äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tämä tarina alkaa siitä, kun olohuoneemme näytti vielä enemmän ”lelujen kaatopaikalta”, kuin siltä olohuoneelta jossa olisi kiva viettää aikaa ilman, että joka askeleella jalan alla on joko lego tai jokin muu lelu. Sohvan alla tuntui asustavan välillä kokonainen armeija leluja sovussa niiden kadonneiden sukkien kanssa.

Illalla kului aikaa siihen, kun keräilin päivän aikana olohuoneeseen kertyneitä leluja ja kuljetin niitä vieressä olevaan lastenhuoneeseen. Mietin, että onko siinäkään mitään järkeä. Varsinkin, kun se leikki vaihtuu moneen kertaan ja lopulta ne kaikki on pitkin olohuonetta.

Sitten koitti se päivä, kun kyllästyin siihen näkyyn, kun olohuoneemme oli jatkuvasti kuin yksi lastenhuoneista. Kyllästyin kaivamaan sohvan alle menneitä leluja ties milloin minkäkin apuvälineen kanssa. Kirosin moneen otteeseen myös sohvamme, jossa piti olla niin korkeat jalat, jotta sinne alle mahtuu helposti imuri sun muut. Noh ei mahdu, hyvä jos sain lattianpesuluutun varrella sieltä mitään tongittua.

Sovimme lasten kanssa, ettei leluja tuoda enää olohuoneeseen

Ja se jos jokin on ollut ihan loistava päätös. Alkuun mietin olenko tyhmä äiti, kun määrään näin ja mahtaakohan ne lelut pysyä siellä huoneessa, mutta ihmeen hyvin alkoi lelut pysymään poissa ja valitustakaan ei ole pahemmin tullut. Enää ei tarvitse sohvan alta kaivella kadonneita leluja. Enää harvoin sieltä löytyy yhtään mitään. Illalla ei kulu aikaa olohuoneen siivoamiseen, riittää kun laittaa sohvalla sohvatyynyt paikoilleen.

Toki on poikkeuksia, kun olohuoneeseen saa tulla leikkimään, en nyt niin jyrkkä tässä asiassa kuitenkaan ole. Ehtona kuitenkin on, että lelut kerätään heti, kun leikki loppuu. Eivätpä nuo usein enää sitten niitä leluja olohuoneeseen tuo vaan leikkivät ennemmin huoneessaan, jossa käyn sitten teekutsuilla tai katsomassa esityksiä. Nyt olohuoneen lattialla on lähinnä Saagan lelukaari ja muutamia helistimiä, mutta niiden keräämisen hoidan ihan itse, joten ne eivät jää lojumaan lattialle.

Kaikenlainen pelailu tapahtuu sitten olohuoneessa. Pelit onkin nyt paljon mukavampi aloittaa, kun lattioilla ei ole tiellä leluja. En voisi olla tyytyväisempi tähän ratkaisuun. Se on toiminut nyt jo monta kuukautta ja uskon että toimii jatkossakin.

Mites teillä? Pysyykö lelut lasten huoneissa, vai leviääkö leikit myös olohuoneeseen?

Kommentit (6)

Meillä pienet legot ja vastaavat pikkujutut on pidettävä omassa huoneessa yläkerrassa.
Olkkarissa hyllyn päällä ovat pelit joita saa pyytämällä ja siivoamalla entiset pois. Olkkarissa on vielä myös leluja, ettei 2 vee kiipeäisi koko ajan portaita ja leikkisi leluilla jotka eivät mahdu suuhun. Niiden siivoamisessa on sama sääntö kuin peleissä, mutta kyllähän ne duplorakennelmat ja auroradat välillä lattian täyttävät. Samaan aikaan viereisessä huonessa rakentuu huoneenkokoinen maja 😊
Pyrin joustamaan, koska kyllähän tämä lastenkin koti on. Koko talo.
Ja jää itseltäkin välillä esim ompelus kesken ja odottamaan aikaa jatkaa se loppuun.

Mä olen monesti lapsille sanonut että leluja ei tuoda enää olohuoneeseen koska ette itse niitä siivoa. Meillä kans olohuone on kuin leluräjähdyksen jäljiltä. Meillä vaan ei lapset kyllä usko yhtään vaan raahaa lelunsa myös sinne olohuoneeseen vaikka olen kuin yrittänyt saada ne pysymään lastenhuoneissa. Huoh, kai se on opittava hyväksymään tai sit on alettava heittämään ne lelut roskiin sitä mukaa ku kulkeutuvat olohuoneeseen 🤣

Tsemppiä!
Meillä se oli alkuun kovaa muistuttelua, ettein niitä tuoda olohuoneeseen ja sit se meni perille. Toki niitä välillä kulkeutuu, kun on vaikka kavereita leikkimässä tai pitää esitellä kaikki isovanhemmille, mutta ne on niitä harvoja kertoja. 🙂

Mielenkiintoinen postaus, ja mahtavaa, että teillä lapset ovat lähteneet mukaan tähän! Meilläkin aika hyvin lelut pysyvät omilla paikoillaan (eli ei ainakaan olohuoneessa), mutta kyllä ne lattialle karanneet legot sitten ihan fyysisestikin saattavat sattua…

Kiitos.♥
Hienosti kyllä lapset tähän oppivat. Kiva, että sielläkin pysyy lelut paikoillaan. 🙂
On kiva, kun olohuone pysyy siistinä ja just ne pienet legot ei ole siinä levällään. Se nimittäin kyllä oikeasti sattuu, kun osuu jalkaan oikeassa kulmassa.

Meilläkin pelit olohuoneessa, sillä pelaillaan monesti yhdessä. 🙂
Täälläkin kyllä joustetaan, mutta aika hyvin on leikit pysyneet omissa huoneissa.

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X