Viimeisin synnytykseni olikin korjaava kokemus

Vauvan syntymästä on kulunut kaksi kuukautta ja viime viikolla eräänä iltana palasin muistelemaan synnytystäni ja totesin se olleen korjaava kokemus. Vaikka taaperon synnytys sujuikin noin kaksi vuotta sitten hyvin, oli loppu pelottava ja se kummitteli mielessäni melkein koko seuraavan odotusajan.

Kohta kaksi vuotta sitten syntyi mailmaan todella nopealla vauhdilla pieni tyttäremme. Synnytyksen kokonaiskestohan oli vain 45 minuuttia. Ja kuten olen ennen kertonutkin, niin lopussa oli kiire saada vauva ulos, koska hän oli ahdingossa napanuoran vuoksi. Napanuora katkaistiin heti kun se oli mahdollista ja vauva otettiin vauhdilla ulos.

Rinnalleni nostettiin valkoinen vauva jota hierottiin kätilön kanssa yhdessä. Minä itkin pelosta ja huolesta. Lisäksi oli synnytyksen nopeudesta vielä ihan sekaisin. Lopulta vauva itki ja se oli valtava helpotus. Kävimme kätilön kanssa synnytyksen läpi ja hotelliin siirtyessä annoin synnytykselle arvosanaksi 10. Olihan synnytys sujunut ihan hyvin, hätä iski vasta vauvan synnyttyä. Tuntui siltä, että synnytyksen loppu olisi käsitelty niin hyvin, ettei siitä jäisi mörköjä. Juttelin siitä myöhemmin neuvolassakin.

Kunnes sitten alkoi uusi raskaus. Hiljalleen sen edetessä alkoi mörkö nostella päätään ja muistutella edellisen synnytyksen lopusta ja kuinka siinä olisi voinut käydä huonosti. Lisäksi jännitin synnytyksen nopeutta, jos se viimeksi oli noin nopea, mitä se olisi tällä kertaa. Onneksi minun huoleni otettiin todesta ja synnytys käynnistettiin. Ennen käynnistystä tarkistettiin vielä napanuora, jottei se olisi mitenkään huonosti siellä ja aiheuttaisi vaaraa vauvalle.

Oli ihan parasta saada korjaava kokemus, viimeinen synnytykseni oli mahtava

Olin tehnyt kätilöille hyvän synnytystoivelistan. Halusin ehdottomasti koittaa välttää lääkkeelliset kivunlievitykset, koska edellisellä kahdella kertaa ne on laitettu liian myöhään. Toivoin kätilöiltä kovaa tsemppaamista jos ja kun synnytyksen nopeus saa ajatukseni sekaisin. Pää kun ei aina pysy vauhdissa mukana. Halusin myös kätilöltä nopeaa reagointia siihen, kun sanon vauvan syntyvän, siihen kun tuskin kauan menee.

Kätilöt toimivat juuri niin kuin olin toivonut. Koin oloni turvalliseksi ja oksitosiinin kanssa ei hätkyilty ja annos pidettiin maltillisena. Synnytyksen käynnistyttyä se sammutettiin. Synnytyshän eteni nytkin vauhdilla, mutta maltillisemmin kuin edellisellä kertaa. Kätilöille siitä kiitos, kun eivät enää nostaneet oksitosiinin annosta vaan sammuttivat sen. Vauhti oli hieman rauhallisempi, vaikka loppu tulikin taas niin vauhdilla.

Kun kuulin olevani 10cm auki aloin itkeä hysteerisesti. Ponnistusvaihe pelotti, se mörkö kolkutteli takaraivossa. Olin taas niin nopeasti auennut ja pää ei pysynyt mukana, samalla pelkäsin hulluna ponnistaa, mitä jos vauvalle käykin huonosti, mitä jos hänelläkin on hätä. Onneksi kätilöt ja äitini saivat rauhoiteltua minut. Lopulta minut valtasi turvallinen tunne.

Ja niin syntyi pieni tyttö, joka toisin kuin siskonsa huusi jo pään synnyttyä. Hänellä oli heti kaikki hyvin ja itkin vain onnesta. Se tunne oli upea. Minun ei tarvinnut olla hänestä huolissaan, vaan kaikki oli hyvin. Synnytys oli mennyt hyvin. Se oli nopea (1h9min), mutta rauhallisempi kuin edellinen. Sain sen lääkkeettömän synnytyksen jota toivoin, sain kätilöiltä juuri sen tuen ja tsempin jota tarvitsin ja äidiltäni turvallisuuden tunteen. Tuntui hyvältä, kun mikään pelkoni ei toteutunut silloin, vaan osoittautui turhaksi. Se oli valtava helpotus.

Synnytykseni oli korjaava kokemus. Se sai sen mörön päässäni kaikkoamaan, ainakin nyt tuntuu siltä. Jos se jäi jonnekin, niin ainakin se pieneni roimasti. Annoin synnytykselle arvosanaksi myös 10. Tällä kertaa vain pohdin arvosanaa seuraavaan päivään. Joskus jokin asia voikin jäädä huomaamatta kummittelemaan, vaikka sen olisi monta kertaa mielessään käynyt läpi. Jokin tilanne voi kuitenkin herätellä sen henkiin. Eli en kuitenkaan ollut käsitellyt edellisen synnytykseni loppua tarpeeksi hyvin. Siksi oli hurjan hyvä saada tämä korjaava kokemus.

Pahoitteluni, että viesteihin vastaamiseni kestää. Luen joka ikisen aina ja olen niistä kaikista niin kiitollinen. Nyt vain ei meinaa millään riittää näin suynnuntaisin tunnit vastaamaan niihin. Mutta parhaani yritän. Kiitos että luet, kiitos että kommentoit.♥