Tänään tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta toisen tyttäreni syntymästä. 22.4.2009 5h20min kestäneen synnytyksen jälkeen rinnalleni nostettiin 3220g painava ja 48cm pitkä tyttö. Jo alusta asti hän oli täydellinen ja sellainen hän on meidän vanhempien mielestä edelleen.
Miten nämä vuodet ovatkaan menneet näin nopeaan? Ihan kuin hän olisi syntynyt vasta hetki sitten. Voiko kymmenen vuotta tuntua hetkeltä? Ilmeisesti voi. Muistan hänen syntymänsä ja ne fiilikset tarkkaan. Muistan sen kuinka hänet nostettiin rintani päälle ja sen onnen joka sillä hetkellä minut valtasi. Muistan sen, kun ylpeä isosisko tuli katsomaan pikkusiskoaan ja rakastui häneen välittömästi. Muistan sen kun istuimme siinä sairaalan sängyllä koko perhe ja liikutuin siitä kuinka ihana mies ja tytöt minulla ovat.
Nämä kymmenen vuotta ovat sisältäneet paljon kaikenlaista
Vuosien varrella meidän tarinaan mahtuu paljon onnellisuutta, iloa, epätietoisuutta, voimattomuutta, pelkoa ja suruakin. Ja teille lukioille varmasti eniten jäänyt mieleen täältä blogista juuri hänen sairautensa, lastenreuma. Se on ollut osa tyttäreni elämää jo yli kahdeksan vuoden ajan ja avoimesti olen siitä kirjoitellut ja hänen ollessa vanhempi kirjoittanut vain hänen luvallaan. Ne taitavat nyt kuitenkin vähentyä tai näin olemme vähän ajatelleet. Katsotaan nyt vielä.
Näihin vuosiin on mahtunut paljon kipua, onneksi paljon kivuttomia aikoja, paljon nukutuksia, paljon tutkimuksia, pistämisiä ja joitakin lääkekokeiluja. Näiden vuosien aikana tyttäreni on osoittanut mikä taistelija hän onkaan. Hän on näyttänyt kuinka pienistä, monelle meistä niin normaaleista asioista, kuten juoksemisesta voi nauttia täysin, kun sitä pystyy tekemään.
Näiden kymmenen vuoden aikana olen saanut tutustua ihan super herkkään ja samalla niin mahdottoman vahvaan ja hyväsydämiseen tyttöön. Vaikka hän on kokenut näiden vuosien aikana paljon kaikkea, on hänellä aivan uskomattoman positiivinen asenne. Ja se kasvu, mikä hänessä on tapahtunut vuosien aikana on uskomaton. Kuinka ujosta ja hieman jopa pelokkaasta tytöstä on kasvanut niin mahdottoman reipas. Se muutos on oikeasti valtava.
Tänään minä saan halata kymmenenvuotiasta tytärtäni, toivottaa hänelle hyvää syntymäpäivää laulun muodossa, joka ei ehkä kuulosta kovin hyvältä, sekä sanoa kuinka mahdottoman rakas hän on. Meidän täyden kympin tyttö. Kuinkahan vauhdilla seuraavat kymmenen vuotta kuluu?
Kommentit (2)
Hei 😊
Hieman myöhästyneet onnittelut tytöllesi 🌹Niin se aika menee nopeasti ja juuri lapsista sen huomaa. Minä olen Eetun myötä muistellut paljon isojen poikien pikkulapsi-aikaa. Ja nyt niistä isoista pojista pienin pääsee ripille. Kyllä tällä äidillä taas kyynel vierähtää poskelle kirkossa, kun pikkuistani katselen. Tämä meidän ripille pääsijä täyttää 1.5. 15 vuotta. Yleensä aina vappuna on Leevin synttäreitä juhlittu, mutta nyt yhdistetään synttärit rippijuhliin jotka on 5.5. Meillä on nyt sairastettu urakalla. Vatsataudista kun selvittiin niin Eetulle puhkesi paha siitepölyallergia. Kurjaa, kun toinen tykkää niin kovasti olla ulkona. Silmät kutisee ja vuotaa, aivastuttaa ja nenä valuu kirkasta räkää ja on tukossa. Eilen kävimme lääkärissä ja saatiin Aeriusta oireisiin. Koko pääsiäisen on Eetu nukkunut huonosti. Aikaisia heräilyjä. Ja niin vaikeaa on tietää johtuuko mistä huonot unet. Poskihampaista (jotka tuskallisen hitaasti Eetulle puhkeaa), allergiasta, vatsavaivoivoista, kävelemään oppimisesta… Ja minulle tuli kamala flunssa. Pelkäsin jo angiinaa, kun kurkku oli eilen niin kipeä, etten mitään voinut syödä, kun nieleminen sattui. Oikein ihania keväisiä päiviä sinne teille 🌷
Kiitoksia onnitteluista.♥
Niin se aika menee vain vauhdilla. Siellä onkin nyt hyvä yhdistää nuo juhlat. 🙂
Voi ei, sairastelu on niin hanurista. Toivottavasti oireet helpottuvat ja paremmat yöt löytävät teille tiensä. 🙂 On ikävää, jos ei tiedä varmaksi, mikä sitä omaa pientä vaivaa. Toivottavasti sinunkin olo pian helpottaisi.
Kiitos ja samoin sinne. 🙂