äiti ja melukylän lapset - Banneri
Mitä tarvitaan että lauma lapsia viihtyy eikä kukaan valita että on tylsää? No vaikka nuotio, makkaraa, mehua, ystäviä ja metsä. Me vietimme oman sekä ystäväperheen kesken eräs päivä mukavan reilun parituntisen juuri noissa merkeissä. Ja mikä parasta illalla uni tuli suht nopeasti melkein jokaiselle. Nimittäin Hugon nukahtaminen kestää nykyään helposti yli tunninkin.
Lapset keräsivät metsässä innoissaan mustikoita, etsivät sieniä, juoksivat ja pomppivat lätäköissä ja menivät hippaa. Nuotiolla paistettu makkara maistui hyvin niin lapsille kuin aikuisillekin. Tämä oli ensimmäinen kerta meidän perheelle kun kävimme tuolla laavulla ja pitää kyllä sanoa että oli oikein kiva paikka. Maasto oli lapsille erittäin helppokulkuista ja oli sen verran avaraa, että näki ja kuuli missä lapset menivät. Yleensä olemme olleet tässä lähellä metsässä, jonne on kulku heti takapihaltamme. Nyt oli kiva viettää aika perheen sekä ystävien kesken. Lapset kun viihtyvät niin hyvin keskenään ja leikit tuntuu sujuvan. Samalla aikuiset pääsevät höpisemään niitä aikuisten omia juttuja.
Itikoita oli todella vähän. Mitä nyt tämä äiti huvitti väkeä juoksentelemalla ampiaista pakoon. En vaan ymmärrä miksi niiden pitää lennellä minun perässä, hyi. Paniikki siis iski, kunnes pääsin tuosta eroon. Hyttyset eivät onneksi kiusanneet joten mustikoita sai kerättyä ihan rauhassa. Lumi keräsi hyvän satsin ja niistä leivottiin sitten lasten kanssa yhdessä herkullinen mustikka-mansikkapiirakka.

Tämmöiset retket ovat niitä jotka jäävät lapsilla mieleen. Tai ainakin omasta lapsuudesta sitä muistaa juuri niitä pieniä juttuja. Lasten mielikuvitus on niin valtava, että metsässä löytyy vaikka mitä tekemistä ja edessä voi olla suurikin seikkailu. Aina ei tarvitse keksiä ihmeellistä ja kallista tekemistä, sillä lopulta juuri ne pienet jutut voi jäädä paremmin mieleen. Vaikka tämmöiset pienet metsäretket parhaassa seurassa.

Mustikkapiirakka:
125g voita

vajaa desi sokeria
1 kananmuna
0,5 dl vehnäjauhoja
4dl kaurahiutaleita
puoli teelusikallista leivinjauhetta
Täyte:
3 dl mustikoita
mansikoita haluamasi määrä
Kermaviili päällinen:
2dl kermaviiliä
1,5 tl vaniliinisokeria
0,5 dl sokeria

1 kananmuna
– Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna vatkaten
– Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet sekä leivinjauhe
– Levitä pohja voideltuun vuokaan

– kaada mustikat pohjan päälle ja lisää mansikansiivuja
– Sekoita kermaviili ja muut aineet keskenään ja kaada se marjojen päälle
– Paista 30-35 min 175 asteessa

Kommentit (19)

Hauska retki ollu teillä! mustikkareissut on myös meidän perheen lemppareita! Nää murre-erot on kyllä niin huikeita ja musta on kiva vertailla kaikkia eri tyylejä ilmaista sama asia 🙂 "menivät hippaa" meillä hippaa on aina "oltu" 🙂 muistaakseni leikkeihin ja peleihin liitty vielä joku saman tyyppinen ero, kun vaan nyt tulis mieleen. Olen syntynyt keski-suomessa ja vanhempien juuret on pohjanmaalla. Mies taas on Savosta, joten voitte kuvitella, miten herkullisia vääntöjä tämä asetelma tarjoaa tällaselle pilkunviilaajalle 😉 hah 😀

Ihana metsäretki! <3 Ihan parhautta – ja tuo ettei ole paljon itikoita on tärkeää, se saattaa huomaamatta latistaa tunnelmaa jos kokoajan on läiskimässä hyttysiä. 🙂

Oli kyllä.♡
Juu oli mahtavaa kun sitä ininää ja jatkuvaa huitomista ei ollut. 🙂

Meillä on vielä retki laavulle tänä kesänä tekemättä. Pienempiä pistäytymisiä metsään on sentään tehty. Tämä postaus innoitti suunnittelemaan metsäretkeä.

Hih kiva juttu. 🙂 Ei muuta kuin retkeä suunnittelemaan. 🙂

Nyt tuntuu että näitä mustikkajuttuja tulee joka tuutista. Niin facesta kuin blogista. 🙂
Retket ovat mukavia ja metsä suuri seikkailumaa lapsille. Itse en metsään mennyt, mutta miesystävä kävi poimimassa mustikoita ja toi sangollisen mullekkin. <3

Aijaa. 😀 Mä en ole huomannut, hih.
Retket on kyllä huippuja ja ihanaa että siellä miesystäväsi kävi poimimassa sinulle mustikoita.♡

Ihan parasta! Juuri niitä kultaisia lapsuusmuistoja 🙂

Metsäretkissä on kyllä jotain taikaa ja ne on näin vanhemmankin mielestä ihanan rentouttavia, kun kukaan ei valita tai kaikki viihtyvät ihan älyttömän hyvin. Ja retkieväätkin katoavat pikkutyyppien vatsaan ilman mutinoita 🙂

Näin juuri. 🙂
Todella helppoa ja mukavaa puuhaa perheen kesken.♡

Voi kuulostaapa hyvältä!
Itsellä on ihan sama juttu että lapsuudesta muistaa just niitä reissuja laavulle tai vaikka rannalla, kun onhan ne ihan parasta aikaa ihan vain läheisten kesken. Eikä tarvii tuhlata koko kesälomarahastoa 🙂

Toivon että omat lapset muistaa juuri tämmöiset hetket kun tehtiin yhdessä ja jatkaisivat näitä tapoja sitten joskus omien lasten kanssa. 🙂

Mulla alkoi tekemään mieli mustikkapiirakkaa, joten kai meidänkin pitää huomenna taas metsään lähteä 😀 Vaikka lähimetsä onkin kiva ja ihanan helppo, on joskus mukavaa käydä uudessakin paikassa etsimässä uusia aarteita 🙂

Mustikkapiirakka on hyvää. Että ei muuta kuin tekemään. 🙂
Joo joskus on kiva piipahtaa muualla kuin tuossa lähimetsässä. 🙂

Metsässä oleminen on ihanaa mutta sinne lähteminen on iso päänvaiva itselle, pelkään kaikkia lentäviä ja ryömiviä hyönteisiä 😀 Ihania kuvia taas ♡

Se on kyllä kivaa. 🙂
Mutta joo ne ötökät..ainakin ampiaiset ja toiseks pelkään käärmeitä..
Kiittos Nea.♡

Oli kyllä kiva pieni retki. 🙂
Hih , nää murre-erot on kyllä hauskoja. 😀 Kiva kun eri paikoissa ilmaistaan sama asia erilailla. 🙂

Mulla pisti sama silmään, meilläkin ollaan tai leikitään hippaa tai nattaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X