äiti ja melukylän lapset - Banneri
No myönnetään että näitä hauskoja sattumuksia tapahtuu kyllä ihan normaali tilassakin, mutta näin odotusaikana ne ovat taas lisääntyneet, jopa siinä määrin että melkein joka ikinen päivä sattuu ja tapahtuu jotakin. Mitäköhän se on sitten kun vauva-arki alkaa? Vaikken olekkaan nyt mitenkään väsynyt ja virtaa piisaa, niin silti tuntuu kuin aivot olisi välillä aivan unessa. Tulee tehtyä ajatuksissaan sellaisia juttuja joista ei muka muista sitten jälkikäteen mitään. Olen esimerkiksi tyhjentänyt astianpesukoneen ja kun sitten olen jonkin ajan päästä menossa sitä tyhjäämään on yllätys ollut suuri kun se onkin jo tyhjätty. Pitää oikein miettiä että missä vaiheessa senkin jo tein. Välillä voi vaan nauraa itselleen mutta joskus oikein karmii kun ei muista muka tehneensä/sanoneensa jotakin. 🙂 Tässä olisikin nyt muutamia lähiaikoina sattuneita juttuja..
Kävelen tyhjän vesilasin kanssa keittiöön täyttääkseni sen, palaan pian takaisin olohuoneeseen ja otan ”hörpyn” tyhjästä lasista. Samaan aikaan pohdin miksiköhän keittiön hana on päällä? Pian kuitenkin välähtää että olen kävellyt lasin kanssa keittiöön, avannut hanan ja lähtenyt takaisin olohuoneeseen. Toisella kerralla lasin täyttäminen jo onnistuu.
Entäs se kun olet suihkussa ja olet jo pessyt hiukset ja otat vartalonpesuainetta, pian kuitenkin havahdut siihen että hierot sitä onnellisena päähäsi.

Tai se kun ollaan lasten kanssa hammaspesulle ja mennään olohuoneeseen vielä hetkeksi ja kohta ilmoitat kaikille että ”no niin, lähdetääs sitten pesemään ne hampaat ja sitten nukkumaan”. Lapset onneksi palauttavat äidin todellisuuteen ja kertovat että nehän pestiin jo.

Tai kun selität miehellesi samaa asiaa saman päivän aikana jo kolmatta kertaa ja ihmettelet kun toista ei oikein innosta. 🙂
Sinulla on vain muutama asia joita pitää ostaa kaupasta ja kun viimein pääset kotio löytyy kassista kyllä kaikkea muuta paitsi ne joita lähdit sieltä hakemaan. Ja silti mietit, että vai laitoinkohan ne jo paikoilleen. Vasta tarkistus kauppakuitista paljastaa etten niitä muistanut ostaa.
Istut autoon ja etsit kuumeisesti autonavaimia kunnes pitkän etsimisen jälkeen ne löytyvät auton ovesta ulkopuolelta.
Katsot kelloa ja unohdat samointein mitä se näytti ja joudut katsomaan uudestaan (joskus pariinkin kertaan).

Laitat kuiva-aineita jääkaappiin, meinaat laittaa kahvinkeittimen päälle ja sieltä puuttuu vallan kahvinpurut ja kaadat itsellesi teevettä jonka olet unohtanut keittää.

Kerrot jotain tosi hyvää juttua ja kesken kertomisen unohdat täysin että mitä edes olit selittämässä.

Lastenhuoneen tauluhylly sai uudet taulut

No ainakin ollaan saatu moneen kertaan hyvät naurut äidin toljailuille ja J on monesti sanonut (ihan huumorilla) että ei se johdu tästä raskaudesta vaan tästä mun iästä. 😀 Kato kun kolmekymppiselle kuulemma voi ilmaantua jo tällaista höperyyttä. Hih, mä kuitenkin syytän tätä odotusta ennemmin kuin ikää, sillä ikähän on vaan numero. 😀

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Kommentit (16)

Voi ei <3 Ihana oot 😀 Ja kuulostaa kyllä jokseenkin tutulta 😀

Niin tuttua, niin tuttua! En kestä! :D:D

Hih. 😀
Kyllä sitä saa välillä niin nauraa näille kömmähdyksille. 🙂

Hihii, niin tuttua! 😀

😀

Mulla oli puhelimesta kerran musiikki korvilla ja kun istuin autoon menin ihan paniikkiin että missä ihmeessä mun luuri on. Ajelin pitkin poikii kauppoja joissa kävin ennen lenkkiä ja sit kun itkua olin alottaa niin tajusin että mullahan on puhelin koko ajan ollu mukana, musa pauhannu korvissa Enkä tajunnu mitään. 😀 tää tapahtu n. Viikko tytön syntymän jälkeen. Pikkasen väsymyksellä oli varmaan tekemistä ton sekoilun kanssa 😀

Hih. 😀
Toi puhelin on kyllä paha, se kun voi olla "hukassa" useinkin vaikka on ihan lähellä. 🙂

Hihii! Ihana! 😀
Muistan tuon ajan kyllä vielä niin hyvin! Mulla tuo vain paheni kun vauva syntyi, eikä ole tainnut vieläkään "parantua" täysin. 😉

Hih. 😀
Mustakin tuntuu että ei tää oo mihinkään hävinnyt välillä, ehkä hieman lieventyny vaan ja nyt kyllä taas "pahentunu" huomattavasti…Jännä nähdä kuinka paha on sillon kun Mini syntyy. 🙂

Haha 😀 Hauskoja nää raskausajan unohdukset 😀

Mulla käyny niin, että oon puhunut puhelimessa ja ollut lähdössä kauppaan ja sit ääneen ihmetellyt missä ihmeessä se puhelin on. No sitten luurin toisesta päästä mun paraskaveri on vastannut, että " ootko sä ihan idjootti, puhut siihen" 😀

Toinen on se, että aina on silmälasit kateissa vaikka ne on silmillä..

Aleksi jopa pari kertaa loukkaantunut mulle kun en kuulemma kuuntele mitään mitä se sanoo vaikka aina olen kuunellut ja sitten vaan unohtanut 😀

Niin on. 😀

Mulle kävi Ainon odotusaikana tismalleen samoin.. Tuskailin puhelimessa ystävälle etten pääse lähteen kauppaan enen kun löydän mun puhelimen ja oon ettinyt sitä jo ihan sika kauan..kaveri alkoi nauraan ja sanoi että eks sää puhu siihen koko ajan. 😀

Mielenkiintoisia nää kuinka voi unohtaa jonkun asian samoin tein. 🙂

voi että,näistä sai ihan parhaat naurut=) mulle kävi kerran raskaus aikana kaupassa käydessä niin,että unohdin ihan totaalisesti minkä värinen meidän auto on…Miten sen voi unohtaa??!! sielä sitä sitten käveltiin parkkista edes taikaisin ja muisteltiin miltä meidän auto näyttää=)Ja sitten oon koti pihas kaupasta tulles muistellut,että olikohan mulla joku lapsi mukana kun lähdin kauppaan,paniikis tsekkaamaan sisälle,että onhan kaikki lapset kotosalla=)

Hih, näille kömmähdyksille saa kyllä välillä niin nauraa.
Ai kauhee, noinkin voi siis käydä. 😀
Mullekkin käynyt joskus toi lapsi juttu..kesken kotimatkan oon alkanu miettiin, että hetkonen olikohan mulla joku mukana kun lähdin kauppaan. 🙂
Esikoisen odotusaikana kävi niin että jaoin viikonloppu öisin postia. Eräänä aamuna sitten heräsin ihan paniikissa siihen että kello on jo paljon ja en oo ollu yöllä töissä..ajoin töihin ja siellä katsoin että ahaa oonhan mä näköjään ollu jo töissä.. 😀

Haha, ihania 😀 itsekin yksi päivä havahduin teetä tehdessäni siihen, että olin laittanut vedenkeittimeen vettä ja keitintä mikroon… Huoh! Ehkä riittäisi, kun napsauttaisi vain sen keittimen päälle 🙂

Hih, sitä välillä havahtuu tekemästä ihan älyttömiä juttuja. 😀
Tota en ookkaan vielä ite tehnyt, unohdan vaan usein keittää sen veden.

Hi. 😀
Taitaa olla meidän äitien "vaiva" tämä tämmöinen. :))

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X