Ajattelin listata tämän hetken top kolme äidin oman ajan viettotavat. Kieltämättä mua alkoi naurattamaan, sillä en joskus aikoinaan uskonut että nauttisin näistä puuhista näin paljon ja tekisin ne mieluiten ilman apua.
Pyykinlaitto
Kun saa lajitella pyykit ihan yksin tai ripustaa kuivumaan ilman että joku repii niitä koko ajan telineeltä alas tai samalla hytkyttäen toista sylissä/manducassa uneen, tuntuu kerrassaan luksukselta. Musiikki soimaan ja ovi kiinni niin pyykinlaittokin tuntuu mukavalta. Ja oikeasti se on ihan kivaa kun sitä saa tehdä ihan rauhassa. Meillä pyykkikone pyörii joka ikinen päivä kaksi kertaa, joten sitä pyykinlaittoa piisaa. Jos viikossa tuon homman saa tehdä muutaman kerran ihan yksin niin se tuntuu jo paljolta. On meinaan niitäkin tilanteita ja paljon kun Hugo on ollut nukkumassa ja herää, jolloin ripustaminen jää kesken, niin silloin on pitänyt joko laittaa ne kuivamaan vauva sylissä tai sitten tunkea pyykit takaisin koneeseen ja luukku kiinni ja antaa odottaa siellä parempaa hetkeä. Ei myöskään ole tavatonta että ripustan pyykkejä kuivumaan myöhään yöllä.
Kaupassa käynti
Kestää suunnilleen 45 minuuttia ja siellä käydään noin 2-4 kertaa viikossa. Riippuu vähän kuinka ison satsin milloinkin kantaa kotiin. Tämä on yksi juttu minkä haluan tehdä ihan yksin. tai maksimissaan yhden lapsen kanssa. Muuten tuloksena on se että puolet tavaroista puuttuu, listasta huolimatta ja seasta löytyy tavaroita joita ei sinne edes kuulu. Kaupassa tapaa myös usein tuttuja, joiden kanssa on kiva jäädä välillä höpöttämään niitä näitä, ilman että selässä pitäisi olla silmät, jotta tietää mitä lapset puuhaa sillä välin.
Lenkkeily
Tässä vaiheessa pitää olla enemmän kuin kiitollinen että meillä on koira, jonka kanssa pitää tai siis saa lähteä lenkille. Lenkillä pääsee tuulettamaan ajatuksia ja jos mukana on vielä ystävä niin nuo hetket ovat tämän arjen keskellä kullanarvoisia. Vaikka takana olisi huono päivä niin kunnon lenkin jälkeen on niin mahtava fiilis. Ei haittaa vaikka taivaalta sataisi mitä, sillä sitä on kuin uudestaan syntynyt kun palaa kotiin.
Nuo kolme asiaa eivät ole ihmeellisiä, mutta ne ovat asioita joiden myötä saa hetken hengähdystauon. Niihin ei myöskään kulu paljon aikaa, mutta tuo aika tuntuu tällä hetkellä minulle juuri sopivalta. Lisäksi pystyn olemaan maksimissaan kolme tuntia poissa koska Hugo syö kolmen tunnin välein ja pulloa ei olla koitettu ensimmäisien viikkojen jälkeen, ihan siksi etten ole halunnut. Kun poika kasvaa ja ei roiku niin tiiviisti rinnalla muuttuu tuo top kolme varmasti erilaiseksi.
Iltaisin vietän myös hetken blogin parissa ja se on myös sitä ihan omaa aikaani, mutta sitä teen yleensä silloin kun lapset ovat nukkumassa.
Kommentit (30)
Yksin kaupassa käyminen on ihan parasta 😀 selailemaan kaikki turhuudet meidän Lidlissä ja mies ihmettelee joka kerta miten saan aikaa menemään siellä niin kauan 😀 kyllä vaan jos on yksin.. Salilla mä tykkään kans käydä yksinään!
Parasta omaa aikaa on yksin suoritetut kaupunkiasioinnit, jolloin yritän hoitaa asiat niin nopeasti, että ehdin istumaan hetken kahvilassa! Ei sitä opiskeluaikana arvannut, että nämä silloin niin itsestään selvät kahvittelut olisivat nykyisessä elämäntilanteessa niin harvinaista herkkua 😀
Näinhän se menee. 🙂 kahvilassa istuminen kuulostaa niin hyvältä. 🙂
Kivoja normi juttuja sulla listattuna 🙂 Omat top3 ovat salilla käynti, kauppareissut ja blogin kirjoittaminen. Monesti blogin kirjoittaminen osuu lasten päikkäriaikaan 🙂
Hyvältä kuulostaa. 🙂
Jonkun leffan katsominen herkkujen kera on kyllä luksusta. Myös kaupassa käynti yksin on kivaa, kun Lilianin kanssa se on aina täyskatastrofi 😀 Tykkään myös nähdä kavereita ilman Liliania, varsinkin sellaisia kellä ei ole vielä lapsia 🙂
Kuulostaa hyvältä. 🙂 Varsinkin leffa herkkujen kera.
Kaupassa yksin käyminen on ehdottomasti top listan ykkösenä 😀 Muutoin en oikeastaan pääse viettämään aikaa yksin, toki Alman päiväunien aikaan kerkeän ehkä hetken hengähtämään, mutta tuo kun ei oikeastaan nuku kuin 30min niin siinä ajassa ei hirveästi kerkeä :/ Mutta toisaalta tää on parasta just nyt, kohta se ei oo enään tämmöinen sylivauva joten nautin nyt tästä 🙂
Mä naureskelin yks päivä et en olis voinut kuvitellakkaan muutama vuosi sitten että oon niin innoissani kun postiluukusta tipahtelee vaippoja! Oon niin hurahtanut näihin kestoihin ja niiden kuivumaan ripustaminen on niin kivaa kun samalla saa hipeltää 😀
No niinpä, kyllä näitä pieniä on niin ihana pitää sylissä.♡ Kun kasvavat niin se oma aika sitten lisääntyy hiljoksiin.
Hih, ihana sinä.♡
Minulla myös hyvin samankaltainen lista! 🙂 Sit mulle rakas harrastus on vauvakirjan koristelu ja kirjoittelu. Se on jotenkin alusta asti ollu mulle sellanen tosi tärkee juttu <3
Se onkin aivan ihana harrastus. ♡
Oi, vauvakupla! Mulla se kesti tosi pitkään, Sophie oli varmaan lähemmäs puolitoistavuotias ennenkuin se hävisi. Ihanaa aikaa kertakaikkiaan!
Mulle omaa aikaa on koulumatkat, jotka kestävät vähän pysähdyksistä riippuen 30min – 1h suuntaansa. Musiikkia kuulokkeista, bussin ikkunasta maisemien katseleminen… tykkään! Varaan aikaa myös piirtämiseen ihan rauhassa, ja sitten on nuo kaupassakäynnit, ne teen myös mieluiten yksin, ja aina paranee jos lähtee vähän lähikauppaa kauemmas. ^_^
Tää on kyllä aivan ihanaa aikaa.♡
Kivan kuuloista omaa aikaa. 🙂 Siitä on jo yli 10 vuotta kun olen itse istunut bussin kyydissä. 😀
Kuulostaa niiiin tutulta! Kiitin luojaa koirista monesti Ellun vauvavuonna (noh, kiitän välillä vieläkin :D) ja oi kauppa, yksin, mitä luksusta! Ja pyykki, siitä nautin vieläkin, vedän kodinhoitohuoneen oven kiinni ja ripustelen hartaasti. 😀
Tällä hetkellä top3 on varmaan
1. Lähteä kaverin kanssa lenkille
2. Lukea kirjaa
3. Katsoa telkkaria ja syödä samalla. 😀 Emme ikinä tee näin Ellun kanssa, joten jos tyttö ei jostain ihmeen syystä olisi ruoka-aikaani kotona (kerran puolessa vuodessa?) niin todellakin syön telkkarin ääressä ja katson jotain hömppää!
Hih, kyllä sitä on lenkin jälkeen kuin uudestaan syntynyt ja ne kauppareissut on jotain niin parasta, kun kukaan ei kinua mitään ja saa rauhassa laittaa tavarat kärryyn. Iida tosin on usein mukanani, mutta hänen kanssaan se onkin jo mukavaa puuhaa. 🙂
Mäkin syön monesti iltapalan sohvalla ja katson telkkaria kun lapset ovat menneet nukkumaan. 🙂 Se on kyllä ihan parasta.
Juurikin pyykinlaitto tai siivoominen ylipäätään, on mulle se keino arjen keskellä saada sitä omaa aikaa. Hassua kyllä siinä missä ennen inhosin imuria saatika lattianpesua niin nykyään nautin siitä 😀
Mutta listaan kuuluu myös toki bloggaaminen ja pääsen toisinaan kavereiden kanssa kahvittelemaan ihan itekseni jos nopeasti livistän oven raosta!
On kyllä hauska ollut huomata myös kuinka sitä pitää sellaisista asioista, joista ei ennen välittänyt. 🙂
Kahvittelut kuulostaa kivalta. Mä en edes muista koska viimeksi olen käynyt ystävän luona "kahvittelemassa" ilman lapsia ja niin ettei ole ollut synttärit.
Mulla ei tällä hetkellä juuri omaa aikaa ole, kun mies on niin paljon pois kotoa. Ja on ollut hankala lähteä itse pois, kun Venla olisi välillä koko ajan tissillä eikä huoli pulloa. Omaa aikaa ei siis mulla ole edes läheskään viikoittain, mutta toisinaan pääsen yksin lenkille tai kauppaan. Pyykitkin joudun yleensä ripustamaan kiireessä kuunnellen vähintään toisen lapsen huutoa… Eiköhän tämä tilanne tästä kuitenkin vielä muutu, toisinaan molemmat lapset nukkuu jo päiväuniakin puoli tuntia samaan aikaan. 🙂
Voih, kovasti tsemppiä ja jaksamisia sinne.♥
Yhtäaikaiset päikkärit kuulostaa hyvältä. 🙂 Meillä ei Aino oo nukkunut reiluun viikkoon päikkäreitä..huoh..
Aika samankaltaisia arkisia omia juttuja myös täällä 🙂
-itsekseen/rauhassa hääräily, siivoilu kotona
-kirpparikierrokset
-lenkkeily
<3
Hih, varmasti.♥
Kirppiskierrokset kuulostaa kivalta. Itse kerkeän käymään harvoin, ainakaan yksin. 🙂
Kaikista kummallisista asioista sitä nauttii lapsiperhearjen keskellä. 🙂 Pyykinpesua en kyllä voi sietää, en yksin enkä yhdessä. 😀
Hih, niin se kyllä on. 🙂
Mäkään en ennen niin pitänyt, mutta nyt sitä on niin paljon että siitä on vähän niin kuin pakko pitää. 😀
koulun ja muitten "pakollisten" juttujen jälkeen se aika mitä jää, kuluu yleensä kavereitten kans, kuvaamiseen, tai ihan vaan siihen olemiseen. varsinkin työssäoppimisjaksojen aikana on vaan niin ihana työpäivän jälkeen istua hetken ja olla tekemättä mitään 🙂 opiskelen siis lähihoitajaks ja joskus päivät on yllättävänki rankkoja niin kaipaa hetken rauhoittumista ja yksinoloo. tykkään hirveesti myös käydä lenkillä rauhallisis paikois esim. metsis ja koira on tosiaan kyllä hyvä syy lähtee joka päivä lenkille 🙂 valloittavia kuvia taas :')
Kiitos.♥
Opiskelu ottaa kyllä veronsa ja tuo ihan vain oleminen kuulostaa todella hyvältä. Rankan päivän jälkeen se rentouttaa mukavasti, samoin kuin ne lenkit. 🙂
Muistan Pihvin vauva-ajalta sen, että jos joku olis antanut edes hetken siivoamiselle ja ottanut Pihvin multa, niin olisin ollut enemmän kuin kiitollinen. Mutta mun lähipiirini hoiti asian niin, että mielummin siivosivat meillä, jotta mä sain hoitaa vauvaa 😀 Kaikella rakkaudella esikoista kohtaan, niin juuri sellaista omaa aikaa olisin ihan mieluusti ottanut vastaan sen meidän tilanteen keskelle. Mutta se koliikki varmaan pelotti monia, kun vauvaa oli vaikea åitää tyytyväisenä.
Se voi olla, että tuollaisessa tilanteessa on helpompi tarjota sitä siivousapua kuin koittaa pitää vauva tyytyväisenä. Vaikka vanhemmat ehkä sillä hetkellä toivoisivat toisin päin. 🙂
Pienet asiat ova niitä tärkeitä asioita joista muodostuu jotain suurta! 🙂 Pääasia että tykkää!
Minä (bloggaamisen lisäksi) valokuvaan, kuuntelen musiikkia ja siivoilen keittiötä. Keittiön siivoaminen voi jonkun korvaan kuulostaa oudolta, mutta se on oikeastaan ainoita asoita mitä voin tehdä itse kotimme eteen joten nautin siitä kun saan oman panoksen annettua kotimme siisteydelle. 🙂
Niinhän se juuri menee. 🙂
Valokuvaaminen on kyllä ihanaa puuhaa, mua harmittaa kun nyt siihen ei oo niin paljon aikaa, mutta tulee niitä silti melkein päivittäin räpsittyä. 🙂
Kyllä kaupassa saa yksin ajan hyvinkin kulumaan. 😀