Hän on puolitoistavuotias

Niin se aika on rientänyt ja meidän pienin on jo puolitoistavuotias. Niin iso jo, mutta samalla vielä kuitenkin pieni. Ajattelin vielä tulla päivittelemään meidän taaperon kuulumiset näin erillisesti, tämän jälkeen ei vastaavia olekaan todennäköisesti hänestä enää tulossa.

Mielestäni hän on huippu iässä. Vaikka perässä joutuu juoksemaan ja vauhtia hänellä piisaa, tyhjätään kaappeja ja laatikoita. Kiipeilee sinne, tänne sekä tonne ja muutenkin kaikenlaista ohjelmaa riittää, on silti parasta nähdä hänen innostuvan niin monesta, oppivan uutta ja leikkivän sisarusten kanssa. Hän on aina siellä missä tapahtuu vai olisiko ennemmin siellä tapahtuu missä hän on, hih.

Puolitoistavuotias kiipeää usein vielä syliin ja nukkuu yöt vaihtelevasti

Parasta tässä iässä on vielä se, kuinka hän tulee leikin tiimellyksen keskellä antamaan halin. Tai kun hän hakee hyllystä kirjan ja peruuttaa syliini lukemaan sitä. Hän myös antaa sisaruksille paljon haleja. Hän myös nauttii suunnattomasti isompien sisarustensa huomiosta. He monesti koulusta tullessa juoksevat kotiin ja kisaavat kuka saa ensin halin tai iloiset moikat. Ihan parasta!

Yöt meillä on jälleen kohti parempaa. Jos nyt pysyttäisiin terveenä voisi olla hyvä mahdollisuus vihdoin niille kokonaisille yöunille. Yleensä herää siinä viiden ja kuuden välillä ja nappaan silloin kainaloon hetkeksi vielä jatkamaan unia. Hän nukahtaa ihan hetkessä iltaisin omaan sänkyynsä ja jos herää yöllä riittää monesti kun käy antamassa tutin. Se olisikin sitten seuraava josta aletaan luopua. Nyt se on ollut käytössä enää unilla.

Puolitoistavuotias on innokas olemaan mukana erilaisissa puuhissa. Hän sanoo muutamia sanoja, rakastaa ulkoilua, kylpemistä, saunomista ja on syönyt itse oman ruokansa jo monen kuukauden ajan. Ihana seurata hänen kasvuaan ja tuskin maltan odottaa millainen kesä hänen kanssaan onkaan edessä.