Ihana ja kovin rakas taapero

Rakas taaperomme täytti 1v 4kk. Kuukaudet vain vierivät vierimistään ja meidän pienin kasvaa hurjaa vauhtia. Ajattelin tulla hieman kertomaan millaista arki on taaperon kanssa.

Hän on ihana pieni tutkiskelija, joka rakastaa kävellä ihan itse paikasta toiseen. Haluaa useita kertoja päivässä syliin, antaa suukkoja, halailee ja on ihana hassuttelia. Ja ettei kukaan saa sellaista kuvaa, että elämämme taaperon kanssa on pelkkää hattaraa, niin kerrotaanpa hieman muutakin.

Jos hänet erehtyy ottamaan syliin ”väärään aikaan”, sen kyllä kuulee ja näkee. Yleensä hän huomaa kyllä, että nyt ollaan sylissä hetki, eikä kaarelle heittäytyminen ja huutaminen auta, mutta joskus kiljutaan kovaa ja korkealta. Ja nämä tilanteet tulevat usein silloin, kun otan syliin jotta saan laitettua hänet autoon istumaan tai menemme ulkoa sisälle.

Rakas taapero, sinä olet ihana

Monesti hän ilmaisee oman tahtonsa voimakkaasti. Jos jokin asia ei suju hänestä ns oikein, saattaa iskeä pieni hepuli. Onneksi näistä selvitään usein kääntämällä huomio toiseen asiaan. Väsyneenä ja nälkäisenä on muutamaan kertaan käynyt niin, että hermoromahdus iskee ja hän on heittäytynyt vatsalleen maahan ja repinyt nurmikkoa, kiivennyt syliini (samalla roikkuen hiuksissa) ja halunnut heti pois ja samaan aikaan itkua tulee paljon. Siinä ei auta muu, kuin antaa hänen hetki ”raivota” (niin kuin saisarukset sanovat) ja sitten ottaa syliin tai koittaa kääntää huomio muuhun. Näitä onneksi on harvemmin, mutta niitäkin on. Tainnut periä äidiltään tämmöisen, itse olin kuulemma aika mahdoton tapaus kuusivuotiaaseen asti, heh.

Tällä hetkellä on menossa vaihe, jolloin hän nukkuu paljon ja syö todella hyvin. Taapero todellakin rakastaa syömistä ja oikeastaan ihan kaikki ruoka uppoaa mitä hän eteensä saa.  Ihana pieni tyyppi ruokapöydän päässä, joka osallistuu keskusteluun ruokailun aikana omalla höpinällään ja välillä pyytää kippistelemään omaan mukiinsa. Eikä muuten kannata erehtyä nostamaan pois syöttötuolista liian aikaisin, tai alkaa armoton huuto. Nykyisin kyllä tunnistaa, koska hän on syönyt vatsasnsa täyteen.

Hän on edelleen aika äitin tyttö ja aika mustasukkainen tapaus. Hän ei oikein kestä, jos joku isommista sisaruksista kiipeää äidin syliin ja koittaa repiä toisen sylistäni pois. Onneksi äidin syliin mahtuu taaperokin samaan aikaan ja isin sylikin kelpaa, jos äidin syliin ei mahdukaan. Isin kanssa hän viihtyy myös todella hyvin, mikä on niin ihana juttu. Sen jälkeen kun imetys loppui, hän lähentyi isänsä kanssa paljon.

Saaga on kyllä niin ihana ja rakas pieni ihminen. Olen niin onnellinen, että juuri hän on osa perhettämme.