äiti ja melukylän lapset - Banneri

Puhe omasta puhelimesta alkoi, kun vanhempi poikamme aloitti esikoulun. Hän tahtoi oman, koska jo monella kavereistakin oli. Sanoin kuitenkin suoraan, että hän on ihan liian nuori (5v) pitämään huolta omasta puhelimesta. Onhan poika syntynyt joulukuussa ja osa kavereista oli melkein jo vuoden vanhempia. Sovimme, että oman puhelimen saa kun täyttää seitsemän, samalla tavalla kuin muutkin sisarukset ovat saaneet.

Noh, jouduin kuitenkin hieman heltymään ja syyskuussa poika sai jo oman puhelimen, ollessaan vielä kuusivuotias. Hän sai siskonsa vanhan luurin, jolla on hyvä harjoitella oman puhelimen käyttöä. Vielä kun hän ei osaa lukea tai kirjoittaa itse mitään erikoista, ei puhelimella oikein muuta tehdä kuin pelailla tai soitella.

Puhelin antaa myös pientä turvaa

Vaikka poikamme kulkee kouluun ja takaisin koulukyydeillä, eikä pahemmin puhelinta tarvitse, tuo puhelin silti ekaluokkalaiselle turvaa. Tietää, että vanhemmat ovat sen puhelinsoiton päässä, jos joku hätä iskeekin. Vuosi sitten edellisen ekaluokkalaisen kohdalla tuli monta kertaa itkunsekainen soitto, kuinka ei kerennyt bussin kyytiin. Siinä hetki puhuttua selvisikin, että bussi ei ole vielä edes tullut vaan tunnilta oli päästy hieman aikaisemmin. Eipä poika ole soittanut kuin kerran tai pari ja nekin vain ihan alkuun, muuten bussimatkat taidetaan pelailla kavereiden kanssa.

Lisäksi jotkut lapset ovat niin kovin julmia, että joku jolla ei jo ole omaa puhelinta saattaa joutua kiusatuksi sen takia. Poikani kanssa keskustellessa mitään kiusaamista ei ole ollut, mutta monta kertaa kuulin kun muillakin jo on joten minäkin haluaisin. Koin, että jos poika itse on vain valmis pitämään huolta puhelimestaan ja lupaa ettei sitä koulupäivän aikana käytetä, voi hän sen puhelimen itselleen saada.

Ja kyllä kieltämättä itselläkin on kivempi olla, kun lapsilla on ne puhelimet, joista heidät saa kiinni. Toista se oli kun itse olin ekaluokkalainen, silloin ei kännyköistä ollut tietoakaan. Ensimmäisen sain kun menin yläasteelle, vaikka ensin kovaäänisesti ilmoitin, että minähän en tuollaista tarvitse. Paljon on kuitenkin muuttunut niistä ajoista. Niinpä itse ihan hyvillä mielin makselen nyt lasten puhelinlaskuja ja saan heidät koska vain kiinni.

Minkä ikäiselle te olette ostaneet oman puhelimen?

Kommentit (6)

Meillä jo 4-vuotiaalla on oma puhelin! Isänsä kun on eräänlainen tekniikkafriikki ? Tyttö saa välillä kirjoittaa viestin serkuille kanssani ja katsoa yle areenasta jonkun lasten ohjelman.
Aluksi se kiinnosti ja koukutti kovasti ja oli iso juttu mutta nykyään se tuppaa unohtua kaappiin. Mukana sitä ei tosiaan kanniskella. Kokeilemme joskos puhelimesta häviäisi tällä tavalla kielletyn hedelmän kiinnostus. Vaikuttais ainakin ihan lupaavalta tämä harjoittelu.

Meillä puhelimen on saanut toisella luokalla. Nyt tyttö toivoo joululahjaksi kännykkää ja sen saakin ☺ jouluna täyttää 8 vuotta. Mielestäni tuon ikäinen jo osaa huolehtia sen verran että toivottavasti ainakin puhelin pysyy tallessa ?
Minä en ole antanut poikien (10v ja 9v) ottaa puhelimia kouluun mukaan. Yhden kerran opettajan ”käskystä” isompi vei yhdeksi päiväksi koulutehtävää varten.
Meillä jompi kumpi vanhemmista on kotona aina kun tulevat tai jos ollaan jossain käymässä niin jätetään se vanhanaikainen lappu oveen niin voivat sitten soittaa kun tulevat kotiin. Näin on toistaiseksi menty ja oikeastaan ihmettelen miten suopeasti pojat ovat asiaan suhtautuneet, eivät ole edes keksineet vinkua niitä puhelimia kouluun ? luulen siis että niitä ei aika monella muullakaan siellä ole.

Itse ostin ekan puhelimeni kesätyörahoilla 13 vuotiaana..tai 12. Tuntuu kieltämättä hullulta tämän päivän puhelimen käyttöä kun ajattelee ☺ kylläpäs sitä taas tunteekin olonsa vanhaksi ?

Varmasti mieluinen joululahja. 🙂
Mäkin ennemmin pitäisin puhelimet koulupäiuvän ajan kotona, mutta koska lapset kulkevat koulukyydillä, soittelevat välillä myös voiko jäädä kaverille. Silloin heidän ei tarvitse ensin tulla koulukyydillä kotio ja minun heittää heitä myöhemmin ystävälle. Tuo on kyllä kiva, jos eivät kaipaa puhelimia. Täällä ei taida lasten kavereista tyyliin olla ketään kenellä ei olisi sitä puhelinta mukana. 😀
Hahaa, niin totta, ennen oli vähän erilaista. 😀

Esikoinen sai puhelimen muutama viikko ennenkuin ekaluokka alkoi. 7v. synttärit taisi olla hieman sen jälkeen, kun puhelin ostettiin.

Pidän keskimmäisen pojan kanssa kiinni siitä, että puhelin ostetaan vasta sitten, kun koulunalku lähestyy. 7v. synttärit on tosin vasta maaliskuussa -19, mutta nyt jo joudun usein selittämään, ettei hän tarvitse kännykkää vielä synttäreinä maaliskuussa, kun koulu alkaa sitten vasta syksyllä. Voi olla, että tästä väännetään ja käännetään vielä monta kertaa… 🙂

Tuo vääntäminen kuulostaa kovin tutulta, tsemppiä siihen.
Meillä poika tosiaan alkoi jo viisivuotiaana kinuta, kun sen ikäisenä meni esikouluun. Aika pitkään sinniteltiin, mutta sitten lepyin. Jonkin verran soittelee kaverilleen, muuten ei vielä puhelimella paljon mitään tee. 🙂

Tuo on sillain kyllä hyvä, jos ei tosiaan koukuttuisi puhelimeen. Välillä täällä joutuu varsinkin tuota vanhinta muistuttamaan, ettei puhelin kourassa tarvitse koko ajan olla. 😀 Ekaluokkalainen onneksi ei vielä koko ajan ole puhelin kädessä.

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X