äiti ja melukylän lapset - Banneri

Ihan hirveän usein sitä ei tule ostettua itselleen mitään. Monesti kaupoille lähtiessä sitä ajattelee, tällä kertaa varmasti ostan jotakin itselleni, vaikka vain jotain ihan pientä. Mutta lopulta tulos on se, ettei monesta kassista huolimatta kaikki onkin vain lapsille.

Minulla on ollut monenlaisia hankintoja, joita pitäisi itselle hommata, mutta silti se raha on jotenkin vain helpompi laittaa lasten juttuihin kuin omiin. Mutta tällä kertaa ajattelin toimia toisin ja toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveen.

jotain itselle

Nyt päätin panostaa ja ostaa itselleni vihdoin sen, mistä olin pitkään haaveillut

Koska nyt odotusaikana ei itselle ainakaan tule pahemmin mitään vaatetta ostettua, nousi pinnalle jälleen haave uudesta kamerasta. Ensin huomasin pyöriväni netissä lukemassa eri kameroista ja mietin alkuun jopa vallan merkin vaihtamista. Se oli kuitenkin vain hetken ”huumaa”, kun huomasin yhä useammin kuolaavani saman kameran perään. Kameran, josta olen kuullut niin paljon hyvää ja josta olen haaveillut jo aikaisemmin.

Onneksi olin kärsivällinen ja jaksoin silloin vielä odottaa, sillä ihan kuin toiveeni olisi kuultu ja unelmieni kamera oli hienossa alessa. Keskustelin hankinnasta ensin yhden ystäväni kanssa ja mietin tilaanko vai en, vai odotanko vielä vai en. Lopulta samana iltana hieman ennen puolta yötä tein päätöksen ja tilasin kameran. Vitsi mikä fiilis siitä tuli.

Onneksi vanhasta kamerastani kaksi putkea käy tähän uuteen täyskennolliseen, joten jätin haaveilemani putken vielä tilaamatta. Mennään ensin noilla vanhoilla ja tilaillaan hieman myöhemmin uusi putki. Jos sekin sattuisi jossakin vaiheessa olemaan alessa tai löytyisi käytettynä. Vanha kamerani oli siis Canon 600d ja uusi Canon 6d.

itselleni canon6d

Edellinen kamera palveli minua hienot viisi vuotta ja on edelleen hyvässä kunnossa. Annoin sen kuitenkin vanhimmalle tyttärelleni, joka oli juuri sopivasti alkanut haaveilemaan omasta järkkäristä. Tytär olikin kamerasta yhtä innoissaan kuin minä uudesta, hih. Siinä me sitten yhdessä hihkuttiin onnesta.

Olen kyllä valtavan innoissani tästä! Alkuun vaatii toki oman harjoittelunsa tottua tuohon runkoon, tutustua säätöihin yms, mutta toivon mukaan sen käyttö on paremmin hallussa vauvan syntymään mennessä, niin saan ikuistettua ihania kuvia pienestä. Mitään kursseja en ole kuvaamiseen koskaan käynyt, vaikka mieli tekisikin. Valitettavasti sellaiseen ei ole ollut vielä mahdollisuutta, mutta onneksi netistä löytää hyvin neuvoa. Joten ihan vain itse olen opiskellut ja samalla linjalla sitä jatketaan. Tavoitteena kehittyä valtavasti lisää.

Mitä sinä olet hankkinut viimeksi itsellesi?

 

Kommentit (2)

Mikähän siinä onkin että itselleen ei raaskisi ostaa oikein mitään mutta lapsille jonkun kalliimmankin tuotteen ostaminen ei aiheuta samanlaista pähkäilyä.

Täälläkin liputetaan Canonin puolesta:)

No sanos muuta.
Olen kuitenkin nyt niin onnellinen, että tuon hankinnan päätin tehdä. 🙂 Nyt kun vaan kerkiää tutustumaan hiljalleen kaikkiin toimintoihin yms. 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X