Vatsatauti pilasi taaperon nukkumaan menemisen?

Teksti Terhi

Taaperolla oli elämänsä ensimmäinen vatsatauti reilu viikko sitten. Sitä ennen meidän nukkumaan menemiset sujuivat  lähes aina ongelmitta. Hammaspesun jälkeen iltasatu, halit, pusut ja taapero jäi sänkyynsä rauhassa makoilemaan. Mutta tuon vatsataudin jälkeen jotakin tapahtui ja meidän illat ovat olleet lähinnä yhtä itkua. Vain harvana iltana tuo vanha rytmi on toiminut ja ilta ollut rauhallinen.

Minusta jopa tuntuu, että taaperolla on jonkinmoinen kammo mennä nukkumaan. Hän nimittäin alkaa hokea ettei halua nukkumaan, kun huomaa että se aika lähestyy. Jos nukkumaan menosta mainitaan, juoksee taapero sohvalle viltin alle piiloon. Lopulta hampaiden pesun ja vaatteiden vaihdon yhteydessä hän alkaa itkeä, eikä mikään rauhoittelu auta. Koitettu on vaikka mitä. Siinä meinaa itselläkin päästä itku. Mutta ei se auta kuin pukea vaatteet päälle, pestä hänen hampaat ja kantaa sänkyyn.

Olen jäänyt sängyn vierelle kuuntelemaan, kun taapero kirjaimellisesti itkee itsensä uneen

vatsataudin jälkeen

Häntä on turha koittaa rauhoitella sylissä, sitä on koitettu ja huonoksi todettu. Paras tapa on laskea hänet sänkyyn ja silitellä otsasta. On ikävä katsella, kun toinen itkee ja hokee vain ettei halua nukkumaan. Hän hokee sitä kirjaimellisesti siihen asti, kunnes nukahtaa kesken lauseen. Sen koko ajan silittelen hänen päätään ja koitan rauhoitella.

Tekisi todella mieli ottaa poika syliin ja rauhoittaa toinen siinä, mutta se tuntuu saavan aikaan vain isomman itkun. Onneksi hän nukahtaa aika nopeasti, eikä itku kestä pitkään. Kyseessä on siis muutamat minuutit, jos itku kestäisi pitkäänkin pitäisi keksi jotakin muuta. Olen myös koittanut keskustella taaperon kanssa, pelottaako häntä jokin nukkumaan menemisessä, tai miksei hän tahtoisi nukkumaan. Tähän ei ole tullut vastausta. Pitäisi myös kurkata pojan suuhun, jos syyllinen olisikin läpi puskevat hampaat ja niistä johtuva kipu. Voi kumpa syy olisikin hampaissa.

Onko syy vatsataudissa, ainakin sen jälkeen tämä alkoi? Olihan se oksentaminen taaperolle todella inhottava kokemus. Toinen kun ei yhtään tiennyt miksi niin tapahtuu. Toivon nyt kuitenkin, että saisimme palautettua iltamme takaisin niihin toimiviin jollakin konstilla. On niin ikävää ihan kaikkien kannalta, jos joka ilta on itkua ja toinen selvästikin inhoaa nukkumaan menemistä. Onneksi on myös niitä iltoja kun hän nukahtaa ilman itkua.

Onko teidän lapsilla ollut vastaavaa? Jos on niin mikä auttoi?

Kommentit

8 kommenttia
Terhi

Kiitos.♥ Se voi olla että johtuu täysin vatsataudista tai sitten se vain sattui juuri samaan saumaan alkamaan. Toivotaan kuitenkin, että illat tästä alkaisivat helpottaa, niin ikävä kun toinen menee noin nukkumaan. 🙁
Tuollaiset useamman tunnin kestävät nukutukset ei kyllä ole yhtään kivoja. Niitä on meillä ollut onneksi vain pari ja niihin auttoi se kun päiväunet jätettiin pois tai niitä vähennettiin. 🙂
Oi toi on paha, jos nukkuu päivällä liian pitkät unet. Se vaikuttaa kyllä välittömästi niihin yöuniin. Onneksi nyt jo parempi. 🙂

Avatar

Meillä oli syksyllä taaperon kanssa juuri tämän tyylistä. Nukahtaminen helpottui kun hoksasin laittaa hälle soimaan huoneeseen rentoutumismusiikkia. Kaikki huomio meni musiikkiin ,hän rentoutui ja nukahti 🙂

Terhi

Kiitos vinkistä, pitää koittaa vaikka soittorasiaa yms musiikkia jos auttaisi. 🙂

Avatar

Voihan tuo hyvin olla ikäänkin liittyvää. Meillä tyttö nyt 2v5kk ja kuukausi sitten aloitti saman rumban. Siihen asti nukkui ja nukahti hyvin. Yhtääkkiä alkoi vastusteleminen kun puhuttiinkin nukkumaanmenosta. Huutokonsertin saattelemana nukkumaan. Itse istuin vieressä kunnes nukahti. Meillä muodostui ongelmaksi se että rupesi yölläkin hysteerisenä huutamaan 5-10 kertaa. Lopulta väsyin itse ravaamiseen ja nyt nukkuu patjalla huoneessamme ja nukkuu paremmin. Ilmeisesti mielikuvitus kehittyy ja yöt pelottaa. Ainakin meillä. Päätettiin että nukkukoot patjalla huoneessamme kunnes tilanne taas hieman rauhoittuu. Tsemppiä sinne! Ja ihanaa loppuraskautta.

Terhi

Totta, voi kyllä johtua täysin iästä ja osui sitten vain sitten alkamaan juuri vatsataudin jälkeen. Ikävää kyllä, että teillä sitten vielä herätty monta kertaa yössä, silloin tuo teidän huoneeseen nukkumaan ottaminen vaikuttaa kyllä oikein hyvältä ratkaisulta. 🙂
Kiitos tsempeistä ♥ toivotaan, että tämä menee yhtä nopeesti ohikin kuin alkoi.

Avatar

Voi pientä! OLisiko tosiaan jäänyt pelottava mielikuva omasta sängystä ja oksentamisesta? Ainakin itse päättelisin noin. Pieni pelkää, että kun menee nukkumaan, tulee taas paha olo/maha kipeäksi/oksu.
Toivotaan että menee nopeasti ohi. Meillä tyttö sairasti vuosi sitten rajun oksennustaudin, ja vielä kuukausia sen jälkeenkin pelkäsi mennä nukkumaan tai jos mahaa vähänkin nipisteli, meni ihan paniikkiin. Otettiin käyttöön ’mahatabletit’ eli maitohappobakteerit joita nyt ottaa sit joka päivä iltaisin ja ne on luoneet turvaa siitä, ettei tauti enää tulisi tai jos tulee, ei ole niin raju.

Terhi

Jotenkin näin minäkin olen tämän ajatellut, kun alkoi niin heti vatsataudin jälkeen. Olihan se pienelle pelottava kokemus. 🙁 Toisaalta voi olla iästäkin johtuvaa, mutta epäilen kyllä tuota tautia. Ikävä kun sielläkin jäi pienelle kammo, mutta hyvän ratkaisun keksitte. 🙂

Avatar

Kuulostaapa kurjalta. Voihan tuo liittyä moneenkin asiaan; yhtenä voi olla tuo vatsatauti. Jos kyse on siitä, muisto vatsataudista haalistuu sekin aikanaan.

Meillä nukahtamiseen on vaikuttaneet jokaisen lapsen kohdalla ikä- ja kehitysvaiheet (uudet opitut asiat tai esimerkiksi mielikuvituksen kehittyminen) tai muutokset (myös positiiviset). Jossain vaiheessa tuntui että tästä koko nukkumaanmenotouhusta ei tule yhtään mitään ja että miten se VOI olla tällaista. Aina ei kärsivällisyyskään meinannut riittää ja iltaisin tuli paha mieli, kun tuli hermostuttua pidempään kestäneeseen, useamman tunnin jatkuneisiin nukutussessioihin.

Lumihiutaleella alkoi syksyllä joku uusi vaihe, jossa unentarve väheni huomattavasti. Uni kuitenkin saattoi maistua päivisin ja päiväkodissa häntä nukutettiin välillä kuulemma parikin tuntia. Juteltuani asiasta muiden samanikäisten lasten äitien kanssa tulin siihen tulokseen, että päikkärit pitää kyllä lyhentää että iltaisinkin saadaan unen päästä kiinni eikä mene puolille öin (kun se ihan oikeasti välillä oli sitä). Jouduttiin sanomaan tuosta päiväkotiin useamman kerran (varmaan ihan siksi, että viestit jäivät välillä puolitiehen) ja meni hetki, ennen kuin nukkumispuuhat alkoivat tasaantua, mutta nyt tuntuu hyvältä.

Toivottavasti teillä helpottaa pian <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä