äiti ja melukylän lapset - Banneri
En muistanutkaan mihin kaikkeen sitä ihminen kykeneekään, vaikka käytössä olisikin vain yksi käsi. Hugo nimittäin rakastaa hengailla sylissä paljon. Korostetaan vielä  sitä paljon sanaa, sillä suurimman osan ajasta poika tosiaan on sylissäni. 
Koska olen oikea kätinen niin luonnollisesti kannan poikaa enemmän vasemmalla, jotta pystyn sitten oikealla tekemään kaikkea muuta, kuten esimerkiksi: voitelemaan leipää, tekemään ruokaa ja leipomaan, viipaloimaan kurkkua ja tomaattia, kuorimaan keitettyjä perunoita (on kyllä hidasta puuhaa, joten en suosittele silloin kun kotona on nälkäisiä lapsia), tiskaamaan käsin, täyttämään ja tyhjäämään pyykinpesukoneen, ripustamaan pyykit narulle, viikkaamaan kuivat kaappiin, imuroimaan, pesemään lattiat, sitomaan kengännauhat,  vetämään sukat jalkaan sekä itselle että taaperolle, nostamaan taaperon keinuun ja sieltä pois ja aika monta muutakin juttua.

Todellisia haasteitakin on tullut vastaan, joihin ei ainakaan helposti pysty sillä yhdellä kädellä. Niitä ovat esimerkiksi: takin vetoketjun kiinni saaminen, juuston höylääminen, pompulan laittaminen lapselle, säilykepurkin avaaminen ja lakanoiden viikkaaminen. Eihän noita kaikkea tarvitsisi tehdä silloin kun on yksin lasten kanssa ja mies on vielä töissä ja vauva ei nuku. Mutta koska vauva nukkuu päivisin niin vähän muualla kuin sylissä, niin pakko vaan koittaa välillä tehdäkkin jotain.

Mielelläni tuota pientä sylissäni pidän, mutta koska ranteeni alkoi sanomaan sopimuksensa irti ja hartiatkin on aivan jumissa oli ryhdyttävä toimiin. Niimpä naputtelin koneelta tilaukseen itselleni Manducan. Tuo pelastus saapui pari päivää sitten ja voi että kuinka me rakastetaan sitä Hugon kanssa. Poika nukahtaa siihen melkein samantien kun hänet siihen laittaa ja mikä parasta minulla on kaksi kättä käytössä ja silti pieni on ihan lähellä. Tämä oli kyllä ehdottomasti aivan paras hankinta vähään aikaan. Nyt päivisin saa paljon enemmän aikaiseksi ja rannekkin saa rauhassa levätä. Jospa se kipuilukin siinä kohta alkaisi helpottaa.

Manduca ei ole minulle ihan uusi tuttavuus, sillä Matiaksen aikaan meille sellaisen hommasin. Ainokin taisi aikoinaan olla kerran, mutta koska tyttö nukkui melkein koko ajan päätin myydä sen pois. Nyt en heti tuota hommannut, sillä halusin ensin nähdä millainen vauva Hugo on. Reppu oli nyt kuitenkin meille tarpeellinen ja tulee varmasti olemaan paljon käytössä. Sellainen sylivauva meillä asustaa.

Kuvat napattu puhelimella, joten pahoittelen niiden erittäin surkeaa laatua.

Tämä reppu kyllä toimii meidän arjessa oikeana pelastajana ja siinä on poikakin nyt nukkunut pitkät päikkärit. Aika luksusta etten sanoisi. Onko teillä ollut käytössä manduca tai jokin muu kantoväline? 

Kommentit (10)

Minäkin hankin Manducan odotusaikana,mutta kuinka ollakaan kumpikaan tyttö ei ole siinä viihtynyt. Molemmat ovat halunneet olla olkapäällä ja katsella ympärilleen. Nuorempi viihtyi aluksi liinassa,mutta kun pää alkoi pysyä vähän pystyssä,alkoi hakeutuminen olkapäälle. Onneksi kumpikin on viihtynyt sitterissä aina sen aikaa, että olen saanut ruuat ja tarpeelliset kahden käden hommat tehtyä 🙂

Meilläkin on manduca, se on ollut ahkerassa käytössä ihan Ellun ensimmäisistä viikoista tähän päivään. 🙂 Aluksi kannoin tyytymätöntä Ellua kun tein kotitöitä, nykyään manducaa käytetään paljon reissuissa, metsässä ja frisbeegolfradoilla. Tytöstä äidin tai isän selässä matkustaminen on edelleen tosi hauskaa!

Muistelinkin että teillä on tuo. 🙂
Uskon että meilläkin Manduca pääsee nyt pitkäaikaiseen käyttöön, sen verran tuo pikku mies viihtyy sylissä ja rauhoittuu aika nopeasti kun pääsee tuohon reppuun. 🙂

Meille olisi myös tullut todella tarpeeseen manduca! Jahkailin liian pitkään ja tuskailin kantoliinan kanssa 😀

Mäkin nyt pähkäilin hetken ja päätin että katson ensin hetken että tilaanko..lopulta sitten päädyin tilaamaan ja oli niin oikea ratkaisu. 🙂

Kiitos kivasta blogista 🙂

Meillä on pojat 5/2014 ja 8/2015, molempien kanssa olen käyttänyt BabyBjörnin rintareppua. Hommasin jo esikoiselle TricotSlenin kantoliinan, mutta kesä oli turhan kuuma ja se jäi käyttämättä. Nyt kuopuksen kanssa olen käyttänyt myös kantoliinaa, koska sen kanssa kumartelu yms. on helpompaa, kuin rintarepun kanssa.

Meillä ollaan säästytty isommilta masuvaivoilta, mutta esikoisen kanssa touhuilu on helpompaa, kun ottaa vauvan kantoliinaan silloin, kun hän on hereillä. Vauva saa kulkea touhuissa mukana 🙂

Kiitos kivasta kommentista ja meillähän on sitten nuorimmat ihan samaa ikäluokkaa.♥ Mulla on joku liina jonka aikoinaan sain esikoisen aikaan jostain tilaajalahjana ja kertaakaan en oo tainnut edes paketista ottaa pois. 😀

Kiva että siellä ei pienen masu vaivaa 🙂

Meillä on ollut todella ahkerassa käytössä Manduca <3 Sekä Onnilla että Mimosalla, ja on se vaan kätsy 🙂

Kyllä se on ihan paras. Saa ihmeesti aikaan kun on kaksi kättä käytössä yhden sijaan. 🙂

No onneksi sitterissä on viihdytty. 🙂 Meilläkin aina pieniä hetkiä kerrallaan siinä viihdytään, mutta yleensä vain aamuisin kun silloin ollaan niin hyvällä tuulella. Täälläkin muuten kaikki lapset viihtyneet hyvin olkapäällä.

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X