Päätin tehdä postauksen, jossa on vertailussa pojan ja tytön odotus. Niin monesti minulta on siitä kysytty, että ajattelin jos tekisin siitä pienen yhteenvedon. Tässä postauksessa vertailen taaperomme Sisun ja nyt vatsassa olevan Sumun odotusta. Sitä kun ei aina välttämättä itse niin kiinnitä huomiota, tuntuuko tämä nyt jotenkin erilaisemmalta kuin se edellinen odotus.
Yksi ihan selvä ero minulla on ollut näiden kahden raskauden aikana. Tässä odotuksessa voin alusta todella pahoin ja todella monta viikkoa. Pahoinvointi oli jotenkin todella lamaannuttava ja tuntui, että selviänkö niistä päivistä ollenkaan. Välillä tuntui, etten voi nousta sängystä ja monta kertaa päivässä pelkäsin joutuvani halaamaan pönttöä. Siltä onneksi vältyttiin ja pelkkä yökkäily riitti. Välillä taas toivoin että oksennan, jotta se kuvotus hellittäisi edes hetkeksi. Oli minulla pahoinvointia Sisuakin odottaessa, mutta ihan eri mittakaavassa. Molemmista pahoinvointi alkoi suunnilleen samoilla viikoilla, mutta pojasta se loppui paljon aikaisemmin.
Pojan ja tytön odotus eroaa kyllä toisistaan, vaikka samankaltaisia osittain ovatkin
Ensiksi minusta tuntui, ettei tämä odotus nyt niin paljoa edellisestä eroa, varsinkin kun pahoinvointi väistyi, mutta kyllä ne eroaa. Siinä missä pojan odotuksessa pystyin olla pitkiäkin aikoja ilman suklaata, niin tässä odotuksessa olen koukussa makeaan. Poikaa odottaessa olisin voinut elää siivillä, leivällä ja kirpeillä karkeilla (ja loppu odotuksessa sillä suklaalla). Nyt taas mieleni tekee ennemmin tacoja tai suklaata. Miksei molempia vaikka yhtä aikaa.
Pojan odotuksessa korvani menivät ihan jatkuvasti lukkoon, hemoglobiini pysyi hyvänä ja verenpaineet juuri minulle sopivina. Nyt taas korvat menevät vain harvoin lukkoon, tuntuu kuin minulla olisi päällä kestoflussa, hemoglobiini on laskenut paljon ja verenpaineet ovat alhaiset. Minua pyörryttää usein ja heikottaa jo pelkkä pitkään seisominen.
Pojan odotuksessa olen usein kirjoittanut odotuspäiväkirjaani kuinka mielialani ovat heitelleet hurjasti ja saatoin suutahtaa pienistäkin asioista. En stressannut kuitenkaan paljon mistään ja olo oli hehkuva. Nyt taas mieli on ollut rauhallisempi vaikka saatankin pillahtaa itkuun jonkun mainoksen nähtyä. En kuitenkaan ole ärtyisä ja hermot eivät mene hetkessä. Mutta tunnun sitten taas stressaavan kaikesta enemmän ja välillä tekeväni kärpäsestä härkäsen.
Mites sitten se vatsan kasvu ja muoto? Aika samaan tahtiin on vatsa kasvanut tässä odotuksessa kuin edellisessä. Poikaa odottaessa vatsa kasvoi ehkä hieman enemmän eteenpäin kuin levisi sivuille. Ero ei kuitenkaan ole suuri. Luulen että mahdollinen ero vatsani muodossa näkyy vasta ihan niillä viimeisillä viikoilla, jolloin muutenkin vatsani on pullahtanut oikein rytinällä esiin.
Oletko sinä huomannut eroa odottaessasi tyttöä tai poikaa?
Kommentit (2)
Hauska huomata, miten erilaisia raskaudet todella ovat! Täällä nimittäin odotellaan nyt poikaa ja esikoinen on tyttö ja mulla taas oireet oikeastaan päin vastoin kuin sinulla. Tytöstä pahoinvointia oli viikolle 12 ja tästä pojasta viikolle 17. Olin jotenkin asennoitunut siihen, että pahoivointi kestää varmaan taas sen saman ”ikuisuuden” kuin ensimmäisellä kerralla ja järkytys ja pettymys oli aika kova kun olot vain jatkui ja jatkui. Tytön odotuksessa olin taas tosi ärtyisä ja räjähtelin milloin mistäkin syystä, Nyt on ollut tasaisempaa. Nyt ei myöskään ole ollut alun jälkeen mitään ruokahimoja ja esikoisesta niitä oli paljon enemmän 😀
Toi on kamalaa, kun tavallaan odottaa että se paha olo loppuu ihan juuri ja sitten se vain jatkuukin. Onneksi sentään loppui, eikä kestänyt vielä pidempään.
Niin ne odotukset voi vain erota toisistaan. Ihanaa odotusta sinne.♥