Kun äiti otti omaa aikaa

Suupielet kipeänä kaikesta hymyilystä, vatsalihakset arkoina nauramisesta, ääni käheänä laulamisesta, takapuoli puuduksissa pitkästä bussimatkasta mutta mieli entistäkin virkeämpänä huippu reissusta. Laivareissulta on  kotiuduttu onnistuneesti viime yönä ja arkeen palattu oikein tehokkaasti. Tämä viikonloppu oli juuri sitä, mitä tähän väliin kaipasin, sitä äidin omaa aikaa. Ihana, ihana piristysruiske.

En muistanutkaan, kuinka kivaa on lähteä viihteelle, vieläpä hyvän ystävän kanssa. Pitkästä aikaa sai laittaa itseään ihan rauhassa oikein ajan kanssa samalla, puhumattakaan siitä, että saatiin ystävän kanssa jutella ilman yhtäkään keskeytystä, samalla kuunnellen musiikkia ja siemaillen hieman kuplivaa. Ai että. Todella harvoin käyn viihteellä ja otan näin aikaa itselleni, joten tällä kertaa päätin ottaa ihan kaiken irti.

Kotelomekko päälle ja korkkarit jalkaan. Kuinka ihana oli laittaa päälle hieman parempaa. Tuntemattomien kanssa jutteleminen, live musiikin kuunteleminen ja lopuksi korot kattoon ja tanssilattialle jammailemaan ihan tunteella. Ehkä voisi käydä useamminkin sillä tuo tanssiminen on niin kivaa. Ai vitsit että nautin. Jorailtiin ja juteltiin pilkkuun asti ja sen jälkeen vielä hetki palloiltiin laivalla.

Ja se aamu kun voisit nukkua pitkään, noh, mitä turhia aamulla ajoissa ylös ja unta takana reilut nelisen tuntia ja mikä parasta vaikka illalla vähän nautittiinkin kuplivaa, niin huonoa oloa ei todellakaan ollut. Sunnuntaina nautin vain siitä, kun pystyi keskellä päivää maata peiton alla ja katsoa telkkarista jotakin hömppää ja syödä herkkuja. Eikä sitä tarvinnut tehdä salaa. Puhumattakaan siitä, että pystyit syömään silloin kun oli nälkä ja astua pöytään, jossa kaikki oli valmiina. Voi mitä herkkuja ne olikaan. Sitä osaa nykyään nauttia niistä yksinkertaisista ja pienistä asioista.

Reissussa parasta oli ehdottomasti myös se, että huomasin osaavani nauttia myös siitä lapsettomasta ajasta. Olla ihan hetken vain Terhi ja ystävä. Heittäytyä tanssimaan, ajattelematta miltä se näyttää. Nähdä, etten ole hukuttanut itseäni vain äitiyteen, vaan olen edelleen se sama tyyppi. Puhuttiinkin ystävän kanssa, että nyt pitää ottaa itselle useammin sitä omaa aikaa ja lähteä pienille reissuille.

Kamera sai jäädä kiltisti kotiin, siksi tein puhelinkuvista vain kollaasin.

<3 Terhi