Viisi vuotta sitten oli jännät paikat. Olin ollut sairaalassa pari päivää ja synnytys oli tarkoitus käynnistää aamulla 9.2.2013. Edellisenä iltana menin suihkuun, kunnes huomasin, että valun verta. Silloin tuli myös ensimmäinen tunnistettava supistus. Illalla olin saanut lääkäriltä ohjeeksi hakea kätilön heti paikalle, jos verta lähtee vuotamaan, sillä samalla tavalla käynnistynyt edellinen synnytys johti syöksysynnytykseen. En pysty edes käsittämään, että siitä hetkestä on jo viisi vuotta kun olin tuossa tilanteessa. Edelleen kaikki on niin tuoreessa muistissa.
Lopulta sain pestyä saippuat pois ja hain kätilön paikalle. Hän oli tyly, eikä ottanut minua tosissaan vaan käski mennä nukkumaan. En kuitenkaan antanut periksi, sillä minua jännitti jos tämäkin vauva syntyisi nopeasti. Tahtoisin ehdottomasti mieheni mukaan, joka oli tunnin ajomatkan päässä kotona. Kun kätilö viimein suostui tehdä tutkimuksen, huomasi hän että olin 4cm auki. Hän vihdoin tajusi, että synnytys on käynnissä. Hän lähti soittamaan mihin synnytyssaliin minut viedään ja minä sain luvan pakata kamani ja soittaa miehelleni.
Mieheni oli varautunut aamuiseen käynnistykseen ja oli juuri kömpinyt peiton alle nukkumaan, kun soitin ja käskin lähteä ajamaan kohti sairaalaa. Kehotin vielä lähtemään nyt, eikä vasta hetken päästä. Mies siinä jotain jupisi, että tarviiko aina yöllä alkaa synnyttämään, heh. Ärtyneen ja kiukkuisen oloisen kätilön kanssa lähdettiin siirtymään kohti synnytyssalia. Matka tuntui pitkältä, sillä supistukset alkoivat yhtäkkiä todella rajuina. Vihdoin olimme salissa, jossa vastassa oli juuri valmistunut kätilö.
Silloin oli jännät paikat – Kerkiääkö mies synnytykseen mukaan
Salissa tapahtui jos vaikka mitä ja huomasi, että vasta valmistunut kätilö hätäili, kun luki tiedoistani edellisen synnytykseen olleen nopea. Hän koitti laittaa kanyylia ja puhkoi suonen ja tökki viisi kertaa ohi, eikä onnistunut millään saamaan sitä paikoilleen. Hän pyyteli anteeksi ja pahoitteli ettei onnistunut, minä taas rauhoittelin, ettei haittaa. Myöskään sydänääniä mittaava käyrä ei lähtenyt toimimaan ja apuun riensi toinen kätilö. Lopulta anestesialääkäri tuli ja laittoi tipan ja tuikkasi samalla spinaalin, vaikka kätilö ja lääkäri oli sitä mieltä, että se oli liian aikaista.
Hetken kuluttua synnytyssalin ovi kävi ja helpotus oli suuri, kun mieheni astui ovesta sisään. Tunsin kuinka muutuin heti rennommaksi ja oloni muuttui turvallisemmaksi. Kätilö puhkoi kalvot ja sai lapsivettä niin paljon päällensä, että lähti vaihtamaan vaatteita. Eipä hän kauaksi kerennyt, kun soitettiin jo kelloa ja sisätutkimus osoitti että olen 10cm auki. Kätilö juoksi pitkin salia ja valmisteli kaikki vauvaa varten. Sitten ponnistettiin ja kahdella ponnistuksella syntyi pieni tyttäremme klo 01:28. Mies kerkisi olla salissa vajaa 20minuuttia, joten onneksi ei viivytellyt lähdön kanssa. Synnytys katsottiin alkaneeksi siitä, kun aloin vuotaa suihkussa verta ja koko kesto näin 2h57min.
Tänään tuo rakas tyttäremme täytti viisi vuotta. Nämä vuodet ovat kuluneet nopeaan ja pienestä vauvasta on kasvanut mitä suloisin tyttö, joka rakastaa pukeutua prinsessaksi. Kuinka onnellinen olenkaan, että juuri tämä tyttö syntyi osaksi meidän perhettä.
Kommentit (10)
Oho sulla on ollut nopea synnytys! Minun kesti 23h 20min
Oi kuinka nopeasti aika kuluu! Ja olipa ihana tuo synnytyskertomus vaikka kätilön suhtautuminen kuulostaakin ihan kaamealta. Kauhea ajatella että joku ensimmäistä lastaan synnyttävä äiti saisi ensikokemuksensa tiuskivan kätilön kanssa… kuitenkin ensimmäiset kokemukset johonkin asiaan x on juuri niitä, jotka ajatuksia muovaavat ja niitä voi olla hankala muuttaa etenkin, jos toista kertaa ei koskaan tule.
Täälläkin keskimmäinen menee syksyllä eskariin ja eka aloittaa koulun. Silti edelleen huomaa että pieniä nämä on vielä. Syliä tarvitaan. ♡
Se osastolla oleva yökätilö oli kyllä ihan kamala..voisin lämpimästi suositella hänelle alanvaihtoa, mikäli on aina tuollainen. Itse en kehtaisi käyttäytyä toisia kohtaan noin saatika vähätellä kenenkään synnyttäjän tuntemuksia. Harmittaa kyllä ensisynnyttäjien puolesta, mikäli hän heille on osunut. Salissa oleva kätilö oli puolestaan ihana vaikka vähän paniikissa tuntui siinä olevan. 😀
Tämä aika menee kyllä ihan hurjaa kyytiä. Sielläkin alkaa sitten jännät ajat syksyllä.♥ Meillä pitkästä aikaa vuosi, kun kenelläkään ei ala esikoulu tai koulu. Taapero sen sijaan saisi aloittaa syksyllä kerhon, iik.
Vastahan tyttö oli vauva, kun aloin sinun blogia seurata. Miten tämä aika kuluukin niin nopeasti! Onnittelut 5-vuotiaalle!
Aika menee näiden pienten kanssa niin mahdottoman nopeasti. Kiitos paljon onnitteluista.♥
Ja kiva kun olet seurannut blogiani näin pitkään.♥
Voi että, minulla meinasi tulla liikutuksen itku jo postauksen ekasta kuvasta. Miten meidän pienet prinsessat täyttävät jo 5 tänä vuonna, en kestä.
Niin kaunis Sohvi, ihan on prinsessan näköinen. ❤
Niinpä, tämä aika on mennyt aivan hurjaa kyytiä! Ei aikaakaan kun aloittavat jo esikoulun..
Hän kyllä on.♥
Hui miten sekavan kuuloista! Mutta loppu hyvin ja saitte ihanan pienen prinsessan! Onnea synttärisankarille!<3
Salissa oli kyllä aika härdelliä, mutta lopulta onneksi kaikki sujui hyvin. 🙂
Sankari kiittää.♥
Joo on ollut. 😀
No se on ollut kyllä pitkä. Musta esikoisen synnytys tuntui ikuisuudelta ja se kesti 16h55min.