Vauvan 3kk neuvola ja ensimmäiset rokotteet

Maanantaina oli vauvan 3kk neuvola. Jännitin sitä jonkin verran, sillä juuri sillä kerralla tyttö sai rokotteet (tai olihan hän saanut jo aiemmin rotan ensimmäisen satsin) ja etenkin jännitin rotavirusrokotetta, sillä jo viimeksi tyttö tuli siitä niin kipeäksi. Tälläkin kertaa syötin tytön noin tuntia ennen neuvolaa, jolloin hän ei enää puklaisi paljoa ja rokote pysyisi sisällä.

Ennen rokotteita juteltiin, kuinka meillä menee ja hyvinhän meillä menee. Tyttö hymyili niin iloisesti ja jokelsi kova kyytiä. Hän on kyllä niin iloinen ja hymyilevä vauva, kunhan mikään ei vaivaa. Meidän tytöllä kun on ollut vatsan kanssa hieman ongelmia, mutta nyt  hiljalleen siihenkin alkanut tulla helpotusta ja kun vatsa toimii paremmin on itkukin alkanut vähentyä. Tästä iloittiin neuvolassakin, sillä kyllähän sen nyt aikuinenkin tietää kuinka kurja olo on, jos vatsa ei pelaa kunnolla moneen päivään.

Seuraavaksi otettiin mitat ja hienosti on tullut mittoja meidän pikkuiselle. Laitan vaikka sulkuihin syntymämitat vertailun vuoksi. Pituus oli 60cm (48cm), paino 5740g (3215g) ja päänympärys 39,5cm (34cm). Kaikki muutenkin todella hyvin ja iho hänellä on todella siisti.

Sitten oli vuorossa ne rokotteet

Ensimmäiseksi annettiin rota, joka meni todella helposti alas. Tyttö makoili jalkojeni päällä ja maisteli, mitä ihmettä mahtoikaan saada suuhunsa. Sen jälkeen annettiin kaksi piikkiä.

Jo muiden lasten kohdalla olen oppinut, ettei jalasta kannata heti ottaa napakkaa otetta, vaan vasta juuri ennen pistämistä ja silloinkin ensin hellästi. Ottaa tiukemmin vasta, kun lapsi on ottamassa jalkaa pois. Kun pistos on laitettu, päästää heti irti ja koittaa kiinnittää huomion muuhun. Tämä toimi Saagankin kohdalla ja ensimmäisen rokotteen jälkeen ei tullut edes itkua.

Toisen rokotteen kohdalla osasin jo odottaa itkua, sillä se kirvelee. Toimin kuitenkin täysin samoin ja vasta juuri ennen kuin neula otettiin pois, alkoi pieni itkeä lohduttomasti. Sain kuitenkin heti vaihdettua hänen asentoa ja itku rauhoittui. Se on aina niin sydäntä raastavaa, kun toinen itkee sillä tavalla, mutta onneksi olo helpotti pian.

Olisikohan kulunut kolme tai neljä tuntia, kun meidän hymyilevä vauva muuttui itkuiseksi ja missään ei ollut hyvä olla. Pientä kipristi vatsasta ja koitin tehdä kaikkeni helpottaakseni pienen oloa. Onneksi hän sai edes pikkuisen nukutuksi sylissäni itkun välissä. Illasta nousi sitten pieni kuumekin. Kävi niin sääliksi, kun toisella oli niin paha olla. Onneksi kuume saatiin laskuun ja yö sujui normaaliin malliin hyvin.

Seuraavana päivänä hän viihtyi edelleen vain sylissä, mutta kuume oli tiessään ja niitä hymyjäkin alkoi tulla. Aika vähällä lopulta pieni pääsi, jos muuta ei enää ilmaannu.