äiti ja melukylän lapset - Banneri
Viime viikko oli aika kiireinen. Tuntui että joka ikiselle päivälle oli jotakin ohjelmaa. Oli kerhoa, fysioterapiaa, hippo-tapahtumaa, esikoisen jumppaa, eskarin ulkoilutapahtumaa, pistoksella käyntiä, papin vierailua ja vaikka mitä muuta. Mini oli parina iltana isin kanssa muutaman tunnin kahdestaan kun minä olin muiden lasten kanssa koko perheen hippo tapahtumassa keskiviikkona. Hyvin oli sujunut. Pumppasin varuiksi hieman maitoa jos nälkä yllättäisi ja olihan sille tarvetta tullut. Hyvin oli juonut pullosta vaikka alkuun olikin ollut hieman hankalaa (muuten meillä ei olla pulloa saatu). Toisena iltana olin muiden kanssa eskarilla ulkoilu tapahtumassa ja hyvin oli silloinkin isillä ja pojalla sujunut. Äiti saikin huhkia muiden, tai lähinnä taaperon perässä, parina iltana ja täytyy sanoa että ihan hiki tuli. 🙂  Torstaina vieraili myös pappi kotona ja katsottiin miten kastekaava taas meneekään ja sovittiin virret. Luovutin hänelle myös paperin jossa lukee Minin tuleva nimi.
Viikonloppuna J oli sitten lasten kanssa kotosalla kun minä pakkasin Minin, koiran ja vaunut autoon ja huristelin kylälle lenkille ystäväni, hänen suloisen tyttövauvansa ja koirien kanssa. Aivan ihanat lenkkikelit ja vaunujen kanssa lenkkeily on vaan jotain niin ihanaa. Mieleen on palannut myös muistot yhdeksän vuoden takaa kun lenkkeiltiin silloin samaisen ystävän kanssa. Mukana oli silloin molemmilla eri koirat, ja minulla oli tyttö ja ystävälläni poika. 🙂
Tämä viikko on myös aika hulinaa tiedossa. Jokaiselle päivälle on nytkin menoa ja lauantaina olevat ristiäisetkin lähenee ihan hurjaa kyytiä. Paljon on vielä tehtävää, mutta hyvin olen kuitenkin jo saanut aikaiseksi. Yksi päivä askartelin hieman koristeita, yksi päivä tein sellaisia pikkuisia ”pussukoita” ja eilen väkertelin jo osaa koristeita kakkua varten. Vielä pitäisi kaivaa laatikoista esille kastetyyny ja päänkuivausliina, suunnitella tarjottavat loppuun, siivoilla, katsoa hieman juhlavaatteita esille ja tehdä ne loput koristeet kakkuun (niin mun lempipuuhaa jota odotan todella).
Tuntuu että nyt on koko ajan niin paljon kaikkea että välillä käy pieni paniikin poikanen mielessä…miten ihmeessä mä ehdin kaiken? Mini nukkuu niin vaihtelevasti, että heti kun nukahtaa niin koitan aina saada jotakin aikaiseksi. Välillä kerkeän paljonkin mutta välillä en kerkeä kun pojan laskemaan sylistäni ja heti hän herää. No sen verran tehdään mitä keretään, onneksi kuitenkin paljon on jo tehtykkin. 🙂
Mutta nyt istahdan Ainon viekkuun sohvalle ja nappaan hänet kainaloon. Matias on kerhossa ja Mini nukkuu joten saamme hetken olla ihan kahdestaan.♥ Näistä hetkistä pitää ottaa aina kaikki irti kun voi antaa jakamattoman huomion vain sille yhdelle rakkaalle.
Oikein iloista ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille ja tervetuloa uusille lukijoille!

Kommentit (12)

Siellä kuulostaa kyllä kiireistä olevan 😀 Muista ottaa sitä aikaa välillä itsellekin, joskus on ihan hyvä nostaa jalat pöydälle ja vetästä suklaaöverit ;D ♡

Kieltämättä melko nostalgisia fiiliksiä tulee, kun lenkkeilee yhdessä vaunujen, rattaiden ja koirien kanssa. 😀 Kukapa olisi uskonut silloin yhdeksän vuotta sitten, että edelleen jatkuu sama meno. Hih.. 🙂

No niimpä. 😀
Ei kyllä tunnu että välissä olis kulunut noin monta vuotta.

Siis apua mitä menoa=)Mutta tuotapa se arki on meilläkin,eipä sillä. Ja kaikki päikkäri ajat käytetään kyllä super tehokkaasti hyödyksi!!Tsemppiä ristiäis järjestelyjen keskelle.

Hih, aika vauhdikasta tämä arki on ja kun on järkättävänä vielä nämä juhlat niin touhua riittää. 🙂 Onneks aloitin jo hyvissä ajoin pienten juttujen tekemisen. 🙂

Kiireiseltä kyllä kuulostaa. Ota rennosti eläkä ajattele ainakaan blogia. Kyllä tämä blogi täälä pysyy ja me lukijat jaksetaan kyllä ootella 😀

Kyllä täällä aika hulinaton mutta ainakin jonkin verran rauhottuu kun saa ristiäiset ohi. 🙂
Tää blogi on sellainen ihana rentoutumispaikka mulle. Tänne kun tulee kirjottaan tai lukeen muiden blogeja niin sitä oikein rentoutuu. 🙂

Kylläpäs siellä touhua riittää. 🙂 Tsemppiä ristiäisjärjestelyihin ja arkeen muutenkin ♥ Oi, nyt oon huomannut kun toka on syntynyt, että miten ihanaa on välillä antaa juuri esikoiselle sitä jakamatonta huomiota ♥

Riittää, mutta kiva kun on ohjelmaa. 🙂
Kiitos tsempeistä ja kyllä se välillä on niin ihanaa saada keskittyä vain yhteen lapseen kerralla.♥

Voi koita ottaa mahdollisimman rentsisti <3

Jep, aina välillä iskee vaan pieni "paniikki". Sitä kun haluais kaikesta niin täydellistä. 🙂

Kyllä kiirettä piisaa, mutta ei oo tekemisen puutetta. 🙂
Tiekkö että kaapissa odottaa fazerin sininen levy iltaa. 😀

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X