äiti ja melukylän lapset - Banneri

Minulla on kauhea raskauskuume!! Siis oikeasti vetäkää minut takaisin maanpinnalle täältä haaveilemasta! Näen joka puolella raskaana olevia naisia, enemmän kuin hetki sitten, joten todellakin taudinkuva on selvä. Diagnoosi: kärsii parantumattomasta raskaus/vauvakuumeesta. Hoito: Potilas kieltäytyy toistaiseksi ainoasta hoitomuodosta, joka on raskaaksi tuleminen. Koittaa selviytyä ilman. Koska tällainen kuume nyt pääsi iskemään päätin lievittää sitä kurkkaamalla postauksiani taaksepäin. Kröhöm, se taisi olla suurin virhe sitten aikoihin, sillä minä haluan tommosen masun taas!! Varmaan nyt imetys ja Hugon kasvaminen tekee tepposet kun tämmöisiä ajattelen. Vai tästäkö se loppuelämän taistelu raskaus/vauvakuumetta vastaan nyt alkoi, en kestä!

Vuosi sitten oli minun ensimmäinen äitiyslomapäivä. Annoin itselleni luvan alkaa laittaa loppuja vauvaa varten valmiiksi. Olin iloinen, että odotus oli sujunut helposti ja mietin miltä vauvamme mahtaa syntyessään näyttää. Onko hän kopio veljestään vai näyttääkö enemmän siskoiltaan. Pitää kyllä sanoa, että Hugo oli ihan ilmetty kopio veljestään. Kirjoitin myös siitä kuinka olin kuullut kommenttia mahani pienestä koosta viikkoihin nähden. Ajatella, että noista pohdinnoista on jo vuosi aikaa, vaikka minusta tuntuu siltä kuin se olisi tapahtunut ihan hetki sitten. Muistan edelleen nuo hetket niin hyvin. Muistan kuinka rakastin silitellä vatsaani, muistan kuinka odotin jo pienen syntymää, mutta samalla toivoin ettei raskaus loppusi vielä.

Muistan kuitenkin myös kärsineeni menettämisen pelosta. En koko ajan, mutta usein kuitenkin. Jännitin jos jokin meneekin vinoon, jos vauva ei ollut liikkunut niin tökin masua jolloin sain mojovan tökkäisyn takaisin, älä äiti töki! Suunnittelin tulevaa, laitoin innoissani kaikkea valmiiksi pientä varten. Suunnittelin tulevaa elämäämme isona perheenä.

Nyt tuo rakkaus lähentelee jo yhdentoista kuukauden ikää. Enää hujaus ja vauvasta tulee taapero. Kuinka olenkaan nauttinut tästä ajasta, kuinka paljon olen pitänyt pientä sylissäni, lähellä ja silitellyt sekä suukottanut suloisia  poskia. Kuinka olen ollut onnellinen siitä että tuo pieni poika on rikastuttanut elämäämme näin paljon. Kuinka tuntuu että meinaan edelleen pakahtua siitä onnesta kun se haaveilemani viides on saatu onnellisesti syliin ja olen saanut seurata hänen kasvuaan.

Menettämisen pelko on läsnä edelleen ja Hugon ollessa pieni se oli suorastaan valtava. Tarkistin yöllä ties kuinka monta kertaa, että vieressä nukkuva poika hengittää edelleen. Pelkäsin hieman joka kerta nukkumaan mennessä hengittääkö pieni kun laitan käden hänen päälleen. Se tunne on edelleen joka kerta yhtä helpottava kun lasken käden pienen päälle (tarkistan kyllä edelleen kaikki lapset joka ilta) ja rintakehä liikkuu ylös sekä alas. Välillä jos pieni nukahtaa syliini en malttaisi laskea häntä sänkyyn. Silittelen hänen hiuksiaan ja kuuntelen pientä tuhinaa. Kuinka se hetki juuri silloin on niin täydellinen. Kuinka suurta rakkautta tunnenkaan häntä kohtaan. Miten valtavasti sitä voikaan rakastaa sitä pientä ihmistä. Yksitoista kuukautta on vähän, mutta silti tuntuu kuin Hugo olisi kuulunut elämäämme jo ikuisuuden.

Rakastan varmaankin siksi raskaana olemista niin paljon, koska palkinto siitä on jo viisi kertaa ollut jotain sanoinkuvaamattoman täydellistä. Olisinko valmis vielä uudestaan, no todellakin. Mutta mies ei. Se on kai jonkin sortin ongelma, heh. No oikeasti nyt on hyvä juuri näin, kauhistelijat voi huokaista, hih. Lisäksi voisiko kaikki mennä vielä hyvin seuraavallakin kertaa? Sitä kun ei koskaan tiedä. Nyt nautin täysin tästä, mutta joudutte varmasti vielä useaan otteeseen lukemaan kuinka odotus/vauvakuumeilen, sillä raskaus ja vauvat on minun heikkouteni.

Kommentit (31)

Ei tämmösiä saa kirjoittaa! Kamppailen itse ihan saman ongelman kanssa. Tsemppiä sulle! 😉

Voi eeeei. 😀 Tsemppiä vauvakuumeeseen, se osaa kyllä olla niin riipivää!

No niinpä. 😀
No pian saan ihastella teidän pienen kuvia, jos niitä blogiin laitat.♡

Se on vaarallinen tauti tuo krooninen vauvakuume. Itsekin kärsin siitä vaikkei edellinen ole vielä edes syntynyt 😀 Itse olen sitä mieltä, että seuraava saisi tulla heti perään, kun meidän lapsilla on niin isot ikäerot, mutta mies on toista mieltä. Voidaan kuulemma tehdä sitten iltatähti myöhemmin. Eli luultavasti taas tulee isot ikäerot.

No sitä se kyllä on. 😀
Hih, no siellä tulossa onneksi helpotusta tuohon vauvakuumeeseen ja kiva että seuraavastakin jo puhuttu. On ne vauvat ja lapset niin ♡♡.

Siun täytyy kuule sit laittaa tyyny paidan alle ja leikkii raskaana olevaa. 😉

Heh, se tuskin auttaa. 😀

Täälläkin kuumeillaan. Vauvalle on myös annettu lupa saada alkunsa loppuvuodesta, jos niin on käydäkseen… 🙂

Oi kuinka ihanaa Janni.♥

Voi, vauvat ja vauvamasut on niin ihania että kyllä se kuumeen nostaa itse kullakin! 😀 Tsemppiä "taudin" kanssa selviämiseen 😉 <3

No niinpä. ♥ Ja kiitos, kyllä tämä taitaa olla aika kamppailua tästä eteenpäin.

Mikähän siinä on, että usein MIEHET eivät halua enää lapsia? Kun eikös biologian tunnillakin selitetä, että miespuoliset pystyvät hankkimaan enemmän jälkeläisiä ja naaraat useimmiten yhden kerrallaan? Ja varsinkin, kun äiti on se, joka on raskaana ja imettää, niin miksi miehet eivät niitä lapsia lisää halua?

-samassa veneessä ollut 🙂

Hih, ehkä miehet ei vaan hoksaa sitä juttua. 😀
No mutta toistaiseksi meidän on hyvä näin. Olemme puhuneet että lapsilukumme on täysi, mutta elämä näyttää. 🙂

Voi ihanaa että joku ikävöi raskautta. Täällä on toinen meneillään, ja nyt taas tuntuu, etten ikinä enää jaksais tätä parin kuukauden oksennus+kuvotus+"kuolen kohta"-tunne rumbaa :'/ ootan vaan että tää loppus, ja pääsis ehkä nauttimaanki tästä. Kolmas saattaa jäädä tekemättä ihan vaan tän olon takia, joka on näissä kahessa ekassa ollu ihan järkyttävä. Tai sit tää unohtuu taas vuoden päästä 😀

On se niin ihanaa aikaa, varsinkin kun ne ovat olleet itselle niin helppoja.
Lähettelen kovasti tsemppejä sinne.♥ Tosi kurjaa tuo pahaolo. :/
Ihminen on siitä jännä, että se voi ryhtyä tuohon leikkiin uudestaan, kun sen olon unohtaa kuitenkin suht nopeaan. 😀

Se hyvä puoli näissä henkisesti sekä fyysisesti raskaissa odotuksissa on, että ne vie vauvakuumeen mukanaan. 😀 Vauvan kyllä voisin ottaa MUTTA en halua/pysty olemaan enää raskaana enkä myöskään halua lukumäärällisesti enempää lapsia. Siinä vasta dilemma! Heh..
Odotuksia ei ole tippaakaan ikävä, mutta voi sitä pikkuvauvan tuhinaa ja tuoksua. ♥

No siinä on kunnon dilemma. 😀
Täälläkin tällä hetkellä hyvä näin, silti tää aina jostain puskee päälle. 🙂
Ne ensihetket, vauvan tuoksu ja tuhina on niin ♥♥♥

Minulla on kuusi lasta ja enemmänkin ois mahtunut, muttei tullut.
Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

Ihana määrä lapsia siellä.♥

Ihana sinä <3 Minäkin olen joskus miettinyt sitä miksi minusta mini-vauvat ovat niin ihania, niissä on jotain mitä kaipaan.. Kaikissa kuvissa itsestäni teininä, pidin jonkun vauvaa sylissä. Se on kai ollut päällä siitä lähtien 🙂

Hihii.♥
Vauvoissa on vaan jotakin niin hellyyttävää ja onhan ne isompanakin niin ihania.♥

Onhan raskaus ja vauva-aika aivan ainutlaatuisia ❤️ Joka kerta.

Niin on.♥

Kyllähän aina yksi mahtuu… 😉 😀 Mäkin nautin tästä raskaudesta paljon enemmän kuin viimeksi, sillä ekan kanssa en tiennyt vielä mikä ihmeellinen palkinto on tämän jälkeen. Tosin nyt myös koko ajan pelottaa, että meneehän kaikki hyvin. Sen rennon odottamisen haluisin takaisin 😀

Hih. 😀
Kyllä sitä nauttii erilailla kun tietää kuinka upea se palkinto todellakin on.♥ Mutta vastapainona tulee sitten se liika tietäminen joka lisää menettämisen pelkoa. :/ Toivotaan ja uskotaan että siellä sujuu kaikki hyvin.♥

Mä kans painin kuumeen kanssa. Kaikki ympärillä on raskaana! 😀 pelkään myös, että kun on jo saanut kaksi tervettä lasta, voiko kaikki sujua hyvin myös kolmannenkin kerran…
Ehkä kuumetta lieventää, kun pääsen tänään nuuskuttamaan kuukauden ikäistä tyttöä ♡ tai sitten se kuume pahenee 😉

Voi eikä. Tsemppiä sinne kuumeen kouriin.♥ Toivotaan että saat jotakin lievennystä kun pääset pitämään pieniä sylissä, vaikka pelkään että kuume pahenee siitä entisestään. 😉

Meille odotetaan yhdettätoista. Ja mä oon niin onnellinen että oon uskaltanu tehdä mitä oon eniten halunnu 🙂

Oi, tuhannesti onnea.♥

Itsekin kärsin raskauskuumeesta, vaikka nuorimmainen täyttää vasta 4kk ensi viikolla. On vaan niin ihana tuntea vauva koko ajan mahassa, lähes yhtä itsensä kanssa. Raskauspahoinvointi on ollut jokaisen kolmen lapsen kanssa tosi paha, eikä sitä oloa ole kyllä ikävä. Mutta voi kun saisi vielä tuntea vauvan potkut ym. Kolme lasta on kuitenkin meidän perheen maksimi lapsiluku, joten täytyy nyt vain nauttia nykyisestä vauvasta, eikä haaveilla turhia.

Kiitos ja tsemppiä sinne myös.♡♡

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X