äiti ja melukylän lapset - Banneri

Lapsi tahtoo alkaa harrastamaan sekä soittamista, jumppaamista, jalkapalloa, pesäpalloa, balettia, ratsatusta, uimista, laskettelua, hiihtämistä, taitoluistelua ja niin edespäin. Vanhemmat ovat pyörällä päästä ja miettivät mikä tai mitkä harrastukset nyt olisivat niitä joita lapsi oikeasti haluaa itse harrastaa, eikä vain siksi koska kaveritkin. Mikä on oikea määrä harrastuksia ja voiko niitä olla liikaa? Mitä jos lapsi ei vielä harrasta mitään tai jos hän haluaisi mutta syystä tai toisesta ei voi.
Luulisin että oikeaa määrää harrastuksia ei voi sanoa tästä näin vain, vaan se riippuu paljon lapsesta itsestään. Meillä pari harrastusta per lapsi on tuntunut järkevältä määrältä, niin aikaa jää myös muuhun. Jollekin lapselle taas ei tuota ongelmaa harrastaa montaa juttua yhtäaikaa, mutta onko sitten kiva jos jokaiselle päivälle on eri harrastus? Jokainen perhe varmasti tietää mikä on se sopiva määrä omalle/omille lapsille. Toivon että lapseni löytävät ne harrastukset, joiden parissa viihtyvät. Mitään ei pakoteta harrastamaan ja ei kielletä, jos se on oikeasti sellainen mitä haluaa alkaa harrastamaan. Mutta esimerkiksi ei hommata heti mitään kalliita jääkiekkovarusteita ja muutaman kuukauden kuluttua myydään niitä hikipäässä, kun ei se ollutkaan se juttu. 
Entäs jos lapsi tahtoisi harrastsaa vaikka mitä, mutta sairastaa sellaista sairautta, ettei se olekaan aina mahdollista? On kausia kun voi elää kuin normaali ikäisensä lapsi ja harrastaa ilman huolia. Mutta on myös kausia kun harrastuksille on sanotava heipat ja keskityttävä vaan vaikka kirjojen lukemiseen. Lumi harrasti aikoinaan liikuntaleikkikoulua, mutta joutui jättämään sen kesken kun tulehdukset iskivät pahana nilkkaan ja polveen. Viime vuosi oli haastava, ja tyttöä todella harmitti kun ei päässyt jumppaamaan jossa moni kaveri kävi. Muutaman kerran itkettiin yhdessä harmitusta. Onneksi oli sentään 4H-kerho, josta tyttö tykkäsi kovin. Nyt olin uhkarohkea ja ilmoitin tytön jumppaan sillä ehdolla, että hän tekee sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja varautuu siihen, että se voidaan joutua lopettamaan kesken. Tulehduksia ei ole nyt ollut ja tilanne vaikuttaa hyvältä. Toivotaan että näin jatkuu.
Meidän esikoinen harrastaa tällä hetkellä ratsastusta ja arvatkaa onko meillä jo kinuttu omaa hevosta.  Jotenkin kummasti palasi oma lapsuus mieleen. ”Eihän ne hevoset nyt niin paljoa maksa”, heh. Juu ei mutta se kaikki muu maksaa. No alusta asti on tehty selväksi, ettei meille omaa hevosta ole tulemassa ja on se kai jotenkin sisäistetty, ehkä. Ennen hän harrasti myös jumppaamista, mutta tahtoi jättää sen nyt pois. Minua se ehkä hieman harmitti kun neljävuotiaana alkanut jumppaura päättyi, mutta toisaalta jos hän ei koe sitä enää omaksi jutuksi niin turhaan sinne sitten edes menee. Harrastamisen pitää olla kivaa ja mieleistä, ei tuntua pakkopullalta. Oikeastaan kaiken vapaa-aikansa tyttö viettää tallilla hevosten parissa, joten ei sitä aikaa muille harrastuksille enää edes jää. Itsekin entisenä heppatyttönä tiedän kuinka aika tallilla kuluu kuin siivillä ja kuinka intoa riitti vaikka kuinka kaikkiin tallihommiin.

Matias puoletaan haluaisi aloittaa jalkapallon, mutta harmiksemme meidän kunnassa ei ole siihen vielä mahdollisuutta tai oikeastaan ryhmää. Heti kun löytyisi ryhmä johon hän pääsisi niin ilmotettaisiin ehdottomasti mukaan. Onneksi kotoa ja eskarista löytyy innokkaita jalkapalloilijoita. Tällä hetkellä poika ei oikein ole innostunut muusta paitsi kalastamisesta, jonne mieheni vie häntä aina välillä. Syksyllä Matias varmaankin aloittaa 4-H kerhon ja sitä hän odottaakin jo. Ainon kanssa olimme aloittamassa liikuntaleikkikoulua, mutta jäimme odottamaan pääsemmekö ollenkaan mukaan, sillä olemme jonossa varasijalla neljä. Vähän kyllä mieli laski ja luultavammin emme mahdu mukaan. Olisi aika iso tuuri, että neljä peruisi paikkansa ryhmästä. Onneksi Ainolla on kerran viikossa kerho. Hugon kanssa ei harrasteta kuin kotona jumppaamista. Täällä on oikeastaan tuon ikäisille vain muskari tai perhekerho ja niitä olen aina välillä miettinyt. Saa nähdä mitä niiden kanssa teen.
Vaikka meillä on monta lasta, en halua kieltää keneltäkään minkään harrastamista vain siksi että se on kallista. Jos meillä joku muukin haluaa alkaa harrastamaan ratsastusta, tahdon tarjota siihen mahdollisuuden. Vaikka sitten alkuun harvemmin tunteja, sillä hirveän usein ei ole mahdollista ostella 10x ratsastuskortteja. Ainakaan niin kauan kun olen kotiäitinä. Joskus kun kuljetan lapsia harrastuksiin ja pois, mietin koskahan sitä itse kerkiää aloittaa jonkin harrastuksen? Ja sitten jo mietin kuumeisesti sitä mitä harrastaisin jos olisi aikaa? Nyt tämä blogi ja koiran kanssa ulkoilu on tämän äidin harrastukset. Joskus tulevaisuudessa toivottavasti vielä valokuvaus..sillä siinä tahtoisin kehittyä paljon.
Mitä teillä harrastetaan? 


Kommentit (24)

Ihana 🙂 Meillä harrastetaan koko perheen voimin uimista yhdessä kerran viikossa. Lisäksi vanhemmalla poitsulla on muskari ja myöhemmin aloitamme varmaan jonkun lyhytkurssin luistelussa. Harrastusten pitää etenkin minusta pienillä lapsilla olla sellaisia jossa ei ole ns. tavoitteellisuutta. Rennolla otteella ja kivaa puuhaa <3

Meillä aikuisten harrastukset ovat jäähyllä tämän syksyn, katsotaan sitten ensi vuoden puolella. 😀

Ellu harrastaa tanhua kerran viikossa, harrastus löytyi näppärästi kun se on tuossa lähikoululla. Lisäksi aletaan kohta käydä molempien lasten kanssa muskarissa. Pitää katsoa, josko Ellu aloittaisi talven aikana omassakin muskarissa, tai sitten jossain liikuntaharrastuksessa.

Itse asuin lapsena niin maalla, että en voinut harrastaa kuin 4H-kerhoa. Olen vähän katkera, olisin halunnut soittaa jotain ja harrastaa jotain liikuntalajia. Paikkaan traumojani lapsilla ja tytöt saavat harrastaa mitä mielivät. 🙂

Kivalta kuulostaa teidän harrastukset ja suunnitelmat.:) On kiva päästä tarjoamaan omille lapsille mitä harrastuksia vaan. Itse sain pienenä harrastaa mitä vain niin tahdon tarjota sen myös omille lapsille. 🙂

Itse en harrasta oikeastaan mitään liikuntalajia, lukeminen ja piirtäminen riittää mulle. Lisäksi pidän leipomisesta ja käsitöistä.

Mutta oikein hyvältä kuulostaa nuokin harrastukset. 🙂

Hih on teillä kyllä kädet täynnä sitten kun kaikki viisi rupeaa harrastamaan! 😀 Itsekkin muistan lapsuudesta kun kinusin sitä hevosta ja lupasin hoitaa sen itse ja siivota kotona ynm mutta nyt olen vain tyytyväinen kun en sitä saanut 😀 Ja toi valokuvaus! Kun sitä pääsisi itse johonkin ammattilaisen opettamana harrastamaan <3

No juu kyllä on. 😀
Taitaa olla monen heppatytön unelma se oma hevonen. Mutta hyvä etten minäkään koskaan saanut sitä omaa.

Ja tuo valokuvaus. Sellaiselle kurssille on vaan joskus päästävä. 🙂

Täällä oli kesällä kolme jalkapallon harrastajaa, ens talvena ehkä kolme laskettelijaa. Partiota harrastaa ainakin yksi. Mihinkään en halua pakottaa mutta ainakin yksi harrastus on hyvä olla ja se ei itseä rassaa liikaa kun isommat osaa itse mennä harrastuksiinsa. Jääkiekkoakin on harrastettu, onneksi ei enää kun se oli liian sitovaa kuskauksineen ja pelireissuineen ja kallista.

Kivalta kuulostaa sielläkin harrastukset. 🙂
Mä salaa toivon ettei meidän pojat tykästy jääkiekkoon kun se on tosiaan kallis ja paljon aikaa vievä harrastus.
Meillä hevostallille on 1km joten tytön on helppo sinne kulkea. Mutta muihin harrastuksiin minun on kuskattava kun matkaa yhteen suuntaan on 7km ja suurin osa isoa tietä.

Meillä on tanssia ja shakkia koululaisilla ohjattuina harrastuksina. Periaatteena on ollut, että jokaiselle koululaiselle voin maksaa yhden harrastuksen. Yleisurheilu mun oli kuitenkin pakko kieltää, koska hintalappu yksinkertaisesti oli liian iso, melkein 500 € kymmeneltä viikolta…

Lisäksi seikkaillaan metsissä, lapset käy satunnaisesti ratsastamassa, uimahalli on etenkin isommilla ahkerassa käytössä, kirjasto samoin, tietokoneilla värkkäillään jne. Mä oon pitänyt oleellisena just sitä, että aikaa jää muuhunkin kuin harrastamiseen. Vaikeampaa se on tasapainottaa omat harrastuksensa, tuppaa välillä käymään niin, että oikea elämä häiritsee harrastamista (itselläni kaikennäköistä järjestötoimintaa ja kaupanpäällisenä historiallisia tansseja ja metsärämpimisiä)

Siis apua!!! Kuinka se noin kallis voi olla? Ymmärrän hyvin miksi olet sen kieltänyt.

Kuulostaa hyvältä teidän harrastukset ja juuri tuo ettei niitä ole liikaa, niin aikaa jää siihen muuhunkin. 🙂

Meillä ei ollut koskaan lapsena liikaa niitä harrastuksia, koska perheessä on yksitoista lasta. Harrastin aikanaan vuodenpäivät ratsastusta mutta se kävi liian kalliiksi. Se on kyllä mahtava harrastus ja kipinä siihen on säilynyt edelleen! Hevosten tilalle tulikin sitten koirajutut, kun saatiin oma koira 🙂 Nuo 4H kerhot on kyllä ihania, kun eivät maksa kuin pikkusumman vuodessa, ja niitä on yleensä monenlaisia. 4H kerhossa käytiin kyllä pienenä ahkerasti ja yläaste ikäisenä vedin kaverin kanssa omaa kerhoa.

Ratsastus on kyllä kallista, mutta yksi paras harrastus joka oli itsellänikin pienenä. Siksi haluan tarjota mahdollisuuden myös omien lasten harrastaa sitä. Ja tuo 4H on tosiaan kiva ja monipuolinen harrastus. 🙂 Meillä on lapset tykänneet siitä.

Me ollaan harrastettu vauva-aikana vauva-uintia ja muskaria, paljon käydään uimassa edelleen. Perhejumpassa ollaan myös käyty ja nyt Aku aloittaa toista vuotta painissa, se on ollut huippu harrastus! Iivon kanssa aiotaan käydä kaupungin järjestämässä ilmaisessa liikunta-leikki"kerhossa" joka on sattumalta juuri samaan aikaan kuin Akun paini ja samalla suunnallakin 🙂

Kivat harrastukset siellä. 🙂
Me asutaan niin pienellä paikkakunnalla ettei täällä ole uimahallia, joten ei ole tullut käytyä. :/

Meillä pojat (4lk ja 3lk) pelaavat salibandya (2xvko + turnaukset) ja jalkapalloa (2-3 x vko + turnaukset). Eskarilainen halusi myös aloittaa futiksen tyttöjoukkueessa ja sitä on kerran viikossa. Tänä syksynä päätettiin lopettaa 10 vuotta sitten aloitettu perheuinti, koska halutaan viettää joskus rauhallisia ja hitaita sunnuntaiaamuja. Yritetään kyllä käydä uimassa silloin tällöin, että nuorinkin oppisi uimaan. Hän täytti juuri 3, eikä harrasta vielä mitään. Tosin käy hoitolasten ja minun kanssa kerran viikossa perhekerhossa. Itse aloitan ensiviikolla valokuvauskurssin. Mies käy pelaamassa salibandya, golfia ja squashia säännöllisen epäsäännöllisesti. Itsekin pitäisi taas aktivoitua lenkkeilemään.

Ihania harrastuksia siellä ihan kaikilla. 🙂 Täälläkin toimii tuo salibandy..mutta taisi alkaa vasta ekaluokkalaisilla niin Matias ei vielä voi osallistua.

Ja tuo valokuvauskurssi..mä oon kade. Mäkin haluan, mutta kun ne on niin kaukana meiltä. Ehkä joskus sitten. 🙂

Kun itse olin ala-aste ikäinen kävin askartelu kerhossa ja kuorossa. Ne riittivät hyvin. :)Askartelukerho oli tunnin pituinen ja kuoro kaksi tuntia kerrallaan. Tykkäsin kummastakin.

Molemmat kuulostaa oikein kivoilta harrastuksilta. 🙂 Askartelukerhosta meidänkin lapset tykkäisi. 🙂

Kivoja harrastuksia teillä! Meillä tosiaan alkoi vauvauinti ja esikoisen kanssa tanssiharrastus. Toivon myös, että tulevaisuudessa lapset löytävät mieluiset harrastukset ja että ne on mahdollista toteuttaa! Minäkin olen entinen heppatyttö, enkä pistäisi pahakseni jos jompi kumpi joskus heppoihin hurahtaisi. Tyttö on ainakin on nyt jo niin eläinrakas, että ei sitä ikinä tiedä:)

Oi hyvältä kuulostaa teidän harrastukset. 🙂 Vauvauinti olisi ollut kiva itsekin päästä kokemaan. Olisin ehkä kestänyt siinä lämpöisessä vedessä olla itsekin. 🙂
Toivotaan että siellä lapset innostuu jossain määrin heppailusta. 🙂

Rasmus on meillä harrastanut nyt 3 vuotta jalkkista ja käy myös Nooan kanssa 4h kokkikerhossa. Mandi aloitti nyt syksyllä kerhon. Siinä meidän harrastukset!
Oon samaa mieltä,että turha niitä lapsia on johonkin harrastukseen viedä jos ei kiinnosta. Kyllä sen mielenkiinnon täytyy lähteä lapsesta itsestä,että jaksaa sitten kulkea!
Rentouttavaa vloppua teille♡

Pahoittelut että vastaaminen kesti..ollut hieman päänsärkyä. Kivoja harrastuksia siellä lapsilla. 🙂 Meillä vanhin kävi keväällä kokkikerhossa ja tykkäsi paljon. 🙂

Ihanalta kuulostaa teidän perheen harrastukset.♡
Ajattelen ihan samoin. 🙂 Silloin harrastaminen on kivaa ja into säilyy.

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X