Rv 23+0 Herkillä
Mainitsinkin jo tässä jokin aika sitten siitä kuinka korvat menee lukkoon varsinkin lenkkeillessä mutta ihan muutenkin. Tämä vaiva on ja pysyy, eikä näytä mitään merkkejä siitä että olisi helpottamassa. Saattaa olla päiviä kun se ei vaivaa ollenkaan mutta sitten mukaan mahtuu niitäkin kun ne tuntuvat olevan jatkuvasti lukossa. Ainoa millä saan ne auki on se että yskäisen tai sitten laitan pään alaspäin. Yleensä tuo jälkimmäinen on se paras vaihtoehto ja toimii joka ikinen kerta, onneksi on edes jokin keino saada korvat auki. 🙂
Tämän viikon olen ollut jotenkin erityisen herkillä. Saatan alkaa itkemään ihan ihmeellisistäkin asioista. Esimerkiksi yksi aamu kuunneltiin lasten kanssa musiikkia omasta lapsuudesta niin tämä äiti alkoi vollottaa. Piti sammuttaa musiikki kun kyynelille ei tullut loppua. Ja hei kyseessä oli niinkin herkkä laulu kun minä olen liikennevalo. 😀 Saattaa myös alkaa itkettää jotkin televisio ohjelmat, lehdestä tai netistä lukemani jutut, se kun kenkää ei meinaa saada kunnolla jalkaan..listaa vois jatkaa kyllä ihan loputtomiin. Mistä lie että hormoonit nyt heittelee. Välillä sitä itsekkin nauraa että mikähän ihme taas tuli. 😀
Herkillä olemisen lisäksi olen myös ollut kiukkuisempi kuin viikko sitten. Puran yleensä kiukkuni niin että alan siivoamaan sekä samalla jupisen jotakin omaani, myös imuroiminen toimii hyvin. Kiukun voi nostaa ihan mikä vaan ja jälleen kerran voi vain syyttää noita kuuluisia hormooneja, jotka tuntuu nyt saaneen mielialan vaihtelemaan. Tämä on kyllä tuttua jokaisesta raskaudesta joten mitenkään yllättävää tämä ei ollut. 🙂
Mini on kova liikkumaan masussa ja potkuja satelee ja koko maha hytkyy. Kyllä tämä raskausaika peloista ja vaivoista huolimatta on niin ainutlaatuista ja ihanaa. Nautin tästä kyllä ihan oikeasti niin paljon. ♥
Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille.
Kommentit
Mukavaa kun kommentoit. 🙂
Helpottavaa kuulla täälläkin että muillakin on tätä samaa inhottavaa vaivaa. Se oman äänen kuuleminen häiritsee kyllä todella paljon ja meinaa hermot kyllä mennä monestikkin. Toivotaan ettei kummallakaan kestä loppuun asti tämä vaiva.
Kyllä sitä tuli taas eilenkin pillitettyä ihan ilman kunnon syytä, mutta sille kun ei voi mitään. 🙂 Herkuttelu on täällä nyt niin kaameeta, että olen ihan hukassa itseni kanssa..ei minkäänlaista itsekuria. 😀
Tsemppiä sinne kovasti odotukseen. 🙂
Suloinen Aino! Lottakin silittää minun mahaa ja antaa vauvalle pusuja, mutta taitaa myös luulla että hänenkin ja joskus isänkin mahassa on vauva. 😀
On nuo taaperot niin suloisia.♥ Meilläkin muuten Aino väitti myös isin mahassa olevan vauvan. 😀
Eikös pojan odottamiseen kuulukin kauhea rasvaisen ruoan himo 🙂 Mun serkku odottaa vauvaa ja meillä myös tytöt luulevat että heidänkin masussaan kasvaa vauva 😀
Niin se taitaa kyllä kuulua, tosin söin Ainoakin odottaessa kaikkea oikein rasvaista. 😀
Hih, ihanat tytöt. 🙂
Voi miten ihana tuo alempi kuva <3 ja ylempikin 🙂 sun vauvamasu on kyllä ihana!
Huh tuo itkeminen, itselläni on sama vaiva ollut joka raskaudessa, ei tarvi kun pikku juttu niin kyynel tulee silmään. Ja kiukun kyyneleet myös 🙂 ihanaa, sekavaa aikaa 🙂
Kiitos Salla.♥ On ihanaa kun Ainokin jo pikkuisen, edes jollain tasolla, sisäistää tätä vauva asiaa. 🙂 Vaikka uskon että todeksi se tulee vasta vauvan synnyttyä.
On tämä odotusaika kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa. 😀
Haha tää kirjoitus oli kun mun elämästä, mulla on ihan samoja vaivoja ja voi luoja sitä rasvaisenruuan ja herkkujen mielitekoa 😀
Hih, hauskaa kun ollaan niin samoilla viikoilla odotuksissamme. 🙂
Just vedin tossa tilatun pizzan hyi mua 😀 Niin on saa vertailla ja odotella ollaanko samaan aikaan synnyttämässä vai kumpi kerkiää ensin 😀
Mulla taas maha täynnä suklaata, perjantain kunniaks voidaan herkutella. 😀
Hih, jännää tosiaan kumpi ehtii ensin synnärille, harmi kun ei synnytetä samassa sairaalassa, oltais voitu vaikka törmätä. 🙂
Niimpä!
Silloin tällöin lueskelen blogiasi, nyt on "pakko" kommentoida… 🙂 Olen itsekin raskaana, viikkoja tänään 25+0. Minulla on myös korvien kanssa ongelmia; en ole edes hoksannut ajatella, että raskaus olisi siihen syynä! Mukava lukea, että muillakin tällainen ikävä vaiva. Minua korvien lukkoon meneminen vaivaa joka päivä, erityisesti rasituksen yhteydessä. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin lähteä kaveriäidin kanssa lenkille kuuntelemaan oman äänen kuminaa, rahinaa ja lompsutusta!
Ja kyllä, minäkin pillahdan itkuun ilman järjellistä syytä. Ja herkkunälkä vaivaa 24/7. Onneksi olen niin laiska ja pihi, että tulee harvoin lähdettyä herkkunälkää tyydyttämään lähikaupan antimilla. Vierasvarat tosin hupenevat pakastimesta jonnekin… 🙂