äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tiedättekö kun mielessä pyörii jokin asia ja se ei jätä rauhaan? Minä tiedän ja ihan liian hyvin, sillä olen juuri se joka jää vatvomaan asioita mielessään jopa niin, että ne vie lopulta yöunet. Toki se on välillä ihan hyväkin piirre miettiä asioita tarkkaan, mutta monesti vatvon niin, etten enää tiedä teenkö siitä itselleni liian suuren asian vai voisinko vain antaa olla. Mutta kun en osaa olla vatvomattakaan.

Olen aina inhonnut sitä jos jokin asia jää epävarmaksi tai jokin asia jää roikkumaan. Inhoan selvittämättömiä asioita yli kaiken ja haluan aina olla kartalla niistä asioista jotka jotenkin koskettavat minua. Kirjoitan nyt näin ympäripyöreästi, sillä en ala listaamaan mitkä asiat ovat aiheuttaneet tätä. Minun historialla lista olisi pitkä. Mutta paljastetaan, että lähiaikoina on taas tullut valvottua muustakin syystä kuin vauvan vuoksi.

Viime aikoina olen taas jäänyt omassa mielessäni vatvomaan

Puhuminen auttaa, niinhän sitä sanotaan ja tälläkin kertaa olen mietteitäni vähän avannut. Helpottaahan se, ainakin hetkeksi, mutta asioiden vatvojana tarvitsen pidemmän ajan päästäkseni niistä yli. Ja kun pääsen yli, niin johan on jo uusi asia mitä mietitään ja ehkä jopa stressataankin. Toivon, ettei kukaan lapsistani tule tämmöiseksi, tai pääsevät vähemmällä ainakin. Sillä koitankin pitää isomman osan näistä mietteistä ihan vain pääni sisällä.

Kuulen usein että minusta saa sellaisen kuvan, että ajattelen muita ennen itseäni ja kyllä sellainen minä olen. Mietin aina ensin miltä muista voisi tuntua samassa tilanteessa. Siksi monesti tilanteesta voi jostakin asiasta kasvaa mielessäni isokin juttu, vaikka todellisuudessa se ei sitä olisikaan. Tämä on vaikea aihe kirjoittaa, sillä en ala niistä monista kerroista avaamaan tässä erikseen yhtäkään, mutta toivottavasti joku saa kiinni mitä haen.

vatvomaan

Outo tilanne onkin se, kun mielessäni ei ole mitään asiaa mitä pitäisi miettiä. Kieltämättä silloin jopa mietin, oliko jokin asia joka painoi mieltä, vai onko tosiaan niin että nyt kaikki on hyvin. Se tunne on outo, mutta silloin kieltämättä tuntuu ihanan kevyeltä hengittää. Täytyisi koittaa jäädä vatvomaan asioita vähemmän mielessä ja antaa elämän viedä. Sitä kun ei tässä maailmassa aina voi tehdä asioita niin jolloin se olisi kaikille hyvä. Joskus sitä tekee vähän vääriä valintoja, mutta niiden valintojen jälkeen on aina pikkuisen viisaampi.

Jäätkö sinä helposti mielessäsi vatvomaan asioita?

Kommentit (14)

Kuulostaa niin tutulta! Minä olen myös melkoinen murehtija, vatvoja ja stressaaja. Seurauksena on usein migreeni ja huonosti nukutut yöt. Tänä vuonna murehdittavaa onkin ollut ihan hirveästi, ihan todellisia murheita ja välillä sitä miettii että miten jaksaa tämän kaiken kanssa. Mutta jotenkin sitä saa räpiköityä eteenpäin. Olisi kyllä helpompaa kun osaisi olla murehtimatta liikaa, etenkin niitä asioita joille ei voi mitään. Ja joskus olisi hyvä olla edes vähän itsekäs, eikä aina laittaa muita itsensä edelle.

Tutulta kuulostaa ☹️ Meillä mies aina sanoo että minulta kuluu ihan liikaa aikaa ja energiaa ja voimia asioiden, siis myös läheisteni asioiden miettimiseen ja se on kyllä totta. Harmittaa kun silloin tavallaan jää ne arjen parhaat palat näkemättä eikä välttämättä ole niin täysillä mukana kaikessa siinä mihin omat lapset äidin haluaisivat. Tästä kirjoituksestasi jää jostain syystä fiilis, että toivoisit vielä yhtä vauvaa teidän ihanan katraan jatkoksi 😊

Se kyllä vie energiaa ihan uskomattomasti. :/ Tsemppiä sinne ja koitetaan olla liikaa murehtimatta. 🙂
Ai jäi? 😀 Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole se asia jota murehdin, vaan ihan muu.

Hei!

Kyllä isosti samaistun sinun asioiden vatvomiseen 😊Ei se välttämättä huono piirre ole, mutta kurjaa kun syö niitä yöunia varsinkin, kun on vielä vauva joka valvottaa. Minä en saa unen päästä kiinni, jos jokin asia tai ajatus on keskeneräinen tai mieltä painaa. Myöskään riidoissa ja pahoilla mielin en voi nukkumaan mennä. Olen taipuvainen pikkutarkkuuteen ja aika pedantti olen luonteeltani. Vähän pahinta terää ovat lapset hioneet, mutta kyllä ne piirteet sieltä päätään nostavat vähän väliä. Ei tarvitse ainakaan minulle asioita avata, saatan hyvin arvata ja ymmärtää mistä puhut, kun itse koen olevani paljolti samanlainen 😊 Eräätkin yöt on valvottu, kun asiat pyörivät päässä. Ja joskus oikein itseäkin harmittaa, että eikö nyt voisi päästää irti vähän vähemmällä. Nyt heräilee Eetu uniltaan. Mukavaa viikonloppua teille 😊

Onhan se hyvä, että asioita miettii. Pitäisi vain osata lopettaa se ajoissa, ennen kuin niitä alkaa vatvomaan niin, ettei enää itse osaa olla niiden kanssa mitenkään päin ja lopulta siitä pienestäkin asiasta kasvaa hurjan iso. Ainakin omassa mielessä. Helpottavaa kuitenkin kuula, että täällä on muitakin, jotka jäävät pyörittelemään asioita mielessään. 🙂
Ihanaa viikonloppua myös sinne.♥

Tiedän niin hyvin mitä tarkoitat! Olen itse ihan samanlainen. Tavallaan lohdullista, että on muitakin, vaikka tämä onkin todella rasittavaa…

Kyllä se helpottaa kuulla, että muutkin kamppailee tämän saman asian kanssa.

Olen itse aivan samanlainen. Ja kyllä monet yöt on tullut tämön takia valvottua. Ja jos ei ole omassa elämässä jotakin mietittävää niin sitten murehdin vaikka ilmastonmuutosta tai muita isoja globaaleja asioita. Aivan typerää… Ja joskus yöllä murehdin jotain asiaa, mistä sitten aamulla ajattelen että voi hyvä luoja, miksi piti taas uhrata yö miettimällä jotain asiaa, joka tuntuuu “päiväsaikaan” aivan mitättömältä.

No justiin näin. Illalla ja yöllä asiat kasvaa kärpäsestä härkäseksi ja aamulla sitä taas näkee asiat vähän eri valossa. Mutta kummasti se sama asia pyörii taas illalla mielessä. 😀

Voi ei, joku muukin siis kärsii samasta vaivasta! Tää on ihan hirveää, kun ei voi antaa asioiden vaan olla. Monetkin jutut on sellasia, että vois jättää jonkun muun huoleksi.. Mutta ei vaan osaa, kun tietää että sitä ei selvitä kukaan jos en minä, eli, onko siis täysin turha itekkää olla aina niin aktiivinen. Yöllä valvon ja mietin tarkasti vaikka seuraavan päivän ohjelmaa jos on vähänkään jotain poikkeavaa tai on tulossa useampi asia mitä pitää keretä tehdä. Sit aikataulutan ja järjestelen mielessäni asioita sekä varaudun pahimpiin skenaarioihin..

Kun osais vaan olla ja ottaa asiat vastaan ajallaan ja enempää miettimättä 🙄

Kuulostaa niin tutulta ja sitä kun ei vaan osaa antaa niiden olla, vaan niitä sitten vatvotaan päivällä ja yöllä. Ja just tuo seuraavan päivän miettiminen, tai jos on jotain erikoisempaa menoa yms. niin niiden aikataulutus.
Koitetaan ainakin hieman vähentää tätä asioiden vatvomista. 🙂

Todellakin, joskus mietin asioita niin että päätä alkaa särkeä ja uni tulee vasta aamuyöstä. Puhuminen ja keskustelu auttaa ja varsinkin silloin kun kyse on asioista jotka koskettavat itseä negatiivisesti. Kun laittaa muut itsensä edelle saa kyllä olla miettimässä tuplamäärän asioita ja samalla yrittää muistaa milloin olisi hyvä olla toisinpäin eli minä ensin ja sitten vasta muut 🙂

Kuulostaa niin tutulta tuo päänsärkyjen saaminen, kun asioita vatvoo niin paljon.
Niinpä, liian usein sitä asettaa muut itsensä edelle ja unohtaa, että joskus olisi vain hyvä tehdä toisinpäin. 🙂 Ehkä sen joskus vielä oppii.

Iso halaus sinne murheiden käsittelyyn.♥ Päänsäryt ja valvotut yöt on niin tuttua täälläkin.
Koitetaan edes pikkuisen välillä ajatella ensin itseä, se voisi joskus tehdä hyvää. 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X