Eilen tiistaina alkoi raskausviikko 20 (19+0 – 19+6). Ihan uskomatonta, että odotus on jo näin pitkällä. Ei oikein ole itsekään päässyt vielä mukaan koko odotukseen ja pian ollaan jo puolivälissä. Fiilis vähän sama kuin syöksysynnytyksessä. Ei tajua synnytyksen edes kunnolla alkaneen, kun se on jo ohi. En haluaisi, että tämä odotusaika lipuu ohi kuin huomaamatta tässä arjen pyörityksessä, mutta viikot menee kuin pikakelauksella eteenpäin.
Nyt kun pahoinvointi on ohi, olen voinut hyvin. Iltaisin on pientä turvotusta ja välillä sydän tykyttelee miten sattuu, mutta ne kuuluu odotukseen. Sitä on myös alkanut hengästymään helposti, mutta tahdin hidastaminen auttaa kyllä siihen. Yöt nukun todella hyvin, eikä tarvitse nousta vessaan kertaakaan, mikä on ihanaa. Nukahtaminen on taas alkanut venymään, mutta vielä sentään ei olla valvottu pitkälle yöhön asti. Saan nukuttua sellaiset 7h yössä, mikä on tosi hyvin ja ihan riittävästi.
Raskausviikko 20 – Kuulostelen vauvan liikkeitä päivittäin
Vauvan liikkeet tuntuu hyvin ja ne tuntuu ihan vatsan läpi käteen asti. Hentoisia pieniä potkuja, jotka rauhoittuu monesti, kun laitan käden vatsan päälle. Välillä on iskenyt tunne, onhan vauvalla kaikki kunnossa, jos liikkeitä ei ole tuntunut. Onneksi on doppleri, jolla saa nopeasti varmistuksen. Ja vaikkei liikkeitä näillä viikoilla nyt tarvitsekaan tuntea usein, niin sen huomaa kyllä heti, jos tietyissä tilanteissa jää liikkeet tuntematta.
Kroppa on tuntunut ottavan ihan hyvin tämän odotuksen, vaikka edellisestä odotuksesta ei ole kulunut vielä pitkääkään aikaa. Ei ole liitoskipuja eikä muutenkaan mitään sellaista vaivaa jonka vuoksi pitäisi nyt ottaa rauhallisemmin. Toivon mukaan se jatkuu näin loppuun asti. Tässä ei ole tullut päästyä aikoihin pidemmille kävelylenkeille (tuon pahoinvoinnin ja vatsan takia), joten niitä hieman kaipailen, mutta jospa niitä taas hiljalleen edes jonkin verran.
Raskausviikko 20 tarkoittaa muuten, että vauva on nyt noin 15cm pitkä päästä peppuun asti ja koko pituudelta reilut 21cm. Jännä nähdä, minkä kokoinen pieni minun vatsassani on. Tänäänhän se selviää, iik! Nyt ei meinaa ajatus kulkea, kun ultra jännittää ihan hulluna, enkä oikein tiedä miten päin olisin. Palailen tänne sitten ultrakuulumisten kera vielä tällä viikolla jokin päivä, kun saan postauksen siitä kirjoitettua. Pitäkäähän peukkuja pystyssä, että pienellä olisi kaikki siellä vatsassa hyvin.
Meitä voi seurata myös instagramissa.
Kommentit (4)
Kiva, että joku muukin on viikolla 20 🙂 Muutenkin mukava lukea, että olet selvinnyt kivuitta, vaikka ei tuo pahoinvointi mitään herkkua olekaan. Mulla on itsellä todella paha iskias jo nyt, joten sen kanssa joka päivä selviämistä. Tsemppiä ultraan!
Tsekkaapa ferritiinitasot, mulla johtu raudanpuutteesta nuo tykyttelyt ja hengästymiset, vaikka hemoglobiini oli hyvä.
Ne varmaan katsotaan, kun menen seuraavan kerran verikokeisiin. 🙂
Kiitos.♥
Voi ei, tuo iskias on ihan kamala. Mulla oli edellisessä raskaudessa ja mulla auttoi kun mies hieroi tai painoi kyynerpäillä kipeää kohtaa. Sattui, mutta auttoi. Toivotaan, ettei vaivaa sinua se koko odotusaikaa. Ihanaa odotusta sinne.♥