Synnytyskertomus – Syöksyllä maailmaan!

Teksti Terhi

Kirjoitan tätä tekstiä vauva sylissäni ja kyyneleet silmissäni. Tänään synnytyksestä on kulunut viikko ja koska synnytyksen tapahtumat ovat hyvin mielessäni, on hyvä aika kirjoittaa synnytyskertomus. Vaikka tuskin tämmöinen unohtuu koskaan, sillä olihan se taas niin hieno kokemus, vaikka sisälsikin myös pelkoa vauvan voinnista. Teksti on pitkä, mutta koitan rytmittää sen kuvilla, jotta jaksatte lukea loppuun.

Maananatai 30.4. 2018 aamu oli jännittävä. Isommat lapset oli lähetetty kouluun ja kaksi pienintä viety mummulaan hoitoon. Istuimme miehen kanssa autossa hiljaa ja kuuntelimme radiosta musiikkia, kumpaakin taisi jännittää, tai minua ainakin, sillä jatkuvasti oli olo että oksennan. Paikoin oli todella sankkaa sumua ja minua hymyilytti, sillä olinhan antanut vauvan työnimeksi tämän odotuksen aikana Sumu.

Tässä olisi teille synnytyskertomus
Jännitin käynnistetäänkö synnytys vai ei ja syntyykö tämäkin syöksyllä

Automatkan aikana kävin läpi monet tunteet. Odotin jo kovasti saavani pienen syliin, jännitin mitä sairaalassa sanottaisiin, millä tavalla käynnistellään vai käynnisteklläänkö pian ollenkaan ja samalla koin suurta haikeutta kun odotus loppuisi. Silittelin vatsaani ja mies tarttui minua kädestä. Kyynel vierähti silmääni, onnesta.

Sairaalaan päästyä kävelimme osastolle, jossa ilmottauduin sovittuun aikaan puoli 10. Sen jälkeen vain odottelimme, niin kuin kaksi muutakin käynnistykseen saapunutta pariskuntaa. Odottelun aikana mieleeni painui kaksi asiaa. Yksi hoitaja, jolla oli ylipienet kengät ja sairaalaklovni, joka esitti osastolla lauluja odottaville äideille. Meille hän lauloi Robinin Puuttuva palanen. Laulun lopuksi hän kysyi monesko meille on tulossa? Ensimmäinen, toinen, kolmas… Kun sanoin kuudes hän huusi ”Härre guud, sähän olet oikea sarjamunia!” Repesimme miehemme kanssa täysin.

synnytyskertomus

Vihdoin pääsimme lääkärin luokse joka tutki tilanteen. Kohdunsuu oli edelleen läpi asti auki 2cm ja kanavaa oli 2cm jäljellä. Hän sanoi, että pomppasimme käynnistysjonossa ensimmäiseksi ja kunhan salissa on tilaa, aletaan käynnistely kalvojen puhkaisulla. Saimme luvan lähteä käymään missä vain, kunhan palaisimme osastolle kahdeltatoista.

Kävimme syömässä ja palasimme osastolle jo puoli kaksitoista. Lopulta odotelimme siellä lähemmäs puoli kahteen, ennen kuin sain sairaalavaatteet päälleni ja lähdimme kohti synnytyssalia. Minua jännitti paljon ja tuntui, että pala nousee kurkkuun ihan väkisin. Pian näkisin pienen tyttäreni, mutta olisiko se tänään vai olisiko se vasta huomenna?

Syöksyllä tuli tämäkin vauva lopulta maailmaan!

Salissa minua oli vastassa mukava kätilö ja opiskelija. Meille oli ilman muuta ok, että opiskelija olisi mukana. Ensin käytiin kaikki tiedot läpi, samalla kun otettiin käyrää ja alettiin laittamaan kanyylia. Koska minulta oli odotuksen aikana löytynyt vasta-aineita otettiin kanyylin laitoin yhteydessä myös pari verinäytettä. Mies lähti käymään kahviossa ja kätilöt lähtivät pyytämään lääkärin puhkomaan kalvot. Olin salissa hetken yksinäni ja silittelin vatsaani. Pillahdin myös itkuun, sillä koko päivän jännitys hieman purkautui.

Lopulta lääkäri tuli kätilöiden kanssa huoneeseen ja kalvot puhkaistiin 14:04. Sen jälkeen vain odoteltiin, alkaisiko jotakin tapahtua itsestään. Juttelimme kätilön ja opiskelijan kanssa vähän kaikesta. He sanoivat myös kuvausryhmän olevan synnytysosastolla ja etsivän isiä joiden reaktioita vauvan syntymän hetkellä voisivat kuvata Perjantai nimiseen ohjelmaan. Mieheni ei kokenut omaksi jutukseen osallistua ohjelmaan, hih.

Lopulta kello läheni kolmea ja tuli kätilöiden vuoron vaihto. Me saimme aivan uskomattoman huipun kätilön, josta olin enemmän kuin onnellinen. Suunnitelmana oli ollut, että jos kalvojen puhkaisun jälkeen ei tuntiin tapahtuisi mitään, aloitettaisiin oksitosiini. Ja koska oikeastaan mitään ei ollut tapahtunut, laittoi uusi kätilö oksitosiinin tippumaan joskus kellon ollessa jo reilusti yli kolmen, kunhan olimme ensin käyneet minun toiveeni synnytyksestä läpi, sekä sen, miten toimisimme synnytyksen edetessä.

Sen jälkeen kun oksitosiini laitettiin tippumaan tuli jossakin vaiheessa kaksi supistusta, tehoiltaan täysin onnettomia, jotka eivät näkyneet oikein käyrälläkään. Mies kysyi voiko lähteä käymään ulkona ja sanoin sen kuin menee vaan, sillä tässä menisi vielä aikaa. Klo 15:40 tuli ensimmäinen kova supistus, sen jälkeen seuraava supistus oli laadultaan jo kovempaa luokkaa.

Mies saapui saliin ja huomasi, että taitaa tehdä jo jonkin verran kipeää. Vain sen verran sattui, että jouduin hieman liikkumaan. Kätilö oli huomannut tämän ja tuli kysymään onko kaikki ok ja hän katsoi ilmettäni supistuksen aikana. Koska olin vielä niin rento lähti kätilö huoneesta ja käski soittaa kelloa kun siltä tuntuu.

synnytyskertomus

Ilman miestäni en olisi kelloon koskenut

Mies seurasi minun vointiani ja katsoi supistuksiani käyrältä. Kun sitten yhden supistuksen kohdalla aloin pitää huokailevaa ääntä, käski mies soittaa kelloa. Sanoin, ettei nyt sentään vielä, mutta mies piti päänsä ja lopulta kelloa soitettiin. Kätilö oli hetkessä paikalla ja tutki välittömästi tilanteen. Olin 6cm auki ja kätilö lähti huutelemaan anestesialääkärin perään. Parin minuutin päästä hän saapui saliin ja minua supisti. Sanoin, että minua ponnistuttaa ja vauva on todella tulossa. Kätilö sanoi, että pitää ensin tutkia ja lääkäri jäi odottamaan tuomiota.

”Vauva on ihan tässä!” Oli kätilön sanat. Minä olin joutua jo paniikkiin, sillä vastahan supistukset alkoivat, enhän vielä voi synnyttää. Halusin spinaalin, sillä kipu oli todella repivää, alavatsani oli suorastaan tulessa. Anestesialääkäri sanoi, että jos olemme todella nopeita hän kerkiää vielä laittaa spinaalin. Kaikki tapahtui todella vauhdilla ja spinaali laitettiin 16:04 samalla kun minua supisti ja tunsin kuinka kroppa puskee vauvaa pihalle.

Toisin kuin yleensä, spinaali ei tehonnutkaan heti. Kaksi supistusta olivat todella repiviä ja kipu alavatsalla todella suurta. Vauvan pää vain puski ulos ja kätilö sanoi päälaen jo näkyvän komeasti. Seuraavalla supistuksella kroppani vain työnsi vauvan pihalle ja silloin kätilöllä tuli kiire. Hän huomasi napanuoran olevan vauvan kaulan ympärillä todella tiukasti ja napanuora olisi katkaistava välittömästi, kun pää oli ulkona ja vauva saatava nopeasti ulos. Onnekseni vauva tuli ulos samointein kellon ollessa 16:15, kun hieman ponnistin. Samalla kastelimme avustavan kätilön täysin lapsivedellä.

Vauva oli ihan valkoinen ja osittain sininen

Kätilö hieroi häntä minkä kerkisi ja ne alun minuutit olivat todella piinallisia. Onneksi vauva alkoi hengitellä paremmin ja sai jäädä rinnalleni. Samalla itse pillahdin itkuun, helpotuksesta. Kätilö sanoi, että oli täysin oikea ratkaisu käynnistää synnytys, sillä jos hän olisi lähtenyt syntymään matkalla sairaalaan, olisi tullut iso hätä. Mies ei olisi voinut tehdä oikein mitään ja vauva olisi ollut pahassa ahdingossa napanuoran takia. Mitkään käyrätkään eivät synnytyksen aikana kertoneet jonkin olevan vinossa. Apgar pisteiksi vauva sai 7/8.

Syöksyllä se tämäkin pieni syntyi. Synnytyksen kokonaiskesto oli 45minuuttia. I vaihe 34min, II vaihe 1min ja III vaihe 10min. Vaikka loppu oli rytinää ja sisälsi huolta vauvasta jäi synnytyksestä positiivinen mieli. Kätilön toimi vaikutti siihen paljon. Lopulta jo naureskelimme sille, kun kätilö kertoi nähneensä vuosien aikana kaikenlaisia synnytyksiä, muttei yhtäkään joka synnyttää jalat yhdessä. Vauva siis syntyi minun vielä maatessa sängyllä spinaalipuudutus asennossa!

Sellainen synnytyskertomus tällä kertaa.

Kommentit

14 kommenttia
Terhi

Kiitos.♥
Oho, onpas siellä ollut aikamoinen loppu myös. Toi on niin ikävää, jos ei oteta tosissaan sitä kun sanoo vauvan tulevan nyt.
Mulla kävi viidennen kanssa just noin, että puudute (spinaali) tehos vasta kun vauva jo rinnalla. 😀 Nyt spinaali alkoi tehota juuri, kun mun kroppa työntää vauvan pihalle.

Avatar

Hieno synnytys, kiitos kun jaoit kertomuksen! 🙂 onneksi kaikki meni hyvin, vaikka aika pelottava speksi tuo, että jos vauva oliskin syntynyt kotiin/matkalla. Hui!
Todella nopeaa toimintaa! ? Onnea vielä kerran! ❤️?

Terhi

Onneksi tosiaan meni hyvin, sitä kätilön kanssa moneen kertaan siinä käytiin läpi. Pelottava tilanne, joka onneklsi päättyi hyvin.♥
Oli kyllä hurjan nopea synnytys, ei oikein itse kerennyt kunnolla mukaan, kun se oli jo ohi. 😀
Kiitos.♥

Avatar

Täällä ihan kyyneleet silmissä luin!<3 onneksi kaikki päättyi hyvin ja olitte käynnistyksessä<3

Terhi

♥ Täällä tunteiltiin tätä kirjoittaessa. Niin monet tunteet palasi tuolta päivältä mieleen.
Ja onneksi tosiaan käynnistettiin. En halua edes ajatella, mitä olisi voinut sattua, jos vauva olisi lähtenyt syntymään kotona tai matkalla sairaalaan.

Avatar

Huh mikä synnytys!!!
Onneksi olitte sairaalassa,ette varmaan olisi edes autoon ehtinyt jos olisitte kotona olleet! Onneksi kaikki meni hienosti ja saitte pienen turvallisesti syliin♡

Terhi

Oli kyllä aikamoinen rykäisy.:D
Ja kotoa ei oltaisi pitkälle ehditty, joten käynnistys oli oikea valinta. Varsinkin kun vauva oli noin ahdingossakin. Onneksi kaikki päätyi hyvin ja sain vauvan turvallisesti syliin asti.♥

Avatar

Ihana kertomus ja täydellinen pieni tyttö siellä kuvissa<3 Onnea tuhannesti koko perheelle!

Terhi

Kiitos paljon.♥

Avatar

Huh, onneksi kaikki meni hyvin. <3 Ehkä siinä oli jotain vauvan ja kropan vaistomaista toimintaa, kun lähti yhtäkkiä etenemään niin nopeasti. Vitsit, synnytys on niin ihanan kamalan ihmeellistä, en jaksa enää odottaa. 🙂

Terhi

Niinpä.♥ Oli pelottavakin loppu synnytykselle, mutta onneksi olimme sairaalassa, emmekä kotona tai tien päällä.
Synnytys kyllä on.♥ Täällä malttamattomana odotetaan sun synnytyskertomusta. 🙂

Avatar

Oikein paljon onnea perheellenne, luin jo aiemmin postauksesi mutta vasta nyt 4ltä lapselta sain rauhan kahvikupin kanssa kirjoittaakin. 🙂 Olipas teillä vikkelä synnytys, ja pelottava alku pienellä elämällä mutta onneksi kaikki meni hyvin, saitte suloisen pienen tuhisijan. <3 Ihan hassu juttu, miten nopeasti aika kuluukaan.. Juuri plussasit ja minä mainitsin toivovani myös, nyt perheessänne on pieni ihme ja meille odotetaan sellaista syksyllä saapuvaksi..ihania juttuja. 🙂

Terhi

Kiitos paljon.♥
Oli kyllä aikas nopsa synnytys ja pelottava loppu, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Vauva on kyllä niin ihana, että voisin päivät vain tuijotella häntä.♥
Aika menee kyllä hurjaa kyytiä ja tuntuu, että oma raskaus meni ihan hullua kyytiä ja ihan kuin en olisi ollut raskaana kuin muutaman hassun kuukauden. Mutta aivan ihania juttuja kyllä on molemmilla, niin ihanaa odotusta sinne.♥

Avatar

Itsellä vastaava kokemus vauhdikkaasta lopusta toisen kohdalla.
Olin todella kipeä ollessani 3.5cm auki. Pyysin saada jotain helpotusta,kun ilokaasu ei enään riittänyt. Vieras kätilö totesi,että ei voi antaa mitään epiduraalia,kun olin niin vähän auki ja jos lääke annetaan,synnytkseni stoppaa siihen. No tästä meni vajaa tunti,kun lääkäri tuli epiduraalia laittamaan. Laiton yhteydessä olin vasta 5cm auki.
22.52 tuli lääkäri ja alkoi valmistella
22.57 laitettiin lääke.
Sanoin samalla sekunnilla kun annos oli laitettu,että vauva syntyy nyt. No eihän sitä uskottu ja yritettiin vaan laittaa toista annosta ja taputettiin selkään,että kohta helpottaa.
23.01 huusin,että nyt tulee
23.05 oli tyttö syntynyt
Mies kerkesi juuri alta pois ja kätilö joka oli tietokoneella ottamaan vauvasta kopin,kun tämä tosiaan syntyi.
Epiduraali ei todella tuonut mitään apua synnytykseen. Vauvan maatessa rinnalla alkoi puudutus vaikuttaa ja siinähän sitä sitten maattiin alakroppa puuteena toista tuntia.

Onnea vielä pienestä! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä