Se ihanan kamala kotidoppleri

Hommasin itselleni Ainon odotusaikana kotidopplerin.
Pyysin ekassa neuvolassa jos sattuisi jo kuulumaan syke ja eihän ne kuulunut. Halusin kuitenkin välttämättä saada kuulla sykkeet ennen nt-ultraa ja koska nt-ultraan oli vielä aikaa, päätin hommata kotio oman dopplerin. Valikoima olikin aika suuri, mutta pohtimisen jälkeen päädyin AngelSoudns doppleriin. Meni pari päivää ja laite saapui ja heti sitä piti testata. Mitään ei tietenkään vielä kuulunut mutta päätin että sitten parin päivän päästä uudestaan. Todellisuudessa kuuntelin laitteella vielä pariin kertaan saman päivän aikana ja niitä paria välipäivää ei ollutkaan. Pieni huolihan siinä nosti päätään, vaikka peketin ohjeessakin mainittiin että viikoilta 12 eteenpäin ja minä tietenkin kokeilin jo aikaisemmilla viikoilla. Kun sitten viimein sain sykkeet kuuluviin muutaman päivän yrittämisen jälkeen oli olo todella huojentunut. Masussa tosiaaan oli elämää. Ultraan mentäessä olo oli sykkeiden löytymisen takia helpompaa.

Tämän odotuksen alkaessa doppleri oli vielä ystävälläni lainassa ja pitkitin ihan tarkoituksella sen pyytämistä itselleni. Turhaan taas murehtisin jos niitä sykkeitä ei kuuluisikaan. No koitti ensimmäinen neuvola ja pakko oli pyytää kuuntelemaan joko kuuluisi. Ei ne tietenkään kuuluneet ja mahakin piti sellaista meteliä, että naurettiin neuvolatädin kanssa ja mietittiin kuinka vauva voi kestää tuollaisessa metelissä. Päätimme kuitenkin kurkata myös ultralla, joka neuvolassamme on sellainen kivikautinen. Pieni myökky siellä näkyi, mutta laite näytti kaiken niin suttuisena että sykettä ei kyllä erottanut.

Tuli sitten hetki kun oli pakko pyytää se doppleri. Muutaman päivän pidin sitä laatikossa ja sitten oli pakko aloittaa koittaa edes kuunnella. Edelleen maha piti niin kamalaa meteliä, että korvat meinasi särkyä. Kun vielä viikonkaan yrittämisen jälkeen en saanut kuuluviin kuin istukan viuhkomisen meinasin heittää koko laitteen seinään. Joo tiedän, oma vika, mitäs kuuntelin liian aikaisin, mutta minkä sitä luonteelleen mahtaa. Yritin saada sykkeitä kuuluviin ihan alhaalta, oikealta, keskeltä, vasemmalta ja sitten hieman ylempäänkin, mutta tuloksetta. Kirosin jo moneen kertaan että miksi olen koko laitteen hommannut kun se nostaa vain turhaan huolen pintaan. Noin kahden viikon kuluttua odotus viimein palkittiin kun doppleriin tuli kuuluviin voimakas jumpsutus. Tämä äiti vuodatti muutaman kyyneleen ja kuunteli vauvaa vaikka kuinka pitkään.♥

Doppleri on siitä asti ollut kovassa käytössä ja siihen asti kunnes ekat liikkeet tuntui kuuntelin pikkuista joka ikinen ilta ennen kuin menin nukkumaan. Se antoi mielenrauhan siitä, että siellä se pikkuinen edelleen porskuttaa. Nyt kun liikkeitä tuntuu enemmän, niin en enää niin paljon kuuntele pientä. Lisäksi mitä isommaksi pieni kasvaa sitä enemmän dopplerista kuuluu kohinaa joka ottaa korviin. Mutta sekaan mahtuu vielä päiviä kun liikkeitä ei tunnukkaan niin silloin kaivetaan laite laatikosta ja kuunnellaan. 🙂

Dopplerilla on siis sekä hyviä puolia, mutta myös niitä huonoja. Jos ääniä ei saa kuuluviin nousee kova huoli. Joskus ihan pienen sykettä joutuu hakemaan turhauttavan pitkän ajan, joka myös nostaa huolta, että eikö kaikki olekaan enää hyvin. Sitten taas kun äänet saa kuuluviin nousee valtava onni ja kiitos tuota laitetta kohtaan. Kyllä tuo laite on vaan silti ihan paras. Pääsee lapset ja isikin kuuntelemaan pikkuista.

Onko teillä ollut raskausaikana oma doppler?