Voiko mikään olla suloisempaa kuin, että taapero puhuu? Kuinka ne sanat sieltä hiljalleen löytyvät ja se onni kun toinen huomaa oppivansa uutta. Ai että rakastan tätä vaihetta niin paljon. Kuinka hiljalleen ne ö-öööt, o-oot sun muut muuttuvat ihan oikeiksi sanoiksi.
Meidän kaikki lapset ovat olleen aika hitaita avaamaan sanaisen arkkunsa, mutta sitten kun se ensimmäinen sana on sieltä tullut, ei puheelle ole tullutkaan enää loppua. En siis Hugon kohdalla odottanut, että hänkään aloittaisi puhumaan ajoissa. Koska hän kuitenkin ymmärsi puhetta todella hyvin, ei neuvolassakaan sanottu muuta kuin, että puhe tulee ajallaan.
Hugon ensimmäinen sana oli kala. Se tuli heti oikein selvästi, eikä tarvinnut miettiä ollenkaan, että olikohan se nyt kala vai mikä. Tämän jälkeen hän oppi sanomaan nenä, koiramme nimen Nooa ja sen jälkeen tuli pappa ja mummu. Siitä ne sanat sitten hiljalleen ovat lisääntyneet ja tuntuu, että ihan joka päivä tulee uusia sanoja. Nyt vihdoin muutama päivä taaksepäin tuli myös se äiti. Jälleen kerran sydän meinasi pakahtua siitä onnesta, kun Hugo sen sanoi. Hän käveli luokseni ja sanoi tomerasti äiti, niin ihana.
Nyt Hugo on 1v 7kk ja sanoja on jo aika iso määrä käytössä. Tutin käyttöä alettiin rajata jo aikoja sitten ja tarkoitus oli pitää se vain päikkäreillä ja öisin. Tämä osiltaan tietysti edisti heti puheen tulemista. Luonnollisestikkaan, eihän sitä saa mitään sanottua, jos suussa olisi koko ajan jotakin. Joskus tutin saa, kun oikein harmitus iskee, mutta nykyään pelkkä sylikin jo riittää. Sen verran vielä tutista, että tarkoitus olisi päästä siitä kesän alkupuolella eroon. Saa nähdä miten meidän käy. Olen ollut nimittäin laiska tässä tutti jutussa, ja nyt se on vain entistä vaikeampi jättää pois.
Hugo jaksaa hyvin kuunnella lyhyitä kirjoja ja erityisiä lemppareita ovat ehdottomasti kaikki, joissa on kaloja. Kun minä luen saattaa Hugo toistella joitakin sanoja perässä. Hugo tykkää katsella myös valokuvia perheestämme ja toistelee perässä nimiä. Pari nimeä on vielä ei niin tunnistettavissa, mutta hiljalleen hän oppii. Perheenjäsenten lisäksi Hugo osaa sanoa vaikka ja mitä sanoja ja käyttääkin niitä hyvin. Jääkaapin avautuessa hän huutaa sisaruksille yömään (syömään) ja heti perään kakkaraa (makkaraa). Tässä saakin olla taas tarkkana milloin sanoo mitäkin, sillä tuo saattaa napata lauseesta jonkin sanan ja toistella sitä sitten.
Myös sisarukset ovat innoissaan siitä, kun Hugo puhuu edes vähän. Tämä helpottaa huomattavasti sisarusten yhdessä leikkimistä, kun on edes joku käry mitä pikkuveli haluaa. Vaikka aika hyvin sisarukset ovat oppineet ymmärtämään mitä pikkuveli milloinkin on halunnut. Mutta kyllähän tuo puhuminen helpottaa paljon.
Minä taas jaksan ihmetellä joka päivä sitä kuinka minun vauvastani on kasvanut noin taitava taapero, joka lähenee huimaa kyytiä kahden vuoden ikää.
<3 Terhi
Kommentit (11)
Ylisöpö taapero! Kirjoitat niin ihanasti hänestä ja muutenkin. Samaistun niin moneen asiaan. Vauva ja taaperokuume forever!
Voi ihanaa,tuo on kyllä mahtava vaihe,kun rupeaa sanoja tulemaan. Se ensimmäinen ”äiti”,jotain niin mahtavaa♡♡
Niin on.♥ Voisin kuunnella tuon pienen höpöttelyä vaikka kuinka kauan.♥
Pakko kommentoida, Hugo on niin suloinen ? Meillä neiti 2 vee 2kk ja 2 kk poikavauva. Ihanaa kevättä!
Hän kyllä on niin söpö.♥
Oi, ihanaa vauva- ja taapero arkea sinne.♥ Kiitos, ihanaa kevättä myös sinne teidän perheelle.
Ihanaa kun sielläkin jo puhutaan ❤ ihan loistavaa kun saa kuulla joka päivä uusia sanoja. Meillä molemmat tytöt ovat oppineet puhumaan melko aikaisin ja Emilyltä on alkanut tulemaan jo kolme sanaisia lauseita kuten ”pappaa on ikävä” 😀
Niinpä, tuota höpöttelyä on niin ihana kuunnella ja kun uusi sana ilmaantuu ollaan siitä porukalla niin ylpeitä.♥
Oi siellähän puhutaan jo todella paljon.♥
Huikeaa aikaa, huikeita hetkiä. Meillä samoja vaiheita mennään tuon pian 2-vuotiaan kanssa. Hänestä ja hänen puhumaan oppimisesta seuraavassa postauksessani. Tsekkaa, jos joudat. Kaikkea hyvää teille!
http://juhaniteras.blogspot.com/2016/10/kielen-yksikoita-sanojen-vartaloita.html
On tämä ihan mahtavaa aikaa.♥
Tulen ilman muuta kurkkaamaan. Ihanaa kevättä sinne. 😀
Nämä ovat huikeita, ainutlaatuisia hetkiä. Kirjaimet löytävät paikkansa, sanoista alkaa saada selvää ja ne liimautuvat toistensa perään, synnyttävät lauseita. Meillä kutakuin samassa vaiheessa oleva, pian kaksi vuotias! Hänestä ja hänen sanojen rakentamisesta kirjoittelin seuraavassa postauksessa, tsekkaa jos joudat! http://juhaniteras.blogspot.com/2016/10/kielen-yksikoita-sanojen-vartaloita.html
Kaikkea hyvää!
Hän on.♥ Ja kiitos, se on kiva kuulla. 😀
Ja kyllä tämä kuume on ihan ikuinen. Siihen on tuskin helpotusta luvassa.