äiti ja melukylän lapset - Banneri
Multa toivottiin postausta siitä miten käynnistetty synnytys erosi luonnollisesti käyntiin lähteneestä synnytyksestä ja tottakai tähän piti tarttua.
Mä jotenkin jännitin käynnistystä ihan älyttömästi sillä olin kuullut että käynnistetty synnytys on paljon kivuliaampi kuin se itsestään käyntiin lähtenyt. Lisäksi olin kuullut että monesti se käynnistely voi kestää montakin päivää ja käynnistetty synnytys päätyy helpommin sektioon kuin se itsestään käyntiin lähtenyt. Ennakkoluuloja oli paljon ja olin jo kauhuissani jos kivut on niin kovat että en kestäisi niitä niin hyvin kuin edellisissä.
Muistan kuinka paljon jännitin kun menin saliin. Oli outoa mennä sinne kun ei ollut yhtään kipeä, yleensä saliin päästyä on kuitenkin supistellut jo niin paljon, ettei edes muista millainen se sali onkaan. Toisin kuin luonnollisesti käyntiin lähteneessä sitä kerkesi jännittää ja miettimään ihan kaikenlaista. Kamalinta oli ehkä se odottelu, ennen kuin mitään edes tapahtui.

Mun toiveesta käynnistys aloitettiin ensin oksitosiinilla eikä kalvojen puhkaisulla. Halusin että kroppa saisi rauhassa ottaa vastaan ensin niitä pienen pieniä supistuksia ja sitä jälleen muistaisi mitä on edessä. Luonnollisesti käyntiin lähteneessä synnytyksessä olen pärjännyt supistusten kanssa hyvin kunhan kalvoihin ei ole kajottu. Ne onkin yleensä puhkottu vasta ihan loppuvaiheessa. Nyt pelkäsinkin sitä että jos käynnistys oltaisiin aloitettu suoraan kalvojen puhkaisulla niin olisinko heti ollut ihan äärettömän kipeä.

Oksitosiini ei saanut oikein mitään aikaan, mutta onneksi edes sitä pientä jomottelua ja sitähän mä kaipasinkin alkuun. Se tuntui aika samalta kuin se kun synnytys käynnistyy itsestään. Kivut eivät alkaneet puskista vaan sain ns lempeän muistutuksen mitä tulee olemaan vielä edessä. En tiedä johtuiko se oksitosiinista vai mistä, mutta ensimmäistä kertaa ikinä multa puhkes kalvot itsestään. Silloin muistan ajatelleeni että se on menoa nyt ja kauhulla odotin kuinka kipeä olisinkaan.

Mutta yllätyin todella kun pitkään aikaan ei tapahtunut yhtään mitään. Mutta sitten kun supistuksia alkoi tulla niin joka ikinen oli heti toistansa voimakkaampi. Ytyä niissä oli, mutta toisaalta yhtä kipeitä ne ovat olleet myös siinä luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä. En kokenut olevani mitenkään kipeämpi kuin edellisistäkään. 

Mun täytyy sanoa että jännitin ihan turhaan tuota käynnistämistä. Mun kohdalla kaikki sujui hienosti ja siitä jäi todella hyvä kokemus. Kivut olivat siedettävät ja synnytyksen kestokin samaa luokkaa kuin niissä luonnollisesi käyntiin lähteneissä. Lisäksi oli ihanaa kun käynnistely ei kestänyt edes kauan. Oikeastaan tämä käynnistetty sujui samalla kaavalla edellisten kanssa, erona ainoastaan se että tässä kalvot puhkesi itsestään ja se alun pitkä jännittäminen. Jos joskus (mikä on niin epätodennäköistä) tuon käynistyksen joutuisi uudestaan kokemaan, niin enää se ei olisi mikään peikko vaan sinne voisi mennä hyvillä mielin. 🙂

Kommentit (12)

Hei, nyt vasta ehdin onnittelemaan pienen miehen syntymästä…siispä lämmin onnenhalaus koko perheelle 🙂 Ihanaa! Täällä vielä yritetään suorittaa taivuttelua neljänteen pieneen…tekee hieman tiukkaa, mutta en ole luopunut vielä toivosta 🙂 Nauti vauva-ajasta!

Kiva että oli hyvä kokemus! Mä oon yleensä aina lukenut niitä kun käynnistetty on ihan kamala verrattuna luonnolliseen, varsinkin oksitosiinin kanssa. Täytyy pitää tämä mielessä jos joskus (mikäli lapsia enään tulee ;D) joudun käynnistettyyn 🙂

Mä jännitin tuota käynnistystä kyllä ihan kunnolla ja nimenomaan sitä että olisinko todella kipeä. Yllätyin kyllä niin positiivisesti kun kaikki sujuikin niin hienosti. 🙂

Kiva lukea välillä positiivisiakin kokemuksia käynnistyksestä ( itsellä siis ei ole kokemusta ), mutta aina saa lukea kuinka kamalaa se käynnistys on!

Mäkin olin kuullut pelkkää huonoa käynnistetyistä synnytyksistä ja siksi sitä niin jännitin. Mutta oli kyllä huippua kun oma kokemus oli niin hyvä. 🙂

Mulla on myös kokemusta yhdestä käynnistetystä synnytyksestä 🙂 Ja oon samaa mieltä sun kanssa että ihan samalla lailla olin kipeä kuin luonnollisesti käynnistetyssäkin.
Uskon että asia olis täysin eri jos paikat ei olis lainkaan kypsyneet ja "kylmiltään" alettais käynnistään. Tai ensisynnyttäjän synnytyksen käynnistys.

Kiva että sielläkin jäänyt hyvä kokemus. 🙂
Joo noissa tapauksissa tilanne voisi olla aivan eri. Mullakin oli kuitenkin jo sen verran kypsä tilanne kun käynnisteltiin että en varmaan siks ollut niin kipee..kun jos olis ollut ihan "raaka"tilanne.

Kiva kuulla, että käynnistetystäkin synnytyksestä jäi hyvä mieli. Synnytys on kuitenkin varmasti monen äidin (ja toki isänkin) järisyttävimpiä kokemuksia, on varmasti helpompi aloitaa vauva-arki kun synnytyksestä ei ole jäänyt pelkoa tai peikkoja mieltä kaihertamaan.

Jäi kyllä tosi hyvä fiilis vaikka alkuun niin kauheasti sitä jännitin. 🙂 Mikään ei jäänyt kummittelemaan. 🙂

Sullapa on hyvä kokemus käynnistyksestä 🙂 itselläni tosiaan on vähän pitemmän kaavan mukaan mennyt, ja nyt kun toinen synnytys lähenee sitä miettii käyköhän taas niin…

Oli kyllä hyvä kokemus. 🙂
Voi toivotaan että tällä kertaa sujuu sitten nopeammin. 🙂 Mä synnytin esikoista aikoinaan 17 tuntia ja toinen tuli sitten jo 5 tunnissa.

Kiitos paljon Laura.♥
Älä luovu toivosta, kauan kesti täälläkin enen kuin mies heltyi viidenteen. 🙂 Toivon mukaan siellä ei kauan menisi kun lupa neljännelle olisi. Ja kiitos, täällä kyllä nautitaan. ♥

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X