itselleni muistutukseksi loppuraskauden muutama highlight muistiin (ettei aika vaan pääse kultaamaan muistoja):
- hanuria turvottaa ja pakottaa niin, että kun pyllistää lattialle istumaan, pakarat eivät ole se paikka joka osuu lattiaan ensimmäisenä.
- yöllä herää tunnin välein kääntämään kylkeä, koska lonkkia jomottaa.
- käännöksen yhteydessä huomaakin sitten kramppiin asti pingottuneen mahan ja juuri ja juuri ehtii pytylle rakkoa tyhjentämään. Ihan aina ei ehdi...
- rakon tyhjentyminen helpottaa kramppia, mutta krampin jäljiltä vihloo ja repii alavatsaa.
- ihmiset tuijottaa kaduilla/kaupassa... opcorn:

Tästäkin huolimatta aion raahautua likkojen kanssa viinikylään. Niin, ja olen jo laittanut osan mammavaatteista myyntiin. Olen valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen.

Voikaa hyvin! :hug:

Mma R ja Miss Sanelma 39+2

P.s. Pippurihäntä: tai sit se on se kun suoli tyhjenee ennen synnytystä... Muut nimittäin valittelee lisäraudasta tullutta ummetusta. Sairaalakassi pakattu? Mulla ei ole....

 

Mma R: Toiveajattelua. Yhtään ei supista eikä mitään, ihan puhasta suolistovaivaa Viimeksi Obsidan tosin aiheutti mulle kyllä nimenomaan ummetuksen, ei ripulia. Mutta maha on nyt ollut jo pitempään outo muutenkin. Sairaalakassi on kyllä pakattu ja vauvan kotiutumisvaatteet.

Loistava toi sun loppuvaiheen lista... Mitähän siihen itse lisäisi? Ihmisten tuijotusta mä en enää huomaa, mies vaan sano just hiljattain, että ootsä huomannu ku porukka kattoo sun mahaa Mua ei vois vähempää kiinnostaa, kattooko joku tahi ei.

Särkevät nivelet ainakin lisäisin. Makuulla täytyy aina huolehtia, että maha ehtii käännökseen mukaan. Noihin vauvan alaspainumiseen liittyviin vaivoihin mun ei oo tarvinnu edelleenkään tutustua. Oon vissiin sen rakenteinen, että vältyn niiltä tässäkin raskaudessa loppuun asti.

PH

 

Kiitokset kaikille onnitteluista. Monella teistä h-hetki lähenee. Pitäis yrittää kirjoittaa tänne sitä synnytyskertomusta,mutta nyt ei vaan vielä jaksaTulin käymään täällä,kun odottelen sairaalasta kyytiä kotiin ja vauva nukkuu vieressä tyytyväisenä. Ihana päästä kotiin,kun täällä ollut sellaset mekastukset ei meidän tytön osalta vaan muiden,että yritäppä siinä sitten nukkua.

Pippurihäntä,et ole vielä ilmeisesti ehtinyt päivittää mua synnyttäneisiin?

Nuista sykkeistä,mulla ei ole kummaltakaan sykkeet laskeneet loppua kohti. Aina olleet tietyllä välillä pienillä heitoilla.

Onhan tuo loppuaika aina niin tympiää. Itsekkin seurailin jo meökein neuroottisena liikkeitä ja sitten kun yöllä heräsin siihen valtaisaan verenvuotoon olin aivan varma,että tämä oli nyt sitten tässä,mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja vuoto johtui ilmeisesti istukasta,josta yksi kulma repsotti. Näin päättelivät,kun puuttui nukkapintaa

Täällä ainakin ohjeistetaan kylkinukutukseen ja pienet villapeitot on vauvoilla. Itsellä saman kaltainen 50cmx50cm neulottupeitto kanssa kotona ja esikoisen aikaset unipussit tulee myös käyttöön.
Sannuliinu ja maailman suloisin pulloposki tyttönen

 

Oops, Sannuliinu. Nyt on päivitetty

 

Hei!
Mun pitää sanoa tuosta Obsidanista omalla kohdallani, että vatsa on tyhjentynyt oikein sulavasti ja nopeasti viimeiset kuukaudet - ummetuksesta ei tietoakaan! Mutta on myös tehonnnut onneksi, koska hemoglobiini oli jo noussut 125.

Loppuajan odotukseen voisi lisätä myös sen turvotuksen, edes kumisaapas ei mahtunut oikeeseen jalkaan toissapäivänä, joten varvastossuilla mennään koko ajan säässä kuin säässä. Apua, jos olisi talvi, mitähän ihmettä sitten käyttäisi..?
Ja kuorsauksen, kun nenä on niin tukossa. Mies oli nauhoittanut ystävällisesti eräs yö, sain kyllä hyvät naurut =) .

Sofia75, vko 39 (POKS).

 

Moi kaikille!

Huh ja puh tätä hellettä! Kauhea turvotus, nilkat ja jalat särkee kamalasti. Kävely on tosi hankalaa ja pyörryttävä olo tulee helposti. Kamalaa narinaa mutta nyt olo on kyllä tosi tukala.

Nyt on alkanut pyöriä sitten mullakin ne synnytyksen kauhut mielessä, mitä jos jotain menee pieleen.. entä jos vauvalle sattuu jotain.. tosi inhottavia ajatuksia. Ja kun pelottaa että ei pääse synnytykseenkään saakka, aamulla ekana mielessä jos tuntee vauvan liikkeet, että huh, on viel hengissä. Mä en ymmärrä miten nää ajatukset on nyt saamassa musta vallan

Sain muuten peittopulmankin ratkottua, ohut puuvillainen reikäneulepeitto tulee meille sitten toimittamaan peiton virkaa silloin kun tuntuu tarvitsevan ja ruskovillan unipussi myös.
Ai niin, osaisiko joku kantoliinailuun perehtynyt neuvoa hieman? Kietaisuristi 2 sidonnan kun tekee (sen siis olen onnistunut tekemään), niin tuleeko vauva sitten pujottaa ihan "alimmaksi" eli ihoa vasten ja ne ristiin menevät kulkee vauvan päällä? Kun ei se pelkkä smokkivyö varmaan vauvaa kannata? Vähän oon nyt pihalla kun ei kuvista ja videoista se selviä

Lisäraudasta vielä. Mulla rauta toimii myös siten että ummetuksesta ei ole tarvinnut kärsiä. Rautana Retafer 50mg+multitabs raskaus ja imetys. Näin rautamäärä on yhteensä 70mg/vrk. Raudan otan syömisen yhteydessä (ei maitotuotteita) ja tehostan imeytymistä tuoremehulla. Alkuun kun aloitin Retaferin muutaman päivänä maha oli sekaisin, sitten rauhottui. Tällä määrällä olen mennyt jo ennen 20 viikkoa lähtien ja hb pysynyt n. 122-124 koko ajan. Eli rautamäärä on juuri sopiva.
Herkkävatsaiselle meillä neuvola suosittaa Floradix Kräuterblut-Saft nestemäistä valmistetta.

Hyviä vointeja kaikille :wave:

Alissia 34+2

 

Joo, mä vedin puolessa välissä raskautta nestemäistä rautavalmistetta Iron Vital F kans ihan onnistuneesti. Mutta nyt kun koitin sitä Obsidanin sijaan, niin se tais aiheuttaa mulla tän aamusen oksun. Koska ei se synnytyksen käynnistymistäkään tarkoittanut näköjään Eli mun vatsa ei kestä nyt tyhjään mahaan mitään rautaa näköjään. Olkoot sitten matala hemppa.

Kietaisuristikakkoseen vastasyntynyt pujotetaan kehtoasentoon (ei siis vielä pystyyn sammakkoasentoon) mieluiten siten, että toinen niistä risteistä taitellaan kaksinkertaiseksi, avonainen puoli ylöspäin, jolloin ristin henkseli muodostaa ikäänkuin pussin. Sitten vauva asetellaan sikiöasennossa pylly alaspäin sinne pussin pohjalle pää vähän korkeammalle kuin muu ruumis (ja tietty sillee ettei jää ihan uppeluksiin), vedetään toinen henkseli (jonka ei tartte olla taiteltu) tukemaan ja lopulta se smokkivyö koko komeuden päälle ja pyllyn alapuolta tukemaan. Napakka sidonta avainsanana.

Hyvä ohje minusta on tämä

Kantoliinakanavan kotisivut

Kun vauva oppii kannattelemaan vähän enemmän päätään, voi tuohon kietaisuristikakkoseen laittaa vauvelin keskelle pystyyn jalat sikiöasennossa. Sammakkoasentoa käsittääkseni suositaan vähän isommalla vauvalla vasta. Ja näille pikkuvauvavaiheille paras liina on mun kokemuksen mukaan trikoinen ja se saa olla tosi napakasti sidottuna.

Alissia: Just noista samoista peloista kirjottelin aiemmin. Jokainen päivä kun vauva ei oo vielä syntyny tulee periaatteessa potentiaalinen "kohtukuolemapäivä", niin kamalalta kuin se tällä tavalla sanottuna kuulostaakin. Asia vähintäänkin käy mielessä päivittäin, mutta onneksi vauvan liikehdintä auttaa siihen välittömästi. Hiljaisina hetkinä tietysti pelko saattaa hiipiä pahemmin mieleen, mutta vaikka liikkeet ovat jotenkin vaimeampia, niitä onneksi tulee tarpeeksi usein pitämään mut järjissäni. Synnytystä kohtaan olen säästynyt jostain syystä pahemmilt paniikeilta. Sairaalassa kuitenkin ollaan ammattilaisten käsissä ja siellä on valmiudet tehdä vaikka mitä syntyvän ja synnyttävän eteen. Sen suhteen olen jotenkin tosi luottavainen. Jossain mielen perukoilla vaanii edelleen joku semmoinen kumma syvempi pelko, että tuleekohan tätä vauvaa sittenkään ikinä... Vaikka nyt se on lähempänä kuin koskaan.

Toisin sanoen - alkais jo se synnytys !

Pippurihäntä 39+4

 

Onnea Sannuliinu

Ja omaa napaa...Kävin viime perjantaina ultrassa, eikä sydänääniä vielä kuulunut, ruskuaispussi oli. Lääkärin mielestä raskaus on vasta viikolla 5+?, joten ei tarvitsisi olla huolissaan. Hyvä uutinen oli, että kohtu on parantunut täysin, eikä siinä ole mitään arpia sektiosta, vaikka sektiosta on nyt 5kk. Lääkärin mielestä kohdusta ei tarvitse olla huolissaan

OivaAino 6+6?

 

Kiitos Pippurihäntä sidontaohjeista! Ja nyt kovasti toivotaan että synnytys lähtisi sulla pian käyntiin!

OivaAino hyvin varhaisessa ultrassa käy aika usein noin ja sitten jää helposti ihan turhaan miettimään kaikkea. Lääkärin mukaan kerran ei syytä huoleen niin nyt vaan jaksamista seuraavaaan ultraan asti

Eilen illalla supisteli aiempaa reippaammin, tuli jopa pari napakkaa ja kivuliasta supistusta ja ihan säikähdin. Onneksi rauhottuivat taas levolla. Nyt mieleen alkaa palata millaista loppuvaiheen odottelu oli viimeksi. Voi kun aika menisi nyt nopeasti!

Alissia 34+4

 

Alissia, voimia Sinulle hani :hug: Nyt ei ole paljon enää jäljellä! Ei ihme, että tulee pelkotiloja, luulen, että valitettavasti vähän kuuluvat asiaan. Kaikki menee kuitenkin hyvin :heart: Onhan h-geesi pysynyt vielä kurissa? Minä ostin myös kantoliinan (rengasliinan, käytetyn), mutta se ei ole vielä tullut, saa nähdä osaanko lainkaan käyttää sitä. Aikoinaan käytin Hug-a-Bugia, mutta vauvapa ei suostunut siinä viihtymään niin myin pois. Koin jotenkin hankalaksi tuon pujottelun ja muun, en sitten tiedä toimiiko rengasliina yhtään sen paremmin

Kohta tulee vauvoja tähän ketjuun =) Onnea kovasti synnytyksiin Mma R, Pippurihäntä ja Sofia!!

 

Nyt v*tuttaa. Neuvolassa 39+6 vauvan sykkeet ja äidin mitat kaikki (paitsi verenpaine) hyvin. Mutta vauvan syke kuului edelleen hyvin korkealta, jonka vuoksi terkka päätti tehdä nopean ultran vauvan asennon tarkistamiseksi. Terkka totesi, että tuohon sykkeiden sijaintiin voi olla kaksi syytä: joko vauva on huomattavan iso tai että se ei ole vielä laskeutunut eikä kiinnittynyt.

No. Pientä vauvaa meille on koko ajan ennustettu (viimeksi rv30 ultrassa), joten siihen isoon vauvaan en uskonutkaan. Eli jäljelle jäi vaihtoehto, jonka ultraus vahvisti todeksi - vauvan pää on edelleen korkealla lantiossa, jopa vähän oikealla puolella (tällä hetkellä) lonkassa, minkä tavallaan tunnenkin, nyt kun sen tietää. Eikä ole laskeutunut eikä kiinnittynyt lähellekään.

Tuomiot: verenpaineiden seuraamista pitää jatkaa himassa päivittäin, jos alkaa jatkuvasti olla 140/90 tasojen yli, niin yhteys synnärille. Toisekseen, jos lapsivesi menisi nyt yhtäkkiä, niin ambulanssilla vaaka-asennossa synnärille.

Voi nyt taivahan tulet ja talikynttilät, en olis jotenkin halunnu tämmöstä draamaa tähän loppuun. Ja sit loppujen lopuks: mistä ihmiset voi yleensä tietää, onko niiden vauvat kiinnittyny vai ei, varsinkin jos vedet menee aikaisin ja yllättäen? Oonko mä nyt onnellisempi kun mä tiedän, että vauvan pää ei ole lähimaillakaan tulossa?!

Jos nyt jotain, niin toksemiaan nää paineet ei mulla liity nähtävästi. Mitää muita merkkejä kun ei asiasta ole nähtävissä. Mutta mitä sille sitten voidaan, jos on korkeat paineet ja vauva kiinnittymättä? Ei kai siinä voida käynnistäkään. En käynnistystä toivo muutenkaan.

ONNEKS vauva on edelleen tosi aktiivinen - eilen tasaista mukellusta, lähes jatkuvasti klo 20-01.30 niin etten saanut nukuttua. Ei sillä vissiin hapenpuutekaan siellä siis ole.

Just nyt vaa tuntuu siltä, että mä en synnytä ikinä.

PH 39+6

 

Pippurihäntä, tsemppiä! Tiedän niin tuon tunteen kun odottaa ja odottaa ja jokainen vastoinkäyminen vie kauemmas synnytyksestä! Jaksamista!! Ihan varmasti synnytät pian. Minulla ainakin paineiden kohoaminen oli merkki synnytyksen käynnistymisestä ihan muutaman päivän sisään. Ja ne paineet oli 160/100 suunnilleen. Lisäksi voi kertoa, että kolme vauvaa on saatettu maailmaan eikä yksikään niistä ollut laskeutunut tai kiinnittynyt kuin vasta synnytyksen aikana, että ei hätää!! Uudelleensynnyttäjällä ihan normaalia ettei kiinnity välttämättä etukäteen, näin ainakin itselleni kerrottiin. Iso hali sinne :hug:

 

Mahtuuko matkaan?

Toinen tulossa, vähän yllättäen. Esikoinen on 11k,uus tulokas olis näillä näkymin tulossa maaliskuussa. Vähän jänskättää miten jaksaa kahen pienen kanssa ku ikäeroa meille tulee n 1,5vuotta.

 

Taika78: Tervetuloa tokkiinsa! Minkälaisilla tiedoilla haluaisit mukaan listoille? Ikä, LA noin ensalkuun voisi ainakin olla mukana etusivulla. Onnittelut plussasta

Samettihortensia :heart: Et tiedä, miten suuresti sanasi auttoivat! Tilanne ei varmastikaan ole niin lohduton eikä tavaton kuin ensituntumalta vaikuttaa. Ja juuri jotain tuonkaltaista mun täytyikin saada kuulla. Oh, kiitos. Sitä on vaan niin reunalla jo henkisesti tämän odottelun kanssa ja kaikki asiat saavat isommat mittasuhteet kuin tarvitsisi.

 

Kiitos Pippurihäntä. Ikää mulla 35v ja LA on 2.3 ja tosiaan toinen on tulossa.

Eilen neuvolassa löyty sykkeet ja ens viikon ke on ultra. Ja pääsisinpä kuulemma suoraan lapsivesipunktioonki, mut ootan ton np-uä:n ensin. Onko joku käyny lapsivesipunktiossa?

 

Pippurihäntä Tsemppiä

Alissia minulla on käytössä kantoliina 5kk poitsulla. Laitan hänet liinaan, kun kävellään maastossa mihin ei vaunulla pääse. Hyvin viihtyy tunnin tai pari, nukkuu yleensä. Mieskin on poitsua liinassa kanniskellut.Ihan hyvä kapistus.

Tiedän tunteen, noista vempaimista, kun edellisestä synnytyksesta oli 13v. Tuntu et sairaalassa pidettiin ihan uunona, kylvetyskin olisi pitänyt opetella, mut unohtivat sen lähtökiireessä. Kyllä ne takaraivossa ovat nuo vauvanhoitojutut ja vaistolla loput=)

Vaunuostokset olivat hepreaa, eikä kehdattu kysyä heittokahvoista sun muista 6 rattaisista kärrysitä...onhan tuota selvitty.

OivaAino 7+0?

 

Täältä ilmoittautuu myös "uusi" odottaja. Olen seurannut keskusteluja jonkin aikaa, mutta en ole uskaltanut ilmoittautua. Ikä 37, LA 10.12., 3. lapsi ja OYS. Viikkoja on jo kohta 22. Uusperheellinen olen, miehellä on 1 lapsi ennestään. Edelliset lapset ovat jo isoja, joten kaikki tuntuu uudelta. Ikäkin tuntuu kropassa eri tavalla vai enkö vain muista millaista raskaana ollessa on . Onko täällä muita uusperheellisiä?

 

Minniliini75: Tervetuloa! Uusperheen emäntä täällä myös :wave: Meillä perheeseen kuuluu kohta 10v poika mun edellisestä avoliitosta, mies, jonka kanssa oltu kimpassa 5 vuotta ja 1v naimisissa, yhteinen koira ja nyt sitten tämä yhteinen tuleva lapsi, joka on miehelleni ensimmäinen. Poikani asuu meillä ja isällään melkein naapurissa vuoroviikoin. Todella tuntuu erilaiselta tämä raskaus kuin 10v sitten Luulin, että osaisi ottaa jotenkin rennommin, mutta paskat! Tieto lisää tuskaa näköjään....

 

Mekin olemme olleet yhdessä 5 vuotta! Niin minäkin kuvittelin, mutta raskaammalta tämä tuntuu. Ja vähän stressaakin miten kaikki menee. Erityisesti onko lapsi terve. Ikä tuo kuitenkin riskejä. Vaikka niskapoimu-ultrassa riski oli aika pieni. Onnea sinulle Pippurihäntä viimeisille metreille ja kaikille teille muillekin. Toivon, että tuossa vaiheessa minäkin haluan synnyttää . Nyt tuntuu, että en halua...

 

Tervetuloa Minniliini75

Itse olen 37v ja Oulun seudulta. Meidän perheessä on minun edellisestä liitosta 15v tyttö ja 13v poika. Uuden miehen kanssa meillä on 5 kk poika, hänellä ei ole lapsia ennestään. Odotamme uutta tulokasta ja hänen LA on 24.3, mikä varmasti tulee muuttumaan, jos raskaus eteenee toivotulla tavalla.

OivaAino 7+0?