Kolme vuotta sitten elettiin jänniä aikoja. Olin soittanut aamulla Tayssiin ja kysynyt mahdummeko käynnistykseen. Saimme luvan lähteä ajamaan kohti sairaalaa ja mummu tuli meille katsomaan osaa lapsista. Muistan sen ajomatkalla olevan jännityksen, saisimmekohan vauvan tänään syliin.
Matkalla kohti sairaalaa kirjoitin postauksen blogiin, jossa kerroin käynnistyksestä. Se vei hetkeksi jännityksen pois, mutta mitä lähempänä sairaalaa olimme, sitä enemmän minua jännitti. Nyt se olisi menoa.
Sairaalaan päästyä odottelimme pitkät tovit ennen kuin mitään edes alkoi tapahtumaan. Oli kiireinen päivä ja synnyttäjiä oli paljon. Kätilö puhui siitä useampaan otteeseen ja minulla oli jo kerran sellainen olo, että aletaanko pian käynnistellä ollenkaan. Aloitttiin kuitenkin ja alkuunhan ei tapahtunut mitään. Onneksi kalvot puhkesivat yhtäkkiä itsestään, sillä myöhemmin sain kuulla, että viereisessä salissa oli vauvaryhmästä tutuksi tullut äiti, oli lähetetty kotio kesken käynnistelyn. Ennen lähtöään hän oli kuullut vauvamme ensirääkäisyn. No mutta he saivat oman pienen syliin seuraavana päivänä.
Koska kalvot puhkesivat itsestään laitettiin kello käymään ja synnytys katsottiin alkaneeksi. Kalvojen puhkeamisesta meni 2h 8min ja poika oli sylissäni. Tuosta ajasta suurin osa oli odottelua, nimittäin minua supisteli vain 36 minuuttia ja poika oli sylissä. Sanoin vielä silloin ekojen supistusten aikana miehelleni, ettei vauva näillä supistuksilla tuli vielä syntymään. Noh syntyi kuitenkin ja nopsaan.
Kolme vuotta sitten syliini nostettiin kimpale kultaa, tarkalleen 3415g
Silloin aika pysähtyi, silloin onnen kyyneleet valuivat poskiani pitkin, silloin katsoin syvälle sinisiin silmiin ja tiesin että tuo poika tulee hurmaamaan vielä monet. Sinä päivänä sydämeni täyttyi onnesta ja pursusi rakkautta.
Nyt minun pieni vauvani on kolmevuotias huikea ja energinen tyyppi. Hänen kanssaan ei tylsää hetkeä tule koskaan. Hän rakastaa kaikenlaisia koneita ja on innokas lähtemään ihan kaikkeen mukaan. Hän rakastaa ulkoilua, erilaista puuhastelua, joista suosikkina on olla isin apuna hommissa, joissa ollaan tekemisissä työkalujen kanssa.
Hän on kova poika laulamaan ja laulujen sanat painuukin hyvin hänen mieleensä. Hän rakastaa satujen lukemista ja osaa itse jo aika monta satua ulkoa. Hän kiipeää usein syliin, suukottaa poskelle ja halaa. Hän tykkää auttaa minua ruoan teossa, pyykkikoneen täyttämisessä ja ehdoton lemppari on imurointi, jota hän tahtoisi tehdä monesti useammankin kerran päivässä. Hänellä on neljä unikaveria, joista pupu on hänen suosikkinsa.
Hänellä on vahva oma tahto, mutta sen kanssa ei useinkaan ole ongelmia. Keskustelemalla selviää monesta, jos on oikeanlainen päivä. Niinä toisenlaisina päivinä asioista vängätään ja kiukkukohtaukset ovat välillä tuttuakin kauraa. Kauan se kiukku ei kuitenkaan kestä, mutta niitä saattaa olla useamman kerran päivässä. Hän on myös aivan mahtava isoveli, joka jaksaa muistuttaa monta kertaa, kuinka hän on vauvan isoveli. Hän kertoo sen niin ylpeästi ja se saa sydämeni muljahtamaan. Hän antaa pikkusiskolle hellästi suukon otsalle monta kertaa päivässä.
Kolme vuotta sitten alkoi meidän yhteinen matkamme ja se on tähän mennessä ollut mitä hienoin. En voi kuin olla kiitollinen siitä, että juuri hän saapui osaksemme perhettä ja että saan elää tätä elämää seuraten hänen kasvuaan.
Oikein ihanaa syntymäpäivää rakas Sisu ♥
Kommentit (4)
Onnea pienelle pojalle! Tekisitkö joskus postauksen tyttö ja poikaraskauksien eroista ja yhtäläisyyksistä?
Onnea Sisulle <3
Kiitos.♥
Kiitämme.♥
Voin kyllä tehdä. Pitääkin alkaa suunnittelemaan. 🙂