äiti ja melukylän lapset - Banneri
Raskaus on nyt taas viikon pidemmällä. Ajatella että nyt starttasi jo 24 raskausviikko. Mini kasvaa päivä päivältä isommaksi ja laskettuaika lähenee huimaa kyytiä.♥

Mainitsinkin jo tässä jokin aika sitten siitä kuinka korvat menee lukkoon varsinkin lenkkeillessä mutta ihan muutenkin. Tämä vaiva on ja pysyy, eikä näytä mitään merkkejä siitä että olisi helpottamassa. Saattaa olla päiviä kun se ei vaivaa ollenkaan mutta sitten mukaan mahtuu niitäkin kun ne tuntuvat olevan jatkuvasti lukossa. Ainoa millä saan ne auki on se että yskäisen tai sitten laitan pään alaspäin. Yleensä tuo jälkimmäinen on se paras vaihtoehto ja toimii joka ikinen kerta, onneksi on edes jokin keino saada korvat auki. 🙂

Tämän viikon olen ollut jotenkin erityisen herkillä. Saatan alkaa itkemään ihan ihmeellisistäkin asioista. Esimerkiksi yksi aamu kuunneltiin lasten kanssa musiikkia omasta lapsuudesta niin tämä äiti alkoi vollottaa. Piti sammuttaa musiikki kun kyynelille ei tullut loppua. Ja hei kyseessä oli niinkin herkkä laulu kun minä olen liikennevalo. 😀 Saattaa myös alkaa itkettää jotkin televisio ohjelmat, lehdestä tai netistä lukemani jutut, se kun kenkää ei meinaa saada kunnolla jalkaan..listaa vois jatkaa kyllä ihan loputtomiin. Mistä lie että hormoonit nyt heittelee. Välillä sitä itsekkin nauraa että mikähän ihme taas tuli. 😀

Herkillä olemisen lisäksi olen myös ollut kiukkuisempi kuin viikko sitten. Puran yleensä kiukkuni niin että alan siivoamaan sekä samalla jupisen jotakin omaani, myös imuroiminen toimii hyvin. Kiukun voi nostaa ihan mikä vaan ja jälleen kerran voi vain syyttää noita kuuluisia hormooneja, jotka tuntuu nyt saaneen mielialan vaihtelemaan. Tämä on kyllä tuttua jokaisesta raskaudesta joten mitenkään yllättävää tämä ei ollut. 🙂 

Sitten se yksi juttu, nimittäin mun vatsalaukulta on varmaan hävinnyt pohja jonnekkin. Voisin syödä vaikka kuinka paljon. Annoskoot ovat kasvaneet. Ennen iltapalaksi riitti kokonainen ruisleipä kun nyt pitää syödä puolitoista, päälle jugurttia ja omena ja vielä senkin jälkeen tuntuu kuin voisin syödä toisen satsin lisää. Välillä tuntuu että seuraavaan kertaan kun syödään (syön siis lasten kanssa samaan aikaan paitsi illalla) on niin pitkä aika ja ihan kuin en olisi saanut ruokaa koko päivänä. Lisäksi tekee mieli kaikkea oikein rasvaista. Varsinkin sellaista pitsaa josta rasva oikein tirskuu kun sitä puraisee..voi nam..nousee vesi kielelle. 🙂 Onneksi mun tekee nimenomaan mieli Koti pitsan pitsoja ja lähimpään on matkaa se 70-80km (jos joku tuttu tietää mua lähempänä olevan niin EI saa paljastaa) niin ei tule lähdettyä hakemaan. 😀 Myös hampurilaisateriat kuuluu tällä hetkellä himotuksiin, onneksi siinä on sama homma kuin tuossa pitsassa, että niitä juuri haluamiani saa vain kaukaa. Ruisleipä on edelleen sellaista jota on pakko saada päivittäin ja suklaanhimoa vastaan taistelen joka päivä. Pientä lipsumista on kyllä välillä, mutta onneksi se ei ole joka päiväistä. Olen tullut siihen tulokseen että kaikilla on mukavempaa jos äiti syö sen pienen patukan suklaata kun on syömättä. 🙂

Tällä viikolla myös Aino ymmärsi että äidin masussa kasvaa vauva. Aino tuli illalla viereeni sohvalle, nosti paitaani masun hohdalta ja silitti sitä sanoen samalla vauva. Oi tyttö oli niin hellyyttävä.♥ Sitten Aino nosti omaa paitaa ja sanoi vauva ja koitin sitten selittää että vain äidin masussa on vauva ei Ainon. Ei tainnut ihan mennä läpi, mutta ehkä tyttö sen jossain vaiheessa vielä hoksaa. 🙂

Mini on kova liikkumaan masussa ja potkuja satelee ja koko maha hytkyy. Kyllä tämä raskausaika peloista ja vaivoista huolimatta on niin ainutlaatuista ja ihanaa. Nautin tästä kyllä ihan oikeasti niin paljon. ♥

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille.

Kommentit (13)

Silloin tällöin lueskelen blogiasi, nyt on "pakko" kommentoida… 🙂 Olen itsekin raskaana, viikkoja tänään 25+0. Minulla on myös korvien kanssa ongelmia; en ole edes hoksannut ajatella, että raskaus olisi siihen syynä! Mukava lukea, että muillakin tällainen ikävä vaiva. Minua korvien lukkoon meneminen vaivaa joka päivä, erityisesti rasituksen yhteydessä. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin lähteä kaveriäidin kanssa lenkille kuuntelemaan oman äänen kuminaa, rahinaa ja lompsutusta!

Ja kyllä, minäkin pillahdan itkuun ilman järjellistä syytä. Ja herkkunälkä vaivaa 24/7. Onneksi olen niin laiska ja pihi, että tulee harvoin lähdettyä herkkunälkää tyydyttämään lähikaupan antimilla. Vierasvarat tosin hupenevat pakastimesta jonnekin… 🙂

Haha tää kirjoitus oli kun mun elämästä, mulla on ihan samoja vaivoja ja voi luoja sitä rasvaisenruuan ja herkkujen mielitekoa 😀

Mulla taas maha täynnä suklaata, perjantain kunniaks voidaan herkutella. 😀
Hih, jännää tosiaan kumpi ehtii ensin synnärille, harmi kun ei synnytetä samassa sairaalassa, oltais voitu vaikka törmätä. 🙂

Just vedin tossa tilatun pizzan hyi mua 😀 Niin on saa vertailla ja odotella ollaanko samaan aikaan synnyttämässä vai kumpi kerkiää ensin 😀

Hih, hauskaa kun ollaan niin samoilla viikoilla odotuksissamme. 🙂

Voi miten ihana tuo alempi kuva <3 ja ylempikin 🙂 sun vauvamasu on kyllä ihana!
Huh tuo itkeminen, itselläni on sama vaiva ollut joka raskaudessa, ei tarvi kun pikku juttu niin kyynel tulee silmään. Ja kiukun kyyneleet myös 🙂 ihanaa, sekavaa aikaa 🙂

Kiitos Salla.♥ On ihanaa kun Ainokin jo pikkuisen, edes jollain tasolla, sisäistää tätä vauva asiaa. 🙂 Vaikka uskon että todeksi se tulee vasta vauvan synnyttyä.

On tämä odotusaika kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa. 😀

Eikös pojan odottamiseen kuulukin kauhea rasvaisen ruoan himo 🙂 Mun serkku odottaa vauvaa ja meillä myös tytöt luulevat että heidänkin masussaan kasvaa vauva 😀

Niin se taitaa kyllä kuulua, tosin söin Ainoakin odottaessa kaikkea oikein rasvaista. 😀
Hih, ihanat tytöt. 🙂

Suloinen Aino! Lottakin silittää minun mahaa ja antaa vauvalle pusuja, mutta taitaa myös luulla että hänenkin ja joskus isänkin mahassa on vauva. 😀

On nuo taaperot niin suloisia.♥ Meilläkin muuten Aino väitti myös isin mahassa olevan vauvan. 😀

Mukavaa kun kommentoit. 🙂
Helpottavaa kuulla täälläkin että muillakin on tätä samaa inhottavaa vaivaa. Se oman äänen kuuleminen häiritsee kyllä todella paljon ja meinaa hermot kyllä mennä monestikkin. Toivotaan ettei kummallakaan kestä loppuun asti tämä vaiva.

Kyllä sitä tuli taas eilenkin pillitettyä ihan ilman kunnon syytä, mutta sille kun ei voi mitään. 🙂 Herkuttelu on täällä nyt niin kaameeta, että olen ihan hukassa itseni kanssa..ei minkäänlaista itsekuria. 😀

Tsemppiä sinne kovasti odotukseen. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X