äiti ja melukylän lapset - Banneri

Äiti äiti minulta irtosi hammas, tai siis ihan kohta se irtoaa. Hammasta heilutellaan koko päivä ja vielä illallakin. Se on niin pienestä kiinni, että lupaan sen lähtevän viimeistään huomenna. Ja niin tapahtuikin. Vihdoin hammas oli siinä ja puhe hammaskeijusta alkoi, tosin ei äidin puolelta vaan lapset sen aloittivat yhdessä.

Nelivuotias ilmoitti tomerana, että yöllä hammaskeiju sitten hakee hampaasi ja jättää tilalle rahaa. Äkkiä laitetaan hammas rasiaan. Myös muut lapsista tohottivat mukana, kaikki muut paitsi hän, jolta hammas lähti. Huomasin, että poika oli kovin mietteliään näköinen. Hän istui sohvalla hammas kädessään, kun menin kyselemään mikä pisti niin mietteliääksi.

Poika huokaisi syvään ja sanoi, ”hammaskeiju – en oikein usko siihen!” Juttelimme asiasta ja selitin pojalle, että jotkut lapsista uskovat ja jotkut taas eivät. Joissakin perheissä hammasta ei edes laiteta piiloon vaan ne laitetaan purkkiin säilöön. Esimerkiksi muistan omasta lapsuudesta, kuinka hampaat kerättiin talteen pieneen rasiaan ja kuinka kiva niitä oli välillä laskea, monta on jo lähtenyt. Sanoin, että hän saa itse päättää mitä mieltä siitä on ja mihin haluaa uskoa. Kun juttelimme asiasta poika sanoi tietävänsä kyllä kuka keiju on, mutta tahtoisi silti laittaa hampaan piiloon, jotta saisi rahaa tai jotakin muuta. Ei ole kuulemma sama asia saada rahaa suoraan minulta. Hän tahtoisi uskoa hammaskeijuun edes pikkuisen.

Ja niin me laitoimme yhdessä irronneen hampaan tyhjään, hienosti koristeltuun tulitikkurasiaan ja rasian pojan sängyn laidalle. Annoin pojalle suukon ja toivotin hyvää yötä. Lopuksi halasimme ja poika kuiskasi korvaani ”Äiti minä tiedän että sinä olet se keiju, olet aina ollut”. Siten hän painoi pään tyynyyn ja alkoi nukkumaan tyytyväisenä.

Meillä ei ole hömpötetty hammaskeijusta, enkä edes muista milloin lapset itse alkoivat pyytää, että hammas laitettaisiin tyynyn alle jotta keiju hakee sen sieltä. Sen jälkeen vanhemmat sisarukset ovat kertoneet siitä nuoremmille, kun hammas on irronnut. Jossakin vaiheessa he sitten ovat hoksanneet kuka se keiju on, mutta silti tätä ei olla paljastettu nuoremmille sisaruksille.

Nelivuotias odottaa täällä jo malttamattomana, koska hänellä irtoaa ensimmäinen hammas. Hänkin saa uskoa keijuun juuri niin paljon tai vähän kuin haluaa.

Uskotaanko teillä hammaskeijuun ja vieraileeko keiju teillä?

<3 Terhi

Kommentit (12)

Mun mielestä on ihanaa, että lapsi saa uskoa niinkuin haluaa 🙂 Meillä vielä niin pieniä tyttöjä, ettei hampaat ole irronnut, mutta kovasti jo odotan milloin Evelyniltä lähtee ensimmäinen hammas.

Itse uskoin pienenä hammaskeijuun ja oli ihan parasta laittaa hammas tyynyn alle odottamaan 🙂

Hei ja ihan sopersöpöjä noi rasiat!! ?

Hih, kiitti. 😀

Meillä kotona taisi käydä hammaskeiju, muistaakseni. Hampaita silti säilytettiin rasiassa kunnes ne oli sen näköisiä että sai paiskata menemään. Omien lasten kohdalla en oo vielä edes miettinyt kuinka toimitaan.. katsotaan mitä kuulevat kerhoissa ja mitä lasten täti asiasta kertoo ?

Näin se meilläkin meni. Jostakin vanhin aikoinaan kuuli hammaskeijusta ja sitten se alkoi vierailla meilläkin. 😀 Hän jatkoi tarinan kertomista sisaruksilleen.
Kun minä olin pieni, niin hammaskeiju ei vieraillut meillä. 😀

Meillä mennään samalla tyylillä!mä oon vaan historian huonoin keiju. Aamulla muistan koko jutun siinä vaiheessa kun näen lapsen rasia kädessä!!!miten voikaan olla niin hankalaa muistaa illalla laittaa se raha?!?!

Mullakin käynyt joskus näin. Unohtanut vaan ihan täysin. 🙁

Ihana pieni filosofi!

Niin on. 😀

Meillä on viime aikoina ollut aika laiska keiju, mutta eskarilainen hienosti totesi ettei sitä käteistä aina välttämättä enää heti ole edes keijukaisilla 😀 Ehkä isommille lapsille myös hammaskeiju on sellainen, johon haluaisivat uskoa mutteivät kuitenkaan täysin enää usko.

Hahaa, hienosti ajateltu. 😀
Ja niin se taitaa olla. Minusta oli niin suloista kun toinen tiesi että se olen minä, mutta tahtoo silti uskoa edes vähän.

Meillä hammaskeiju löysi tiensä meille, kun esikoinen aikanaan kuuli siitä jostain ja alkoi uskoa. Sitten hammaskeiju vieraili meillä. Me ei itse siitä puhuttu, kun meillä ei lapsuudessa ole keijuja vieraillut. Mutta onhan se ihanaa kun näkee kuinka innoissaan lapset ovat. 😀

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X