Yrityksen odottajat

Mulla meni kaksi vuorokautta kierukan poistosta kun alkoi ihan normaaleilta tuntuvat menkat. Nyt vaan pitää jänskättää että oliko ne "oikeet" ja millainen mun kierto on. Tässä muuten tapahtui yks aamu sellanen juttu että ukko lähti peitonheilutteluhommiin heti varhaisella ja olin ihan unenpöpperössä. No kortsu unohtui sitten. Jos mulla olis 28 päivän kierto niin olis hyvinkin mahdollista että "vahinko" olis tapahtunut. Mun kierto on kyl aina ollu jotain 32 päivää niin ei pitäis kyllä olla mitään mahkuja. Mut jos se tuosta roiskaisusta lähti alulle niin tulkoompahan sitten. Jatkossa kyllä käytetään kumia

Kuopus sai hoitopaikan naapurista. Jes! Entinen hoitomatka oli 4km suuntaansa ja nyt voin kiikuttaa tuohon 10 metrin päähän

 

saraheinä, oliko sulla samanlaisia mietteitä jo ennen kolmatta lasta? Että kannattaako heti perään jne.? Mulla alkanut tulla näitä ajatuksia viime aikoina tiuhaan...

Villanen, musta tuntuu kanssa, että kaikkialla on raskaana olevia naisia ja pikkuvauvoja

Mariiii, mitä pelkoja sulla on raskauden suhteen?

niiskuilija, osa sun ajatuksista oli kuin suoraan mun näppikseltä! Kierrätys kunniaan, jos sellainen onni suodaan, että vauvan saa!

Tootsie Roll, upea ajattelutapa sulla! Että kaikesta muustakin "ekasta" on jo selvitty Ihailtavaa positiivisuutta

Apsuli, tervetuloa vain :wave: Ymmärrän kyllä, että odottavan aika syyskuuhun on pitkä...

Risse79, hankala tilanne teillä. Pystyttekö kuitenkin pohtimaan asiaa yhdessä vai tuleeko mieheltä tuskastunut "ei" heti kun otat asian esille?

Inukolle toivottelen kaikkea hyvää jatkoon ja toivottavasti perhehässäkkä ajastaan rauhoittuu

Ruutinen, minäkin odottelen tuota vaihetta kun yhdessä jännäillään oireita ja ootellaan et jäis menkat pois! Täällä on niin ihanaa porukkaa

Nornalle pikaisia plussatuulia

veepu123, kivaa kun jaksoit päivitellä listaa, näkee vähän kenen kanssa täällä kirjoittelee!

InkeriIisakki, mulla ainakin on niin, että jos järki saa vallan, alan olla epäilevällä kannalla koko projektin suhteen ja kun tunne on vallalla, niin ajattelen vain että olis ihanaa saada vielä kolmas pieni :heart:

Lotus, odotellaan täällä kyllä sun kuulumisia

ON: Täällä on kivoja uutisia! Mies sanoi, että ehkäisyn kanssa vois alkaa olla vähän leväperäinen tuosta syyskuusta alkaen. Hymyni nähtyään hän kyllä sanoi, että älä nyt liikaa innostu, mutta hymyili kyllä... Saa nyt nähdä kuinka käy, mutta kyllä mä tuossa jo vähän lupausta kuulin :heart:

Anteeksi pitkä postaus! Palaan tarkemmin kirjoittelemaan myöhemmin omista tuntemuksistani, jotka ailahtelee kyllä, vaikka sisimmässäni tiedänkin kolmannen lapsen haluavani

Salliina

 

Tervetuloa taas uusille!!


Tootsie Roll, ihan tottahan tuo. On sitä kaikesta tähänkin mennessä selvitty ja vanhemmuus on varmasti yksi niistä asioista joiden takia on valmis menemään epämukavuusalueelle ja hyppäämään tuntemattomaan. Silti sitä ei pysty olla stressaamatta jo näin etukäteen miljoonasta asiasta

ja niiskuilija , meillä myös olisi tällä hetkellä todennäköisesti toiselle puolelle ensimmäinen lapsi, jos siis ei ylläreitä tapahdu. Ja toisella puolella taas on sisaruksilla useampia lapsia. Eli mahdollisesti tulisi kierrätysvaatteita ja innokkaiden isovanhempien lahjoja. Toooosin.. voi olla että vauvahuuruissa haluaisi itsekin hankkia kaikenlaista!

Risse79, meilläkään ei mies ensimmäisen kevyen vauvakuumeiluni aikana ollut juuri innostusta. Mutta aika ja ehkä oma intoni ovat pikkuhiljaa saaneet miehen jopa itseäni kovemman vauvakuumeen kouriin. Toivotaan että teillä mies lämpenee ajatukselle!

Inuko, toivottavasti hässäkkä kotona helpottaa

Norna, Oi, onnea yritykseen!

InkeriIisakki, vaikka kierukka lähteekin, voittehan te vielä lykätä yrittämistä, jotta saat vielä selviteltyä ajatuksia ja tehdä rauhassa päätöstä suuntaan tai toiseen.

Salliina85, milloin mitäkin. Raskauden oireista, pahoinvoinneista ja muista, mahdollisista ongelmista yms yms... Olen myös hiukan piikkikammoinen joten kaikki verikokeet ja muut inhottaa jo etukäteen. Huh huh.
Hyviä uutisia teiltä, jes! Syyskuuhun ei olekaan enää pitkä aika!

 

Hei kaikille!

Olen ollut lukijana tällä ketjulla jo pitkään, lähes tämän aloittamisesta asti. Olen kuumeillut jo monta vuotta. Huoh. Haluaisin oman lapsen niin kipeästi, ettei sitä kaipuuta voi oikein sanoiksi laittaa. Monen monet itkut, ahdistuksen tunteet ym. Olen kokenut. ; (

Toivoisinkin pääseväni mukaan ryhmään? <3

Olen 25 vuotta täyttävä, avoliitossa asuva, kihloissa oleva nainen. Avokki vuoden nuorempi. Olen lapseton ja ensimmäistä kuumeilen. Yhdessä ++5v.

Emme ole päässeet miehen kanssa yhteisymmärrykseen asiasta. Hän tietää, kuinka paljon meille lasta toivoisin, mutta hänen kantansa on aina "ei vielä". Tuntuu, että olen toivoton.

Tuntuu pahalta kun vieressä on mies, jota rakastaa yli kaiken, mutta hän on se "syy", miksei meillä ole edes mahdollisuutta olla vanhempia. Joskus sitä mietti tässä iässä olevansa ihan eri elämäntilanteessa. Tilanteessa, johon kuuluu lapsia, omakotitalo ja ilo. Joskus myös mietin, minkä ikäinen lapsi meillä jo voisi olla jos mies olisi ollut kanssani yhtä mieltä asian suhteen vuosia sitten.

oloa ei tunnu ainakaan helpottavan uutiset ystävien ja tuttujen keskuudessa syntyvistä tai syntyneistä lapsista, päinvastoin. Eihän se ole mitenkään minulta pois jos ystäväni saa lapsen, mutta en voi mitään sille kuinka kateuden ja pahamieli oman mieleni valtaa.

Mies tuntuu hyvin epäkypsältä ja teiniharrastuksissaan vellovalta. Vaikka kuitenkin omaa toisen; vastuullisen ja kypsemmänkin puolen.

Elämä meillä on hyvällä mallilla, on oma asunto, koulutukset, ok palkkaiset työpaikat, autot, kaikki..? Mielestäni kaikki on niin mallillaan ja "valmista" antaa omalle lapselle mahdollisuus. Jos sellainen suotaisiin, mutta ei.

Olen täysin varma siitä, että hänestä tulee mitä ihanin ja huomaavaisin, rakastavin isä kun sen aika olisi, mutta miksei hän halua sitä huomata???

Olemme keskustelleet asiasta niin monet kerrat, mutta kertoo vain että ei ole vielä valmis, eikä osaa sanoa ollenkaan milloin mahdollisesti olisi, mutta kertoo sen ajan tulevan kyllä. Olen hänelle yrittänyt kertoa monesti, että miehet eivät välttämättä saa vauvakuumetta, eikä aika ole varmasti koskaan täysin paras. Kertoo, että jos lapsi olisi nyt tulossa, se olisi ihana asia, muttei kuitenkaan halua ehdoin tahdoin yrittää. Kondomi on meillä ehkäisynä ja siitä pitää kiinni kaikin voimin. Voin rehellisesti kertoa, että jos pillerit olisivat käytössä olisin huuruissani ne varmasti lopettanut salaa. Kamalaa.

Aikoinaan söin pillereitä, mutta lopetin niiden käyttämisen kun vauvakuume iski ensimmäistä kertaa kovempaa ja halusin olettaa, että antaisi elimistöni tasoittua ja mies innostui vauvasta, mutta ei.

Paljon tuli asiaa ja mietteitä ja niitä vaan riittää. Tämä oli kamalampaakin kamalampaa valitusta, mutta minun arkeani. Anteeksi <3

:'(

 

Äidiksisyntynyt, tervetuloa!
Elin itse samanlaisessa tilanteessa kuin sinä pari vuotta..
Itsestäni tuntui kuin jotakin oleellista puuttuisi elämästä, sydäntä raastoi kun toinen ihminen pystyi estämään minulta onnen.. Jankkasin asiaa vähän väliä miehelle ja hän aina vastasi "ei vielä, ehkä joku päivä".
Lopetin jankuttamisen ja yritin unohtaa asian mielestäni keskittymällä itseeni ja urheiluun.

Ja nyt täytyy ilokseni todeta, että saan siirtyä yrittäjiin, koska meillä ollaan nyt menty tässä kierrossa ilman ehkäisyä! Mieheni siis ihan itsekseen oli miettinyt asiaa, ja ilmeisesti tuo rauhassa miettiminen auttoi häntä eteenpäin. Turha painostus pahensi asiaa. Täällä jännäillään, tuleeko parin viikon päästä menkat vai ei

Kukahan haluaisi ottaa listan päivittämisen "hommakseen"?

 

YRITYKSEN ODOTTAJAT

Tervetuloa mukaan kaikki vauvakuumeilijat, jotka vielä odottavat varsinaisen yrittämisen alkamista.
Tässä keskustelussa saa avautua kaikesta!

Yritystä odottelevat 31.7.2014:

nimimerkki	Ikä	Odottaminen loppuu näillä näkymin	Monesko lapsi
oceania	25v	08/2014	1.
Huolihuomisesta	19v	07-09/2014	1.
Apsuli	26v	09/2014	3.
Hiitu	21v	09/2014	1.
InkeriIisakki	27v	09/2014	3.
Marlin	30v	09/2014	4.
tervetuloavauva	?	09/2014	1.
niiskuilija	28v	09-10/2014	1.
Mariiii	23v	10/2014	1.
Jutska	32v	syksy 2014	3.
maggis	26v	syksy 2014	2., 1.yhteinen
Tootsie Roll	26v	syksy 2014	1.
Zannuliini	28v	syksy 2014	1.
Donna82	32v	12/2014	3.
Salliina85	29v	01/2015	3.
kka	22v	2014-2015	1.
salomeki	22v	2014-2015	1.
Sano Pirkka	30v	2014-2015	1.
piupiu	24v	2014-2015	1. yhteinen
venla90	23v	03-04/2015	1.
Ruutinen	33v	06/2015	3., 2.yhteinen
Tahdonvoima	28v	2015	1.
Dalahäst	23v	? (ei tiedossa)	1.
saraheinä	?	? (ei tiedossa)	4.
sokerisirkka	23v	? (ei tiedossa)	1.
suan	26v	? (ei tiedossa)	4.
tanttumaaria	25v	? (ei tiedossa)	1.
Äidiksisyntynyt	25v	? (ei tiedossa)	1.

Taustalla:
Inuko
kaarnalaiva
Lotus
Naarassusi
pumpulipallero
Ruusannuppu
Villanen

Yrittämään päässeet:
haavemaa - 05/2014
Hep87 - 05/2014
hiliputti - 05/2014
Vappuvaavi - 05/2014
iloksi - 05/2014
FantaViona - 06/2014
Hormonihirviö1 - 06/2014
päärynärouva - 07/2014
Norna - 07/2014
veepu123 - 07/2014

Yrittämään päässeiden ketju:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/2384875-3-yrityksen-odottajista-yrittamaan-paasseet-kesa-2014-3-a/

Tässä keskustelussa mukana olleiden blogeja seurattavaksi:
iloksi - Hitaasti, mutta varmasti?
Kaneli88 - Ripaus sokeria ja kanelia elämään
ponityttö - Multaa ja Timantteja

 

Salliina85 Joo olihan niitä silloinkin, samoja mietteitä. Varsinkin ennen tuota toista lasta mietin että meneekö esikoisen elämä nyt pilalle. Kolmannesta mietin että riittääkö mun aika enää noille kahdelle, onneksi meillä on nuo kaks ollut helppoja ja tämä kolmaskin sattui olemaan. Ja monethan on jo kokopäiväisesti hoidossa 1-2v saakka ja jos olen koko päivän kotona niin enköhän ehdi jossain väleissä touhuamaan noiden lasten kanssa vaikka vauva olis vaativampikin. Ja toiset saa vuoden välein jopa 4-5 lasta Kolmannen halusin pienellä ikäerolla siksikin että jos sattuis tulemaan tyttö, esikoinen on siis tyttö ja kaikki serkut ja pikkuserkut poikia, niin sais kaverin. Ja nyt neljäs tuolle kolmannelle kaveriksi (tai tokalle jos tulis poika) kun eka ja toka ovat niin tiivis pari No ei, olis vaan kiva saada suht peräkkäin, ku alan kohta olemaan jo niin vanha Mutta mä ajattelisin ettei kannata liikaa miettiä, jos haluaa niin kyllä ne kaikki asiat järjestyy siitä sitten. Vaikka oon tietenkin pähkäillyt aina ennen yritystä itsekin joka suunnalta, sitten kun oon raskaaksi tullut niin jotenkin kaikki huolet on väistynyt ja on tullut semmonen varmuus että kyllä kaikki järjestyy.

 

Mariiii, ymmärrän kyllä huolesi Varsinkin jos töissä käy, niin pahoinvoinnit sun muut ei ole kivoja "lisiä" siihen päälle. Mulla ei ekasta ollu kovia pahoinvointeja ja töissäkäynti sujui hienosti kun sai nukkua työpäivän päälle päikkärit joka päivä Toista odottaessa olin ekan kanssa kotona ja muksu istui lukemassa kirjoja (oli vajaa 1v vasta, mutta rakastaa kirjoja!), kun mä halailin vessanpönttöä. Päikkärit sai nukkua sitten yhdessä esikoisen kanssa. Nyt mua jännittää et mite ton kolmannen kans käy, jos joskus viel vauva saadaan. Eli muksut hoitoon, oksennan työmatkalla, oksennan luokan lavuaariin (niin kuin eräs ystäväni teki kerran ) vai mitä... No, kyllä ne siitä sitten ajastaan selviää Aika moni muukin on saanut sen kolmannen muksun ja hengissä ovat

Äidiksisyntynyt, tervetuloa :wave: Teillä on hankala tilanne Mulla mies oli vasta 22v, kun alettiin odottaa esikoista (ehti täyttää 23v ennen kuin muksu syntyi). Meillä oli ollut puhetta vauvasta ihan vähän vain ja mies innostui asiasta yhtä paljon kuin minä. Eli en osaa sanoa, miten teillä olisi paras edetä... Luulen, että tämän toisen (ja kolmannenkin) myöntymiseen on vaikuttanut positiivisesti se, että mies on huomannut, että hänellä on edelleen "oma elämänsä" tässä paletissa. Eli käy (urheilu)harrastuksessaan 4-5krt/vko iltaisin kun lapset menee klo.20 maissa nukkumaan ja muutenkin hänellä on omat juttunsa kuten mullakin. Moni ei tätä ymmärrä mutta meille elämäntapana sopii Saa nähdä miten menee sitten kun mäkin palaan töihin.

veepu123, ihanaa!!!!!! Plussatuulia

saraheinä, ihanan lohdullista! Mä olen luullut, että mun mietteet johtuu jotenkin siitä etten ehkä sittenkään alitajuisesti haluakaan lasta tai etten kykene siihen tai jotain Ihanaa kuulla, että sulla on huolet ja muut väistyneet raskauden myötä :heart: Sitä kohti siis mäkin!

ON: Lupasin kirjoitella niistä omista tunnoistani vähän. Eli joo, mulla tulee sellaisia epäuskoisia hetkiä tämän kolmannen suhteen. Miten riittää rahat? Onko auto oikeasti riittävän iso? Miten meidän parisuhde kestää? Onko aikaa kahdelle ekalle riittävästi? Ja niin edelleen, ja niin edelleen... Tuntuu välillä, että onko koko halussa mitään järkeä. Meillä oli tuossa vatsatauti niin silloin mietin, että tähän vielä kolmas, että kyllä ihminen on hullu... Mutta musta silti tuntuu, että meidän perhe ei ole vielä valmis. Ja kyllähän mä tytön viel haluaisin, vaikka kyllä kolmas poikakin tänne sopis :heart: Mutta mä toivon, että multakin noi huolet kaikkoaa sitten raskauden myötä. Ja joo, en nauti raskausajasta, mutta kyllä sen kestää kun tietää mikä on lopputulos. Ja mietin jo sitäkin, että mitä vanhat isoäitini tähän sanovat Äiti ja anoppi ovat varmaan aika innoissaan, vaikkakin varmaan miettivät mun jaksamista. Mutta en tiedä miksi jaksaisin huonommin kuin nyt Vauvavuosi on parisuhteelle vaikea, ollut kaksi kertaa aiemminkin, mutta siihenkin auttaa se, kun sen tietää jo

Näissä mietteissä lounasta laittamaan,

Salliina

 

Hei kaikille yrityksen odottajille!
Itsellä on alkanut hiljalleen mieli alkanut ajatella toisen lapsen yritystä. Esikoinen nyt vuoden ikäinen.
Mietityttää vaan ajatus että milloin olisi oikea aika alkaa yrittää, miten pärjään kahden pienen kanssa jne.
Esikoista tehtiin melkein vuosi, niin huolettaa meneekö toisessa yhtä kauan tai entäjos tärppääkin heti.
Ja kaiken pohjalla pelko synnytyksestä.. Eka synnytys meni niin päin pyllyä ettei tosikaan... Reilun kahden vrk:n supistelujen ja aukeamisen odotuksen jälkeen päädyttiin hätäsektioon... Onko kellään tietoa, miten helposti suunnitellun sektion saa?

 

Heippa kaikille!

Täälläkin uusi kuumeilija ilmoittautuu. Olen ollut krooninen vauvakuumeilija heti esikoisen synnyttyä. En halunnut kahta enempää pienellä ikäerolla, joten kolmatta on nyt sitten saanut kuumeilla useamman vuoden. Tänään havahduin ajatukseen, että vuoden päästä voisin olla jo raskaana, jos kaikki menee niin kuin suunnittelee. Hurja ajatus!

kärhö Tuttavani sai suunnitellun sektion esikoisensa hätäsektion jälkeen, koska hätäsektiossa selvisi, ettei vauva olisi mahtunu syntymään alateitse. Toista raskautta seurattiin tarkasti, joten vauvan koosta tiedettiin, ettei hänkään olisi mahtunut alateitse syntymään. Ensimmäistä olivat yrittäneet ensin vuorokauden saada tulemaan alakautta...

Salliina Tuttuja asioita mietit. Taitavat olla aika yleisiä kolmatta kuumeilevilla.

saraheinä Mä olen kans just sellainen, että vatvon ennen yritystä (ja kaikissa muissakin tärkeissä asioissa) asioita ensin joka suunnalta. Sitten, kun päätös on tehty ja homma lähtee toteutumaan niin sitten tulee se rauha.

veepu123 Paljon onnea yritykseen!

 

Salliina, hienoa! Toivottavasti mieli ei muutu, vaan pääsette yrittämään. Arvaa vaan kuinka pitkältä nää päivät voikaan tuntua ennen alotusta, vaikka ei syyskuuhun nyt mukamas niin pitkä aika voi olla.

Mariiii, joo, eipä vanhemmaksi oikein voi muuta kuin kasvaa ajan kanssa. Kai niitä opuksia voi lukea ja muiden muksuja hoitaa, mutta ei se oo silti sama asia. Ja pienen stressinhän sanotaan olevan vain hyvästä.

Äidiksisyntynyt, onpa ikävää luettavaa. Meilläkin mulla oli paha vauvakuume vuosi takaperin, ja huomasin saman, kuin minkä niin moni muukin; mies vaan ahdistuu tuputtamisesta. Anna siis aikaa pohtia ajatuksia, kyllä se siitä. Tsemppiä!

veepu123, jei, onnea! Hienoja uutisia. Niin kuin palstalla on tapana sanoa: plussatuulia, tarrasukkia, vauvaliimaa ja mitähän vielä.

kärhö ja kierinen, tervetuloa mukaan!

ON: 4 päivä tupakatta, ja oon ehtinyt tässä välissä jo perua koko vauvajutut. Miehelle valitin lihomisesta ja venymisestä ja kaikesta mahollisesta, niin se vaan naureskellen totes rakastavansa, vaikka olisin valas, jolla on ämpäri jalkojen välissä.. Ja kai sitä nyt palautuu omiin mittoihinsa, jos vaan tahtoo? Mulla kun on toi kollageenihässäkkä, niin raskausarvet nyt on varma juttu, mutta kai niidenkin kanssa oppii tulemaan sinuiksi..?

Niin, ja aloitin raskausvitamiinit, greippimehun ja pyrin jokapäivä todella tarkasti ottaan kilpparilääkkeet.. Mulla on muistamisen kanssa "vähän" ongelmia, mitä tulee lääkkeisiin.

 

Tootsie Roll: Raskausarpien kanssa ihan hyvin pärjää. Mulla tuli tisseihin ekaa odottaessa ja imettäessä ihan järkyt, violetit raskausarvet ja meidän mutsi sanoi kerran mut saunassa nähtyään että sun ryntäät on niinku Euroopan tiekartasto. Meinasin hivauttaa sitä No nyt ne on jo ihan vaaleat, hieman vaaleammat kuin iho. Ja voin kertoa että niiden kans elää kyllä.

Ja paino-asioista tuskailevat (laitan muka tähän nyt "kokeneemman" vinkkejä), parasta on kun pysyy liikkuvaisena koko raskausajan. En tarkoita mitään hulluna salilla mut reippaita kävelylenkkejä ja pientä iltajumppaa. Aineenvaihdunta pysyy hyvänä ja se auttaa nesteen kertymiseen ja kaikenlaisiin kolotuksiin ennaltaehkäisevästi. Jos loppuraskaudessa paikat alkaa tuntumaan köykäisiltä niin sitten hissukseen niitä kävelyitä. Raskaana oleva ei ole liikuntarajoitteinen ja sitäpaitsi loppuraskaudesta et enää mahdu ratin taakse niin ei sikskään voi autolla mennä Sitten kun vauva syntyy niin on ihan hyvinki mahdollista olla 1-2kk päästä normipainossa varsinkin jos imettää. Toivottavasti kukaan ei suutu, mut mielestäni raskaus ei ole mitenkään pätevä syy jonku 10-20kg painonnousuun. En mä kenellekkäään tätä oikeestaan osoittanut, mutta tuli Tootsien tekstistä mieleen kun lihominen mietityttää

Miten te muut osaatte kirjoittaa viestinne että vastailette kaikille? Mä en osaa edes purkkaa syödä samalla kun kirjoitan että tuntuu uskomattomalta että jotkut muistaa vastata niin monelle samassa viestissä Että älkää pahottako mieltänne jos en ihan kaikkia osaa ottaa huomioon. Johtunee että oon porukan vanhin ja vähän seniili

-Ruuti-

 

Moikka!
Liittyisin mieluusti mukaan kuumeilemaan. Tiedot: 22 v., yritys alkaa 11/14, 2. lapsi.

Meillä on entuudestaan 02/14 syntynyt tyttö eli aika pienellä ikäerolla haaveillaan seuraavaa. Mä oon käytännössä synnytyksestä lähtien kuumeillut, mutta mies onneks jarruttelee Marraskuuhun mies on kuitenkin suostunut, salakavalasti yritän suostutella koko ajan aikaisempaan

 

Niin se on tehtävä, annettava aikaa. . Kiitos ihanat piristitte päivääni<3 tuli avauduttua eilen toden teolla täällä. Veepulle paljon onnea matkaan! <3

 

Ruutinen, no en mäkään ulkoa muistaisi kaikille vastata. Kattelen läpi viesti kerrallaan ekasta vastaamattomasta ja vastailen yks kerrallaan.

Nuo sun vinkit on kyllä hyviä, en mäkään aio pitää raskautta syynä lihoa noin paljoa.

maamis, tervetuloa! Pienellä aikavälillä yritätte, onpa sitten kiva, kun sisaruksista on isompana seuraa ja kaveruutta toisistaan.

 

Huh..
Mä nyt omanapailen oikein urakalla. Jään listalta nyt pois ja annan itselle aikaa vähän enemmän miettiä.
Mun odottamisen loppumisajankohdan saa siirtää 01/2015. Päätin laittaa sen takarajaksi, siihen mennessä pitäis miettiä et haluunko sen lapsen vaiko en.

Välillä on niin tuskaista tuon miehen kanssa ja liian vähän yhteistä aikaa, että en tiedä miten pieneksi se kaksin keskeinen aika kutistuis kolmannen lapsen myötä.

Mariii Mä teen juuri näin, en halua kuitenkaan hetken mielijohteesta hankkiutua raskaaksi, tarvin vähän enemmän aikaa vielä ajatukselle.

Salliina85 mulla kans jos tunteilla mentäis ois jo ainakin 10 lasta. Lapset on ihania.

Tervetuloa kaikille uusille. Koitan vähän tarkemmin lueskella/vastailla nyt kun viikonloppu tulee, jotenkin on aivot ihan köhmeessa täälä töissä.

 

Ruutinen: Kai meinaat, että raskauden aikana tulisi 10kg ylimääräistä? Sillä yli 10kg painonnousu raskauden aikana on normaalia (vaikka etköhän sä sen tiennytkin).

Mulla on raskauksien aikana painoa tullut ekassa 18kg ja tokassa 23kg (esikon imetyksen aikana paino laski alipainon puolelle, joten kaikkea en halua pudottaa). Parissa kuukaudessa olen ollut normipainossa ilman ylimääräistä liikuntaa tai syömisten vahtaamista. Mua stressasi tuo painonnousu kummankin kohdalla ihan sairaasti ja vähensin syömisiä (karkit, mehut yms. olin jättänyt kokonaan pois jo aiemmin) ja lisäsin liikuntaa minkä pystyin, mutta ei vaan auttanut. Painonnousu kiihtyi kummassakin loppua kohden ihan älyttömästi, vaikkei mulla mielestäni turvotusta ollut normaalia enempää. Mä olen itse ajatellut, ettei paino voi nousta yli 20kg, jos oikeasti katsoo mitä syö yms. mutta niin se vaan nousi. Ja nyt on taas paino laskenut alle oman ns. normipainon, mutta ei onneksi ihan sinne tokan raskauden lähtöpainoon Nyt pelottaa, että jos vielä lapsia saadaan, että uskaltaako sitä syödä mitään, jos taas nousee yhtä paljon. En uskalla ajatella, että se joka kerta lähtisi yhtä helpolla ja kyllä se omaan oloon ja itsetuntoon vaikuttaa ihan mukavasti. :/

Sen kyllä oon huomannut, että raskautta käytetään helposti syynä liialliseen syömiseen, kun tulee niitä mielitekoja. Uskon, että joillekin niitä ihan oikeasti tulee, mutta kyllä mulla tulee niitä mielitekoja ihan ei-raskaanakin, enkä usko, että yksikään johtui raskaudesta. Ja kun ei niiden mukaan mene aina normaalisti, niin ei raskaudenkaan aikana tarvitse.

Raskausarpia mullakin tuli rintoihin ihan älyttömästi. Tokassa raskaudessa ei onneksi lisääntynyt (vai mahtaakohan enää yhtään arpea joukkoon mahtuakaan ). Kyllä niiden kanssa sietää elellä, kun palkintona on tuollainen ihana lapsi. Vatsassa on kaksi ihan pientä arpea, jotka ovat tulleet niin loppuraskaudessa, että olen huomannut ne vasta synnytyksen jälkeen (kummastakin yksi). Vatsa mulla ei ole kovin isoksi kasvanut, että ihan onnistui kengännauhojen sitominen, autolla ajo jne. Samat paidatkin (tai suurin osa, ei tietty tiukat ja venymättömät) meni päälle koko raskauden ajan.

Tervetuloa maamis! Meilläkin lapset 1v 4kk ikäerolla (pienempää ei olisi saanutkaan, kun ekasta kierrosta tärppäsi) ja itselläni on siskon kanssa 1,5v ikäeroa, mikä on tosi kiva juttu!

 

Mulle tuli raskauden aikana 14 kiloa, joista pääsin eroon puolessa vuodessa. Nyt projektina päästä 14:stä parisuhdekilosta. Viis oi niitä enää jäljellä. Toiveena olis saada ne pois ennen uutta raskautta ettei tarvis kuulla niistä enää neuvolassa
Mulle tuli raskausarpia kaikkiallemuualle muttei mahaan! Pystyhaava sektiosta tosin ikuisesti muistona, ja muita raskausarpia pidän "saavutuksena", tuosta iki-ihanasta lapsesta jonka sain onhan ne inhottavia, mutta lohduttaudun ajatuksella että on niitä muillakin

 

Voi apuaaaaa, syksy lähenee! Meillä on reilun viikon päästä häät ja pillereitä on pariksi viikoksi ja nyt onkin ihmettelyssä haenko sittenkin vielä yhden paketin vai en
Häiden jälkeen on pari viikkoa häämatkaan, ja en haluis että se menee pilalle jos menkat vaikka alkaakin - nyt on ollut siis Cerazette käytössä ja en tiedä yhtään miten kroppa käyttäytyy moista lopetellessa... Laihduttaakin olisi hyvä ennen beibihommia, mutta kun en millään malttais odottaa ja tuloksia kun ei ihan heti tuppaa tulemaan.

Uusille tervetuloa!!! Ja Veepulle mukavaa yrittelyä

 

maggis Ihanaa, häät! Huonoon saumaan loppuu sulla pillerit, mutta eihän yksi paketti onneksi älyttömän kauaksi yritystä siirrä.

kärhö Sulla on kyllä hyvin tippunu paino. Eiköhän ne viiskin vielä tipu, vaikka eikö ne viimeiset ole yleensä tiukimmassa.

Mulla on noussu raskausaikana paino reilut kymmenen kiloa. En varsinaisesti lihonut, turvotusta oli aika reilusti. Synnärille jäi melkein kaikki ja loput sitten imettäessä. Mulle raskaus ja imetys-ajat on olleet rentoa aikaa, sillä se on ollut oikeastaan ainoaa aikaa, milloin ei tarvinnut miettiä painoa. Muuten aina tulee tarkkailtua, vaikkei ylipainoa olekaan.

Mulla on sama systeemi kuin Tootsiella. Lueskelen viesti kerrallaan läpi ja kirjoitan, jos tulee jotain mieleen. Ihan aina ei jokaiselle tule vastattua.

Jotain onnea on ollut rasvaisesta ihosta, sillä mulla ei ole kahden raskauden jälkeen raskausarpia muualla kuin pari rinnoissa. Mutta ne on vaalentuneet melkein näkymättömiin.

 

Heipat uusille ja onnea matkaan Veepulle (mahtaa olla hyvä fiilis).

Painon kertymisestä: Mulle on tullu painoa jokaisessa raskaudessa 14-20 kg, mitkä sitten ovat lähteneetkin n. puolessa vuodessa. Aiemmin tuolla puhuttiin liikkumisesta raskausaikana. Olen tykännyt aina liikkua paljon ja ekan raskauden alkaessa ajattelin, että nyt tässä alussa juoksen ja reenaan oikein "varastoon", ennen kuin maha alkaa haitata. Toisin kävi. Pahoinvoinnin takia olin poissapelistä pitkälle raskautta ja näin on ollut joka raskaudessa. Painoa kertyi eniten pahoinvoinnista: koitin helpottaa sitä syömällä koko ajan ja valitettavasti makealla oli helpottavin vaikutus. Liikunta pahensi oloa. Ajattelin van kertoa, että tällainenkin yhtälö voi olla mahdollista, mutta lohdutuksen sana ensikertalaisille: kuulun oireiluineni varmaan marginaaliväestöön, joten moni voi varmaan huoletta liikkua ja elää normaalisti=). Pahoinvointi on yksi iso asia, miks mietin kunnolla, haluanko yrittää vielä yhtä jne.

Kärhö: Mullekin tuli r.arpia, muttei koskaan mahaan! Mikähän logiikka tässäkin on?

InkeriIisakki: Samassa veneessä ollaan (mietintää ja mietintää). Kyllä se paras ratkaisu sieltä löytyy. Mulla siis nyt 3 lasta. Yhteinen aika miehen kanssa ei ole mielestäni vähentynyt kolmannen myötä eli sitä on yhtä vähän kuin kahdenkin kanssa.

Salliina85: Sun mietteet kuulostaa samalle kuin mun ennen kolmannen yritystä. Asioilla on tapana järjestyä.

 

Niin siis tarkoitin tietty niitä "raskauskiloja" jotka kulkevat mukana vielä puolivuotiaan vauvankin kanssa. Toki raskausaikana paino nousee Mulla nousi 19kg ekasta ja tokasta 16kg. Mut ei niistä enää ollut mitään jäljellä 3kk synnytyksestä. Ja ihan äidin terveyden kannalta tätä asiaa oon aina ajatellut, en niinkään ulkonäkökeskeisesti

 

Tervetuloa taas uusille!!

veepu123, onnea yritykseen!

Äidiksisyntynyt, tervetuloa! Onpa kyllä hankala paikka sinulla.. varmasti on vaikeaa, kun itse haluaa jotain noin kovasti mutta toinen ei Onko teillä ihan lähipiirissä lapsellisia? Uskon että omalla miehelläni innostus lapsista lisääntyi kun hänen ystävänsä sai lapsen ja oli todella innoissaan tästä.

Salliina85, niinpä ja kaippa ne asiat sitten lutviutuisivat jos raskaaksi tulee. Eipä se välttämättä herkkua ole, mutta suhteellisen lyhyt aikahan raskaus kuitenkin on.

maggis, vauu, häät! Onko häästressiä päällä?

Painonnoususta raskausaikana, huh, kyllä kuulostaa näin kokemattomasta hurjalta jopa tuollaiset 10+kg painonnousut! Olen rakenteeltani siro ja lyhyt, loppuraskaudesta(toivon mukaan siitä pääsen joskus nauttimaan!) olen varmaan ihan pallo. Voi kamala Tuttavani on kätilö ja totesikin jo muutama vuosi sitten, että rakenteeni perusteella raskaus tulisi näkyväksi luultavasti hyvinkin pian. Se siitä salailusta.



Ääh, itseä on nyt viime päivinä kovasti mietityttänyt yrittämisen aikaistaminen. Tai oikeastaan saman tien aloittaminen... Jotenkin sitä teininä kuvitteli, että lasten saaminen olisi ihan helppo ja itsestäänselvä juttu. Suorastaan todennäköistä suojaamattomassa yhdynnässä. Meillä on suvussa lisäännytty ahkerasti, eikä tietooni ole tullut että suvussa olisi ollut mitään ongelmia raskautumisessa. Aikuisiällä tulikin vähän järkytyksenä, ettei se olekaan aina niin yksinkertaista. Nyt tässä on lyhyen ajan sisällä selvinnyt useammallakin tutulla olevan/olleen vaikeuksia lasten saamisessa.. Pistää ajattelemaan, että olisi hyvä kun saisi mahdollisista hankaluuksista tietää mahdollisimman nopeasti. Ja muutenkin.. ei meillä ole mitään isoa oikeaa syytä olla yrittämättä. Sitäpaitsi. En jaksaisi odottaa enää yrittämistä!!

 

kärhö, mulla ei ole tietoa suunnitellusta sektiosta. Mutta jos sellaisen haluat, niin kannattaa varmaan olla todella aktiivinen. Ystävälläni kaksi hätäsektiota taustalla, hän on vieläkin todella järkyttynyt, kuinka molemmilla kerroilla tilanne annettiin mennä niin pahaksi. Täytyy varmaan olla jo ponnekas vaatimaan itse jo raskausaikana.

Kiehinen, tervetuloa :wave:

Tootsie Roll, uskoisin että halutessaan pääsee vanhoihin mittoihinsa, mutta ainakin mulla muuttui koko vartalon malli raskaudessa. Joutuu siltikin opettelemaan uudestaan jopa sen, minkä malliset vaatteet on itselle hyviä

Ruutinen, ajatukset liikunnasta ovat hyviä, komppaan! Toki jos vuodelepoon isketään, niin sitten eri asia, mutta kyllä mä laskettuna päivänä vielä toisessakin raskaudessa kävelin esikoisen kanssa leikkipuistoon ja siellä leikin voinnin mukaan. Ai että, kyllä tulikin nyt kova halu olla jällee raskaana...

maamis, tervetuloa! :wave: Ymmärrän halusi, että sisarukset tulisivat peräkkäin. Meidän lapsille reilut 1v 6kk ikäeroa, ja toisen annettiin tulla heti kun oli tullakseen ensimmäisen jälkeen Tosin tärppäsi vasta kierrosta neljä silloin.

Äidiksisyntynyt, mikäs teillä on tilanne?

InkeriIisakki, uskon että teit oikean päätöksen, kun otit miettimisaikaa! Tsempit Ihan varmasti osaat kyllä tehdä sitten oikean päätöksenkin, kun annat itsellesi aikaa. On suuntaan tai toiseen.

maggis, ihanaa häät!! :heart: Miten meinasit tehdä pillereiden kanssa? Aikanaan kun itse lopetin Cerazettet niin kyllä tuli heti menkat ja kesti normin verran, mutta mulla oli niistä vierotusoireita Siis ihan tuntui raskausoireilta mutta johtuivat siitä kun hormonit vähentyivät elimistöstä.

Villanen, mäkin päätin etten juoksuharrastusta lopeta kun tuun raskaaksi ja niin vaan jäi heti kun oli niin paha olo... Mutta herättelin sitten juoksun uudestaan lapsen synnyttyä. Kävelyä yritin läpi raskauden kyllä harrastaa.

Mariiii, muistan tuon tunteen ennen kun alettiin odottaa esikoista! Ei olisi millään malttanut odottaa edes ovulaatiota

Raskausarvista ja painonnoususta. Mulla on sellainen iho, että raskausarpia on joka paikka täynnä Ja ei, en ole niiden kanssa sinut. Vatsa on niin venynyt, että vaikak laihdunkin, niin nahka jää roikkumaan tyhjänä tuohon, ruman näköistä... Mutta ei voi mitään. Mulla ei rinnoissa ole, mutta vatsa, lantio, reidet, takapuoli ja jopa pohkeissa muutamia... Huoh. Painoa tuli ekasta raskaudesta 15,5kg ja lähti pois 2kk, toisessa raskaudessa yli 22kg ja piti ihan pudottaa kun kyllästyin 9kk synnytyksestä siihen, että vielä oli 5kg jäljellä. Nyt olen samoissa mitoissa kun ennen molempia lapsia, mutta ylipainoa on edelleen 5kg (siis normaalipainoon nähden). Niitä loppuja en tiedä, millä saisin pois kun mulla on aika isoja ongelmia syömisen kanssa.

ON: Ei meille kuulu kummempia. En ole isäntää painostanut tämän asian suhteen, en edes oikeastaan jutellut koko asiasta, sillä hän varoitti mua, etten nyt tyrisi tätä asiaa hätäilemällä Eli on suostumassa mutta mun hätäily saattaisi kääntää vielä pään... Elelen siis hiljaiseloa tämän asian suhteen, eikä oikeastaan paljon ehdikään ajatella kun mulla alkoi elokuun alusta työt!

Nyt nukkumaan, että jaksan töihin nousta aamulla!

Salliina

 

Moikka taas!

On tullut pidettyä ansaittua taukoa internetin ihmeellisestä maailmasta, kesälomalla ollaan koko elokuu, saa nähdä kuinka pysytään sovussa koko kuukausi . Mulla ei btw todellakaan joo ole hajua meidän yrityksen alkamisesta. Ties olenko mukana näissä keskusteluissa kuukauden, vuoden vai viisi vuotta.

Me lähdetään ulkomaille ensi viikolla neljäksi päiväksi! Ihanaa päästä tällaiselle parisuhdelomalle kahdestaan! Ensi kertaa sitten seurustelun alkamisen jälkeen lähdetään muuallekin kuin kotikaupungin ostoskeskukseen pitsalle - jännittävää! Mulla on vähän salaisia odotuksia matkan jälkeen tulevalle syksylle - ensinnäkin käynnistellään talon etsimisprojektia, kunhan pankkiasiat ensin lopulta järjestyy, mutta toivon sopivan talon löydyttyä mieheni mielen muuttumista vauva-asioihin...

Vauvakuumeilun lisäksi oon pitkään jo kuumeillut naimisiin menosta.. Mä olin teininä sitä mieltä, että jos menen naimisiin, menen maistraatissa ilman mitään bileitä. Nyt on mieli muuttunut, ja hääkuumeilu kulkee vauvakuumeen kanssa päivittäin mukana! Ärsyttävää! Ja arvatkaapa mitä mieheni tuumaa naimisiin menosta - yhtä hyviä vastauksia on tullut kuin vauvakuumeilustakin. Eli ei syvällisiä keskusteluja, hänen mielestään naimisiin meneminen on askeleen lähempänä avioeroa. Tsiisus että välillä raivostuttaa tuo ainainen negatiivisuus! Onko muiden puolisot yhtä haastavia tapauksia?

Kivaa elokuuta kaikille! Nautitaan vielä lämpimistä säistä!