Kolme tytärtä, kaikki ihan erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Jokaisen kanssa ihana ja erilainen äiti tytär suhde. Millainen suhde minulla sitten on jokaiseen tyttäreeni? Eroaako ne kuinka toisistaan? Sitä pohdiskellaan tässä postauksessa.
Iida on tytöistä vanhin. Hänessä on todella paljon samaa kuin itsessäni, mutta toisella kantilla katsottuna hän on täysin erilainen. Iida on aina ollut pärjäävä ja kovin sosiaalinen. Näen hänen luonteessa niin paljon samaa kuin omassani, joten jotenkin minusta tuntuu että tunnen hänet paremmin kuin omat taskuni. Sanotaan paljon asioita samaan aikaan ja samalla tavalla. Osataan lukea aika hyvin toistemme ajatuksia, mikä on välillä aika pelottavaa. Toisaalta olemme molemmat myös välillä räiskyviä persoonia ja sanotaan kyllä oma mielipiteemme ääneen. Sosiaalisuus on kuitenkin se joka meillä molemmilla on todella vahva.
Luulen että tuo samankaltaisuus on tehnyt meille hyvän äiti tytär suhteen. Vaikkei se täysin mutkatonta olekaan, varsinkaan nyt kun neidillä on jo sen verran ikää ja sen kautta tulee jos jonkin laista ”ongelmaa” eteen. Mutta pääasiassa suhteemme on hyvä. Iida uskoutuu minulle paljon asioista ja koitan parhaani mukaan tukea, kannustaa ja etenkin kuunnella. Haluan olla äiti jolle uskaltaa kertoa ihan mitä vain. Sillä mielestäni se on yksi iso asia millä suhde saadaan pysymään kunnossa. Rakkautta, välittämistä, hassuttelua, pohtimista, vaikeista asioista puhumista, iloitsemista ja erimielisyyksiä. Näitä kaikkia sopivassa määrin.
Lumin kanssa huomaan olevani todella huolehtiva ja huomaan että hän kaipaa välillä kannustamista ja rohkaisemista. Hän on aivan vastakohta minusta ja se herättää mietteitä hänen pärjäämisestä. Tiedän että hän pärjää, mutta silti huolehtiva minä miettii aina monelta kantilta asioita. Lumin herkkä ja rauhallinen luonne ja olemus on ihailtava. Äiti tytär suhteemme on erilainen kuin Iidan kanssa monellakin tavalla. Siinä missä jätän toisen kaverin pihaan ja huikkaan heipat, niin saatan toisen kaverin ovelle asti ja huikkaan ainakin kahdesti heipat. Siinä missä toiselle sosiaaliset tilanteet ovat helppoja, on ne toiselle hieman jännenpiä. Ehkä Lumin sairaudella on myös vaikutusta siihen millainen suhde meillä on. Ehkä se huolehtiminen kumpuaa osittain siitä mitä kaikkea tyttö on joutunut kokemaan.
Toivon että en ole liian huolehtivainen, sillä en halua että Lumi kokee äiti tytär suhteemme missään vaiheessa niin. Siksi toivonkin että hän mainitsee siitä minulle jos joskus kokee asian niin. Yritän olla kannustava ja tukea Lumia niin, ettei kannustaminen muutu patistamiseksi. Äiti tytär suhteemme on kuitenkin mainiolla pohjalla. Välillämme vallitsee todella hyvä luottamus. Toivonkin, että se tulee säilymään sellaisena pitkään. Suhteestamme ei myöskään puutu rakkautta, välittämistä, naurua, hassuttelua, halauksia tai erimielisyyksiä. Lumin kanssa ei kyllä pahemmin ole ollut erimielisyyksiä, mutta kyllä niitäkin päiviä on. Jännityksellä odotan millaiseksi suhteemme tästä muuttuu kun Lumi kasvaa.
Sitten tuo meidän nuorin neiti, joka muistuttaa hänkin kovasti minua ja Iidaa. Hän on sellainen sähikäinen ja sähköjalka sekä välillä liiankin sosiaalinen, heh. Meidän suhde on todella läheinen ja lämmin. Aino tahtoo usein syliin, halaillaan ja hän suukottaa poskelle ja itse tietysti suukotan ja halaan takaisin. Omaa tahtoa tuolta pieneltä neidiltä löytyy varmaan yhtä paljon kuin äidiltäkin, hih. Saa nähdä millaisia ”tahtojentaisteluita” meillä onkaan vielä edessä. Aino on kovin utelias ja haluaa olla monessa mukana, mikä on mahtava juttu. Tämän vuoksi hänen kanssaan on helppo puuhastella kaikkea.
Tällä hetkellä en muuttaisi mitään meidän äiti tytär suhteessamme. Se on jotenkin niin täydellinen ja juuri nyt siinä on kaikki. Toki kun Aino kasvaa niin se muuttuu. Saa nähdä tuleeko siitä jokin välimuoto siitä millainen suhde minulla on Iidaan ja Lumiin. Sen näyttää aika. Tällä hetkellä nautin siitä millainen se on juuri nyt, niin kuin nautin siitä millaiset suhteet minulla on muihin lapsiin.
Kaikkien tyttöjeni kanssa minulla on tällä hetkellä hyvä ja lämmin äiti tytär suhde. Pidän siitä että puhumme avoimesti, arvostamme ja kuuntelemme toisiamme. Meillä on myös niitä omia salaisuuksia/juttuja, joita ei toisille kerrota. Jokaisen kanssa äiti tytär suhde on muuttunut aina lapsen kasvaessa, mutta kuitenkin se on noudattanut aika samaa kaavaa joka se on ollut kunkin kohdalla alusta alkaen. Nuorin ja vanhempi tytär ovat selvästi yltiö sosiaalisia ja vähän rämäpäitä verrattuna Lumiin joka on rauhallisempi, mutta kyllä hänestäkin se räiskyvä puoli löytyy. Ihania ja rakkaita tyttöjä kaikki.
Blogitekstiin liittyvät aiheet
Kommentit (24)
Oi, ihana postaus ja ihanat tytöt! <3 Meillä on silleen jännä, kun Mila on hyvin erilainen kuin minä. Itse olen enemmän sellainen luovia ja rauhallinen ja tyttö taas puolestaan äärettömän temperamenttinen ja villi. Mutta silti koen, että meillä on hyvä suhde 🙂 Paljon haleja ja pusuja ja suurta rakkautta <3
Ihanat te. <3
Äidilläni on kolme tytärtä ja selkeästi hänellä on erilainen suhde meihin jokaiseen, on aina ollut. Jokainen on tehnyt äidin kanssa vähän eri juttuja ja nyt aikuisena soitamme äidille tai hän meille ihan eri asioista. Meistäkin yhdellä on perussairaus jonka hoitoon äiti on paljon osallistunut ja kantaa luonnollisesti sitten edelleen vähän enemmän huolta siitä, mutta meillä kaikilla aikuisilla naisilla on kyllä edelleen äitiin hyvät ja lämpimät välit. <3
Ellu on toisaalta isin tyttö, mutta vain miulle hän sanoo, että olen hänen rakas ystävänsä. 😉
♡♡
Ihana kuulla että siellä on ihanat välit.♡ Luulen tai oikeastaan toivon että minullakin tulisi menemään omien lasten kanssa noin. Jokaisen kanssa ne omat jutut. 🙂
Ihana Ellu.♡♡
Ihania kuvia♥ Mulle ei oikeastaan ole äiti-tytärsuhdetta oman äitini kanssa ikinä ollutkaan, ainakaan hyvää sellaista. Tytön syntyessä hieman asiaa liikaa märehdin kuinka osaan omaan tyttäreen edes siedettävän suhteen luoda, mutta meillä tytöillä onkin todella hyvin asiat. Siis siitäkin huolimatta, etten häntä aina ymmärrä sitten millään, kun on kopio isästään 🙂
Kiitos Nanna.♥
Ihana kuulla että siellä hyvä suhde myös, vaikka alkuun sitä oletkin märehtinyt. 🙂
Me ollaan nykyään äitin kanssa keskenään oikeastaan parhaita ystäviä. <3
Se on kyllä ihana juttu.♥
Kiva postaus jälleen:) Itsekin olen miettinyt viime aikoina usein kahta tyttöäni ja suhdettani heihin. Vanhempi on luonteeltaan ja mielenkiinnonkohteiltaan hyvin samanlainen kuin minä. Välillä murehdinkin sitä, joutuuko hän kohtaamaan herkkyytensä vuoksi maailman yhtä kovana kuin minä. Siksi yritän jo nyt vahvistaa tietoisesti hänen itsetuntoaan ja luottamustaan elämään. Nuorempi tyttäreni on puolestaan tullut enemmän isäänsä, vaikka vielä ei voikaan tehdä kovin pitkälle meneviä analyyseja siitä,millaiseksi hänen persoonansa kehittyy. Nuoremman tyttäreni erilaisuus suhteessa omaan luonteeseeni toisaalta kiehtoo, mutta toisaalta mietin, osaanko arvostaa ja tukea hänen "erilaisuuttaan". Kumpaankin tyttööni minulla on kuitenkin mielestäni hyvä suhde ja yritän äitinä arvostaa ja tukea nimenomaan heidän yksilöllisyyttään ja ainutlaatuisuuttaan.
Kiitos Anne.♥
Ihana kuulla sinun pohdintaa suhteistasi tyttäriisi.
Samaa yritetään täälläkin, tukea ja arvostaa jokaisen lapsen yksilöllisyyttä. 🙂
Ihanat te. ♥ Itse olen miettinyt tosi paljon millainen suhde minulla tulee olemaan Hipun kanssa. Poikienkin kanssa ollaan todella läheisiä, mutta onko se erilaista kun Hippu on tyttö? Samalla myös stressaan sitä osaanko olla hänelle hyvä roolimalli ja tukea vahvan itsetunnon kehittymistä. Toivon, että tulemme olemaan Hipun kanssa läheisiä läpi elämän eikä koskaan tulisi sellaista hetkeä ettei hän voisi tulla puhumaan kanssani, oli asia sitten mikä tahansa.
Kiitos ihana.♥
Uskon että teille tulee oikein hyvä suhde Hipun kanssa. 🙂
Olipa mukavaa pohdintaa äiti-tytärsuhteesta! 🙂 itse jo hieman odottelen että omat tytöt kasvaa, niin pääsee persoona vielä enemmän esille. Mutta ehkä kuitenkin nautin vielä näistä pikkulapsi-vuosista.
Kiitos Johanna.♥
Ilman muuta kannattaa nauttia nyt siitä. Aika sitten näyttää millaiset suhteet siellä syntyy. 🙂
Tuo on kyllä jännä miten sitä tulee tytön kanssa erilainen suhde kuin poikien.Tai näin ainakin meillä. Mandin kanssa on jo nyt jotenkin syvällisempää, vaikka toinen on kuitenkin vasta viisi vuotias. Mäkin niin kovasti toivon, että meidän välit pysyy hyvänä sitten sen teini-iän jälkeenkin.
Huomaan kyllä että jokaisen lapsen kanssa on ihan erilainen ja omanlaisensa suhde. Saa nähdä millaiseksi ne ajan saatossa muovautuvat. Toivon kuitenkin että ne pysyvät todella hyvinä. 🙂
Minäkin kommentoin, kun oli niin kiva postaus.
Lämmin suhde äitiin on tosi täyttymyksellinen tunne. Kuvaisin sitä niin, että kun nyt aikuisena soitan vaikka sisarukselle tai isälle, niin se olisi kuin söisi hyvän lounaan. Mutta kun soittaa äidille, se tuntuu ikäänkuin vastaavaan pala palalta siihen, mitä kaipasinkin – eli siihen lounaaseen kuuluu vielä se hyvä jälkiruokakin.
Suurinpiirtein sellaiselta se tuntuu minun kohdallani 🙂
-Kaislakerttu
Kiva kun kommentoit.♥ Hyvä vertauskuva. 🙂
Tosi ihania kuvia ja etenkin toi viimeinen <3
Mahtavaa että teillä on äiti/tytär suhteet hyvällä pohjalla! Mutta lasten teini-ikää odotellessa ;D
Kiitos Inka.♥
Juu sitä odotellessa. Jännityksellä odotan millaista se silloin mahtaakaan olla. 😀
Ihana postaus ja ihania kuvia! <3
Kiitos Selina.♥
Ihana! <3 Ja nämä kuvat! Näin omasta näkökulmastani kun mietin suhdettani äitiini niin huomaan sen kulkeneen aalloissa, kun olin pieni hän oli tietenkin yksi tärkeimmistä tyypeistä elmässäni. Teini-ikäisenä taas halusin irrottautua ja "mukamas etäännyimme" hetkeksi. Olimme toki tekemissä, mutta halusin olla oma itseni. Lasten syntymän jälkeen meidän kahden välinen suhde on taas läheisempi kuin koskaan ja tunnen vahvaa yhteenkuuluvuutta hänen kanssa! <3
Kiitos Såfin.♥
Kuulostaa hyvinkin tutulta. Itselläni on niin upea suhde nyt äitini kanssa, etten parempaa voisi toivoa. Lasten synnyttyä olemme lähentyneet niin paljon.
Kiitos Anna.♥
Kuulostaa niin ihanalta äiti tytär suhteelta.♥