äiti ja melukylän lapset - Banneri

Olen saanut muutamia kyselyitä siitä, mitä lapsemme olivat mieltä, kun selvisi että heille tulee pikkusisko? Pojathan meillä toivoivat pikkuveljeä, mutta osasivat kyllä varautua pikkusiskoon. Olin nimittäin kertonut heille jo ennen ultraa, kuinka epäilen heidän saavan pikkusiskon.

Niin kuin aiemmin olen kertonut, olin tuolla rakenneultrassa yksin, koska se oli illasta ja mies jäi kotiin antamaan lapsille iltapalaa ja valmistelemaan nukkumaan menoa. Niinpä heti ultrasta päästyä soitin miehelleni, kuinka kaikki oli pienellä hyvin ja oma aavistukseni piti paikkansa ja tyttölupaus saatiin. Sanoin, että hän voi kertoa sen lapsille heti, jos haluaa, mutta hän oli sitä mieltä että saisin kertoa sen itse kun palaan kotiin.

Teille tulisi näillä näkymin pikkusisko

Siinä ajomatkalla mietin miten lapsille kertoisin tällä kertaa, kumpi meille tulee. Mutta kun astuin ovesta sisään, juoksi eskarilainen luokseni, halasi lujaa vatsaani ja sanoi ”iiiihanaaa, pikkusiskooo!” Mies olikin päättänyt kertoa lapsille asiasta, koska olivat sitä tietty heti puheluni jälkeen kyselleet. Tytöt olivat pikkusiskosta enemmän kuin innoissaan.

Tiesin kyllä, vaikka pojat pikkuveljeä enemmän toivoivatkin, ottaisivat he uutisen pikkusiskosta hyvin vastaan ja niinhän se menikin. Isompi ilmoitti kotiin tullessani, että kun vauva nyt sitten on tyttö, saa hän nimekseen Maija. Pienempi taas huokaisi ja sanoi, ”No se toinen vauva voi sitten olla poika.” Kysyin että mikä toinen ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että vatsassa on pakko olla kaksi vauvaa, tyttö ja poika. Keskusteltiin sitten hetki, kuinka vatsassa pitäisi olla yksi vauva, eikä kahta.

En kyllä mitenkään jännittänyt sitä, miten lapset tämänkin asian ottivat. Tiesivät kyllä kuinka sieltä voi tulla kumpi vain. Itseäni jännitti ehkä enemmän se tuleeko muualta sitä ”ai taas tyttö, olitko pettynyt”-kyselyitä, mutta tällä kertaa niitä ei ole tullut ollenkaan, mikä on ihana juttu. Koska meille oli tärkeintä se, että pieni kasvaa ja voi hyvin siellä vatsassa, eikä se onko hän tyttö vai poika. Se oli vain mukava lisä tietää.

Pikkusisko on meidän perheeseen oikein tervetullut ja täällä on monta sisarusta ja vanhemmat, jotka jo malttamattomana odottaa hänen syntymää. Vielä on odotettavaa jäljellä.

Ai niin, meillä alkaa tänään syysloma!

Kommentit (8)

Hei olisi mielenkiintoista tietää onko teillä iso talo, kun lapsia on paljon. Tai kun nykyään lähes jokaisessa perheessä on oltava jokaiselle lapselle oma huone ja jopa sen vuoksi rakennetaan uusi talo että kaikki saisivat oman huoneen. Miten teillä on? ☺

Hei. Oletteko lestadiolaisia kun noin monta lasta jo on ja lisää tulee…?

Ei olla.

Ihanat❤ Meillä tytöt toivoi pikkusiskoa ja olikin aikamoiset ilmeet, kun kerroin pikkuveljestä. 😂 4v oli jo päättänyt, että vauvasta tulee Hertta ja 3v päätti nimeksi Liisa. Nyt sitten 4v päätti, että poika saa olla Jaakko ja 3v ei suostu muuttamaan Liisaa. 😂 Koululainen ei ole vielä ehdottanut nimiä ja 5/18 ei toki osaa vielä ajatellakaan tämmösiä. Ihanaa lomaa teille! ❤ Meidän ekaluokkalainen jää myös tänään syyslomalle. 😊


Hih, ne ilmeet olisi ollut kiva nähdä. Ihanat nimiehdotukset siellä, lapset on näissä aina niin huippuja.:D
Kiitos ja samoin sinne.♥

Ai että toinenkin vauva, voi että miten ihana 😊 onneks lapset on yleensä niin positiivisia että heille on helppo kertoa asioita kun kommentit saattaa olla ihan mitä vaan 😁

Hih, joo oli kyllä huippu. 😀
Niinpä, lapsille on aina helppo kertoa tämmöisistä.♥

Ei ole iso. 🙂 Meidän talossa on sellaiset 150 neliötä. Vanhimmalla lapsista oma huone yläkerrassa, yläkerran isomman huoneen (jonka saa jatkossa vaikka jaettua kahdeksi esim vaatekaapeilla yms.) jakaa nyt nelosluokkalainen ja kolmosluokkalainen. He viihtyvät hyvin yhdessä. Alakerrassa huoneen jakaa meidän eskarilainen ja nelivuotias. Ja taapero nukkuu vielä meidän kanssa. Yläkertaan on mahdollista tehdä vielä yksi pienempi huone, jos sille tulee tarvetta. Meillä on myös iso olohuone, joten en näe mahdottomana ajatusta siitä, että joskus tulevaisuudessa me mieheni kanssa nukkuisimme siinä hetken. 🙂 Me asumme mieheni vanhassa kotitalossa ja tästä ei kuulemma olla hevillä muuttamassa, muttei kyllä lapset ole valitelleen huonejaoista.:)

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X