Raskausviikko 19+0

Hups, kylläpäs nyt tulee näitä odotukseen liittyviä postauksia monta peräkkäin. Mutta se olisi jälleen viikko vierähtänyt ja raskausviikko 19+0 täynnä, joten kahdeskymmenens viikko alkoi.

Tällä raskausviikolla on ollut muutamana päivänä jälleen havaittavissa pientä pahoinvointia sekä väsymystä. Luulen kylläkin, että tuo pahoinvointi on ollut täysin tämän väsymyksen syytä. Päivät ovat sen verran täynnä ohjelmaa, että kun illalla voisin viimein oikaista ja käydä nukkumaan alkaa Sumulla vatsassa jumppailut. Enhän minä malta millään ruveta nukkumaan, vaan makoilen sohvalla ja nautin siitä, kun toinen heittää vatsassa kuperkeikkaa. Päivisin ei ole aikaa pysähtyä tunnustelemaan vauvan liikkeitä ja jos on niin eipä Sumu silloin liiku.

Niinpä illat venyy helposti myöhäisiksi ja pian huomaan kellon olevan jo lähempänä yhtä. Näin odotusaikana selvästi kaipaisin enemmän unta, joten olisi vain koitettava mennä aikaisemmin nukkumaan. Tosin jos tässä odotuksessa menee samalla tavalla kuin edellisessä, tulee tämä valvominen vielä hyvinkin tutuksi.

Tässähän alkaa tuntea olevansa oikeasti raskaana

Viikon aikana herkuttelu on karannut käsistä. Voisin popsia vuoron perää jotain oikein suolaista ja heti perään jotakin oikein makeaa. Ruokahalu tuntuu olevan loputon samoin kuin mieliteot. Viimeksi söin karjalanpaistista lihaa ja porkkanoita lopulta suoraan padasta, kun teki niin paljon mieli, heh. Määrällisesti kerralla ei pysty syödä paljoa, mutta useita kertoja päivässä kaikkea mahdollista. Tämmöinen on puolestaan aiheuttanut nyt jonkin verran närästystä. Yh, sitä ei ole ollut yhtään ikävä. Ehkä siis olisi nyt hyvä sauma vähän miettiä, mitä suuhunsa mättää, jos tuo vaiva sillä pysyisi minimissä.

Liitoskipuja ei ole, mutta huomaan vatsan kasvun vaikuttaneen jo siihen, kun laitan esimerkiksi kenkiä tai sukkia jalkaani sekä jos koitan istua ns jalat sylissä. Sen verran paljon vatsa on pullahtanut esiin, että on noissa jopa hieman tiellä. Öisin, en pysty nukkumaan enää selälläni, tai tulee välittömästi huono olo. Välillä herään yöllä siihen, kun nukun selälläni ja on noustava hetkeksi ylös, jotta olo tulee paremmaksi. Nautin kuitenkin suunnattomasti tästä pyöristyneestä vatsastani ja olen ikionnellinen, että saan tämän kaiken käydä vielä läpi.

Seuraa meitä myös instagramissa ja facebookissa