Tuntuu jotenkin niin uskomattomalta kirjoittaa tähän, että raskausviikko 35+0 täyttyi juuri ja 36 raskausviikko pyörähti käyntiin. Päiviä laskettuun on jäljellä enää 35!!! Apua, siis oikeasti apua..pysäyttäkää nyt joku kellot ja tämä aika! En vain pysty uskoa, että tämä odotus on mennyt tällaista kyytiä. Vaikka voihan se olla, että tämä odotus jatkuu vielä lasketun jälkeen, jotenkin vain en itse usko siihen.
Sumu liikkuu vatsassa todella aktiivisesti, edelleen hän on silti vilkkaimmillaan juuri iltaisin tai silloin kun aamulla itse heräilen. Itse valvoskelen vieläkin pitkälle yöhön, mutta kun uni viimein tulee, nukun heräämättä aamuun. Turvotus on edelleen riesana ja nyt lisärautakin on aloitettu, jospa saataisiin se Hb vihdoin tästä nousemaan.
Niin kuin muihinkin, myös tähän odotukseen on sisältynyt jos jonkinmoisia tunteita. Vaikka oma kroppa on muuttunut ennenkin ja muutokset eivät tulleet missään välissä yllätyksenä, on raskaus aina erilainen ja fiilikset vaihtelevia. Joissakin odotuksissa sitä on tullut podettua hetkellisiä ”kriisejä” uuden ulkomuodon kanssa, kun taas toisissa odotuksissa mitkään tuollaiset ”kriisit” eivät ole vaivanneet.
Monesti olen kuullut sanottavan, että poikaa odottavat äidit hehkuvat. Luulen kuitenkin, että se sisäinen odottajan hehku kumpuaa vain siitä miltä odottajasta milloinkin tuntuu ja miten hän on ottanut vastaan uuden ulkomuotonsa. Itse en koe hehkuneeni sen enempää poika kuin tyttöraskauksissa.
Odottaja muista että olet kaunis!
Olen kuitenkin aina nauttinut raskaana olemisesta ja odottanut sitä, kun vatsa pyöristyy. Olen tuntenut olevani usein kauneimmillani juuri odottaessani ja ehkä sen vuoksi se sisällä oleva hyvä fiilis kumpuaa ulos jonkinlaisena hehkuna. Toki kauneus on myös katsojan silmissä ja toiset eivät moista hehkua huomaa.
Mieheni välillä silittelee vatsaani ja sanoo ”mitä möhis” tai jotakin muuta ihan vitsillä heitettynä. Ne ovat lähinnä naurattaneet minua, mutta jos jonkun vieraan suusta kuulisin näin raskausaikana jotakin negatiiviseen sävyyn, pääsisi kyllä itku. Olen myös valitettavasti kuullut sitäkin, kun puoliso tyyliin pilkkaa raskaana olevaa puolisoa, josta on myös huomannut, kuinka toiseen se on sattunut. Tuolloin tulee niin paha mieli toisen puolesta.
Toisille voi olla vaikeaa hyväksyä uutta kroppaansa ja uusi muhkeampi ulkomuoto voi olla jotakin ihan muuta kuin ihanaa. Vaikkei silloin ehkä olo tunnu hehkeältä ja oma ulkomuoto saattaa jopa ällöttää, pitää myös muistaa, että toiset saattavat nähdä sinut juuri toisin. Ainakin omasta mielestäni odottavat äidit ovat jotakin todella kaunista.
Oletko sinä tuntenut odottaessa itsesi kauniiksi?
Kommentit (8)
Olet kaunis ja vauvavatsa myös.? T. Äiti
Tottakai tunsin itseni kauniiksi raskaana! Tosin kaipailin kyllä niitä entisiä kurveja vatsan ja pyllyn alueelle….mutta kaikelle on aikansa ja raskausaika on ihanaa, harvinaista aikaa meille äideille. Ihanaa kun osaat nauttia siitä❤Oot kyllä niin uskomattoman hyvin ”säilynyt” noin monen lapsen äidiksi?Niin siro ja kaunis!
Ihanaa, että sielläkin on tunnettu olo kauniiksi.♥
Tämä on kyllä harvinaista aikaa, josta täytyy koittaa vain ottaa kaikki irti.
Hih, kiitos paljon. :D♥
Täällä rv 22 pyörähti juuri käyntiin. Vaimoni vatsa on pyöristynyt jo varhain ja varsinkin viime viikkoina tahti on ollut kovaa. Minä olen pitänyt kaikkia hänessä tapahtuvia muutoksia äärimmäisen kauniina. Hänellä itsellään on vähän päivästä riippuen erilaisia tuntemuksia ulkonäköön liittyen. Minusta kumppanin (eli minun) tärkein tehtävä on muistaa sanoa, kuinka kauniilta se odottava osapuoli näyttää ja olla positiivisesti mukana myös fyysisissä muutoksissa. Kannustus, kehut, hyväilyt jne. Ja itse olen tosiaan aidosti sitä mieltä, että vaimoni näyttää erittäin kauniilta tällä hetkellä. Mutta varmasti loppuraskautta kohden nämä ulkonäköasiat korostuvat entisestään ja niihin liittyy äidin puolelta negatiivisia ajatuksia. Kirjoitit hyvin siitä, että se oma ajatusmaailma varmasti näkyy ulospäinkin ja oma asenne ratkaisee.
Hurjasti onnea teille sinne odotukseen.♥
Ja ihan mahtavaa, että olet vaimosi tukena kaikissa muutoksissa, se merkitsee paljon.♥ Varsinkin jos toinen kokee itsensä välillä ei niin hehkeäksi.
Sinusta todella huokuu ruudun toiselle puolen, kuinka paljon iloitset odotusajastasi! ❤️
Minä en ensimmäisen raskauden kohdalla nauttinut ulkomuodostani, olo oli tukala ja vauvamaha olematon. Seuraavissa raskauksissa osasin jo hieman nauttia vatsakummustani ja se vauvan sisälläni olo oli jotenkin realistisempi ajatus. Viime odotuksessani sain täydellisen jättimäisen poikamasun, ja voi kuinka ylpeä siitä olinkaan vaikken hahmottanut mistä mahdun kulkemaan. 😀 Saa nähdä mitä uusi raskauteni tuo tullessaan. Ihanaa loppuajan odotusta sinulle!
Ihanaa, että se tunne välittyy sinne.♥ Tämä on kyllä parasta mitä tiedän.♥
Varmasti juuri tuo sinun kokemasi tukala olo tehnyt sen, ettei siitä raskaudesta ole voinut nauttia ja oma ulkomuoto ei miellyttänyt. Onneksi seuraavissa sitten meni kivemmin. Hih, sitä ei aina ihan hahmota mistä välistä mahtuu ja mistä ei. 😀
Toivotaan että saat nauttia odotusajasta ilman kolotuksia.♥
Kiitos paljon, enää ei hirveitä ole jäljellä.♥
Kiitos kaunis ♥