äiti ja melukylän lapset - Banneri
En tule kyllä hetkeen unohtamaan tilannetta joka tapahtui eräs ilta kun perheemme kokoontui iltapalalle keittiönpöydän ääreen. Se tilanne oli jotenkin niin hauska. Sillä en ole kuvitellut miltä meidän iltapala voi näyttää ulkopuolisen silmin, varsinkin sellaisen joka ei ole ollut meillä ennen ruoka-aikaan. Tämä tilanne kuitenkin avasi silmäni. Ulkopuolisen silmin voi näyttää kuin meillä vallitsisi kaaos ruokapöydässä.
Mieheni ystävä tuli käymään meillä eräs päivä. He ovat tutustuneet vasta muutama vuosi sitten ja asuvat toisistaan kaukana, joten näkevät todella harvoin. Nyt hän taisi käydä meillä toista kertaa ja jäi syömään kanssamme iltapalaa. Siinä hän istui toisella puolella pöytää keskimmäisellä paikalla ja ympärillä kävi aika kuhina. Kuvitelkaa että nämä kaikki kaikuvat ilmoille samaan aikaan tämän kysymyksen jälkeen, ”Millaista leipää otatte?” Mulle ruisleipää, paahdetaan, mulle ruisleipä ei paahdeta, mulle paahtoleipä ja paahdetaan, päälle kurkkua ja tomaattia, tai ei sittenkään mitään tai otan sittenkin. Mulle leikkeilettä ja kurkkua, mulle ei juustoa, haluun maitoa, leikkaisitko juustoa, en halua tomaattia, otan vettä, saisinko lisää maitoa jne. Kaiken tämän lisäksi Hugo tietysti vielä kommentoi omalla kielellään suhteellisen kovaäänisesti. Ja jottei tilanne olisi ihan näin simppeli, niin tietenkään kaikki eivät edes istuneet samaan aikaan ruokapöydässä, vaan hääräsivät siinä ympärillä.

Mieheni ystävä istui kaiken tämän keskellä välillä naurahdellen ääneen ja katsoen kuinka mieheni tekee kaiken metelin keskellä tottuneesti jokaiselle juuri oikeanlaiset leivät. Ulkopuolisesta se varmasti kuulosti siltä, ettei millään voi tietää millaisen kukakin nyt halusi. Hän myös tokaisi jossakin vaiheessa, kuinka helppoa heillä vielä onkaan, kun kotona on yksi lapsi joka on vielä pieni vauva. Ja onhan ero nyt perheidemme iltapalameiningeissä aika valtava. Mutta kaikkeen tottuu ja pienemmässäkin perheessä meininki voi olla aika samanlaista kuin meillä. Pohdin vielä jonkin ajan kuluttua tämän jälkeen, että millaiseltahan tuo tilanne hänestä mahtoi näyttää? Varmasti aika kaaokselta. Voisin kuvitella itse istuvani kymmenen hengen ruokapöytään jossa olisi suunnilleen sama meno. Ehkä se näyttäisi osittain siltä miltä hänen mielestään meidän pöydässä näytti.

Meille kun iltapalat menee aika rutiinilla. Sitä tietää suunnilleen kuka pyytää millaistakin leipää ja kuka ei syö juustoa, kellä tomaatti kirvelee suussa ja kuka haluaa leipänsä paahdettuna. Se jo osittain helpottaa tilannetta, eikä näin ollen lasten yhteen ääneen asioiden huutaminen häiritse. Kaaos ruokapöydässä vallitsee sitten, kun joku kaataa maidot pöydälle ja se lainehtii osuen matkalla melkein kaikkeen ja kukaan ei suostu syömään maidosta kostunutta leipäänsä. Lopulta maitoa valuu iloisena norona lattialle. Tai sitten kun jokainen tekee itse oman iltapalansa, nimittäin se vasta mielenkiintoisen näköistä onkin, heh.

Kommentit (14)

haha niiiin tutun kuuloista!:) tuli ihan ikävä kotikotia ja tota sähläystä nyt kun oon kämpällä opiskelupaikkakunnalla. itelle niin tuttua eikä ees aattele tos olevan mitään "erikoista" kun taas ne joilla on sisaruksia yks tai kaks, on monesti ihan ihmeissään 😀 kuulostaa myös erittäin tutulta että joku kaataa maidot keskelle pöytää, vieläkin vaikka nuorin on jo kuus.. 😀

Mä niin näen silmissäni tuon tilanteen! Meillä miehen lapseton kaveri lakkasi vierailemasta lasten hereillä ollessa sen jälkeen kun oli kolmesti päässyt todistamaan kaaosta. Hälinässä kaatunut maito oli varmaan vielä pientä, mutta pissit potan vieressä ja viimeisen kerran oksennus rappusissa taisi jo mennä vähän yli 😀

Hehee, eikä. 😀
Voi olla että kynnys vierailulle kasvoi. 🙂

Hahaa! 🙂 voin niin kuvitella.. olen monesti miettinyt mm. lapsettomia pariskuntia ja miltä heistä mahtaa tuntua meidän luona vieraillessa. Kunnon sirkus aamusta iltaan. 😀

Hih, näin se varmaankin on. 🙂 Onhan se meno lapsiperheessä niin paljon erilaisempaa.

Tutulta kuulostaa, ja meillä iltapalapöydässä on vasta kaksi poikaa. Varmasti vaikutti kaaokselta vieraan silmissä. 🙂

Ilme oli kyllä sellainen, että kertoi paljon. 🙂
Mutta kyllä sitä meininkiä riittää kahdenkin kanssa.♥

Kuulostaa meidän perheen ruokailulta ☺ Hauska kirjoitus- kiitos! Mukavaa elokuun loppua ❤

Hihii. 😀 Ja kiitos. Sitä samaa sinne.♥

Apua, meillä on just tällaista jo kolmen lapsen kanssa! Voin vain kuvitella siihen pari lisää, kääk.. 😀 Mulla menee suunnilleen hyvin siihen asti että saan leivät tai jugurttiannokset valmiiksi (muistan leipien värit ja täytteet), mutta jostain syystä katan melkein aina ne väärille paikoille. Siis jolleivat lapset jo istu paikoillaan. Ja sitten tulee huuto "vääristä ruoista". En tajua, miten en voi muistaa, kumpi istuu kummallakin tuolilla, vaikka syödään joka päivä moneen kertaan! 😀

Hihii, eihän sitä millään voi kaikkea muistaa. 😀

Osaan niin kuvitella teidän poppoon valtaaman ruokapöydän 😀 Ja ulkopuolisen silmin se saattaa olla kaoottista mutta te siihen olette tottuneet niin päim vastainen tilanne kun olisi vain vähän lapsia olisi teille varmaan kummallista 😀

Hih. 😀 Niin totta, meille se vähempi määrä tuntuisi todella oudolta, kun on tottunut tähän ison porukan meininkiin. 🙂

Hih, tätä se tosiaan on isossa perheessä. 😀 Ja onhan se sitten todella outoa kun ruokapöydässä on vähemmän porukkaa ja häsläystäkin vähemmän. 😀

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X